Erkki Tuomioja

Riippumaton virkamies ihanne

– vastine Helsingin Sanomissa 9.4.1999

Harri Lepistö arvostelee (HS 3.4.1999) mielipiteitäni virkamiesten osallistumisesta poliittiseen keskusteluun. Kun tämä perustuu toisen käden tietoon lausumistani on syytä myös Helsingin Sanomissa suoraan kertoa mitä asiasta ajattelen.

Olen tietenkin sitä mieltä, että virkamiehille kuuluu samanlainen sananvapaus kuin kaikille muillekin kansalaisille. Keskustelun synnyttäneen, Demarissa julkaistun haastatteluni otsikko ”Suu kiinni virkamiehet” ei ollut minun sanomani – eikä edes toimittajan, vaan seuraavan toimitusportaan tekemä – eikä tällainen vaatimus kuulu ajatuksiini eikä tyyliini.

Eri asia on, että jos virkamiehet haluavat osallistua poliittiseen keskusteluun ja neuvoa poliitikkoja, heidän pitää tiedostaa, että he asettuvat silloin samalla tavalla ja samoin kriteerein arvostelulle alttiiksi kuin poliitikot ja vaarantavat oman asemansa ja arvostuksensa kaikkia päättäjiä lojaalisti palvelevina asiantuntijoina. Erilaiset mielipiteet esimerkiksi tulonjaosta, valtion omaisuuden myynnistä tai palvelujen yksityistämisestä ovat täsmälleen yhtä poliittisia riippumatta siitä esittääkö niitä virkamies vai kansanedustaja.

Minun ihanteeni on ulkopuolisista tahoista riippumaton, pätevä ja asiantunteva virkamieskunta, joka lojaalisti toimii kulloistenkin poliittisten päätöksentekijöiden apuna ja toteuttaa niitä päätöksiä, joita demokraattinen päätöksenteko tuottaa. Päätösten valmisteluun heillä on mahdollisuus ja velvollisuus osallistua esittämällä omat ratkaisuvaihtoehtonsa toimivaltaansa kuuluvista asioista. Tällainen valmistelutyö ei ole salaista, mutta omia ohjelmiaan virkamiesten ei kuulu ajaa ohi päättäjien.

Itse koin 80-luvulla apulaiskaupunginjohtajana, että Helsingin kaupungin erinomaisen pätevä virkamieskunta varsin hyvin ja selvästi muiden tuntemieni kuntien virkamiehiä paremmin toteutti tällaista ihannetta.

Sitä ei mielestäni toteuta se, jos korkeat valtiosihteerit ja kansliapäälliköt vaalien alla esittävät täysin poliittisia ja ideologisia ohjelmia siitä, mitä eduskunnan ja hallituksen vaalien jälkeen tulee tehdä ja jos he julkisuutta tavoitellen esittävät hallitusneuvottelijoille omat vaatimuksensa hallitusohjelmassa hyväksyttäviksi.

Näkemykseni virkamiehistä vastaa varsin pitkälle Englannin käytäntöä, jossa virkamiesten ja poliitikkojen rooli on hyvin selkeästi toisistaan erotettu. Jos taitavat virkamiehet tällaisessakin järjestelmässä osaavat pyörittää poliitikkoja ”Kyllä herra ministeri -tv-sarjasta tutulla tavalla, niin sitä ei voi laskea heidän viakseen vaan poliitikkojen heikkoudeksi.

Lepistö on kuitenkin oikeassa kiinnittäessään huomiota myös median rooliin. Tiedän hyvin, että media on saattanut käyttää virkamiesten lausumia omia poliittisia tarkoituksiaan varten toisin kuin asianomaiset itse olisivat usein halunneet tai tarkoittaneet.

Politisointi ei tietenkään voi tarkoittaa sitä, että ketään pakotettaisiin kertomaan asioista tietyllä tavalla. Sillä tarkoitan sitä, että sen joka nimenomaan pyrkii käyttämään poliittista valtaa on myös kannettava siitä demokratiaan kuuluva poliittinen vastuu.

Erkki Tuomioja
kansanedustaja (sd)
Helsinki

Erkki Tuomioja

KALEVAN TOIMITUKSELLE

Kaleva on kommentoinut virkamiesten politikointia koskevaa haastatteluani Demarissa ja tehnyt siitä aivan outoja johtopäätöksiä. Epäilen haikailevatko vanhakantaiset demaritkaan menneiden menettelytapojen perään katsoen, että mitä politisoidumpi virkamieskunta, sen parempi. Itse olen ainakin päinvastaista mieltä.

Minun ihanteeni on ulkopuolisista tahoista riippumaton, pätevä ja asiantunteva virkamieskunta, joka lojaalisti toimii kulloistenkin poliittisten päätöksentekijöiden apuna ja toteuttaa niitä päätöksiä joita demokraattinen päätöksenteko tuottaa. Päätösten valmisteluun heillä on mahdollisuus ja velvollisuus osallistua esittämällä omat ratkaisuvaihtoehtonsa toimivaltaansa kuuluvista asioista. Tällainen valmistelutyö ei ole salaista, mutta omaa julkisuuttaan virkamiesten ei kuulu ohi päättäjien pönkittää.

Itse koin 80-luvulla apulaiskaupunginjohtajana, että Helsingin kaupungin erinomaisen pätevä virkamieskunta varsin hyvin ja selvästi muiden tuntemieni kuntien virkamiehiä paremmin toteutti tällaista ihannetta.

Sitä ei mielestäni toteuta se, jos korkeat valtiosihteerit ja kansliapäälliköt vaalien alla esittävät täysin poliittisia ja ideologisia ohjelmia siitä, mitä eduskunnan ja hallituksen vaalien jälkeen tulee tehdä ja jos he julkisuutta tavoitellen esittävät hallitusneuvottelijoille omat ohjelmansa hallitusohjelmassa hyväksyttäviksi.

Saattaa olla, että minun näkemykseni virkamiehistä todella on vanhakantainen, vastaahan se vanhoillisena pidetyn Englannin käytäntöä, jossa virkamiesten ja poliitikkojen rooli on hyvin selkeästi toisistaan erotettu. Siellä muuten vaalien jälkeen uusi hallitus jakaa vaalimanifestinsa eli hallitusohjelmansa kaikille virkamiehille tutustumista varten. Jos taitavat virkamiehet tällaisessakin järjestelmässä osaavat pyörittää poliitikkoja ”Kyllä herra ministeri”-tv-sarjasta tutulla tavalla, niin sitä ei voi laskea heidän viakseen vaan poliitikkojen heikkoudeksi.

Totta kai virkamiehillekin kuuluu sananvapaus siinä missä kaikille. Haastatteluni otsikko ei ollut minun sanomani – eikä edes toimittajan vaan seuraavan toimitusportaan tekemä – sillä suun tukkiminen virkamiehiltäkään ei kuuluu ajatuksiini eikä tyyliini. Eri asia on, että jos virkamiehet haluavat osallistua poliittiseen keskusteluun ja neuvoa poliitikkoja heidän tulee tiedostaa, että he asettuvat silloin samalla tavalla ja samoin kriteerin arvostelulle alttiiksi kuin poliitikot ja vaarantavat oman asemansa ja arvostuksensa kaikkia päättäjiä lojaalisti palvelevina asiantuntijoina.

Poliittisia valtiosihteereitä tai apulaisministereitä tarvitsemme juuri siksi, että varjelisimme virkamiesten asemaa emmekä houkuttelisi heitä esiintymään varaministereinä ilman kansalta saatua poliittista valtuutusta.

ERKKI TUOMIOJA
kansanedustaja (sd)