Etusivu 2013 toukokuu 2013
19.5.2013

Hallitustaival jatkuu

SDP on vaihtanut edustustaan hallituksessa. Tällainen kierrätys on sinänsä normaalia pitkäaikaisessa hallitusyhteistyössä, mutta sitä ei kannata tehdä sellaisen itseaiheutetun ja tarpeettoman mediamyllytyksen säestämänä kuin nyt nähtiin. Ei myöskään pidä uskotella, että tämä olisi jokin taikatemppu SDP:n alenevan kannatuskierteen oikaisemiseksi. Kriteerinä pitäisi yksinomaan olla hallituksen sosialidemokraattisen osaamisen vahvistaminen. Pääsääntöisesti voi odottaa sitä parempaa työtä mitä varhemmin ihmiset voivat tehtäviinsä valmistautua ja pitempään niissä harjaantua.SDP:n kannatus ei riipu sitä kuka sanoo ja miten, kuten medianhallinnan kvartaalikonsultit uskottelevat. Se riippuu politiikan tuloksista ja siitä kuinka uskottavana puolueen toimintaa tavoitteittensa toteuttamiseksi pidetään. Tässä suhteessa sosialidemokraattien tulevalle luottamukselle täysin ratkaisevaa on se, miten hallitusohjelman keskeinen tavoite köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseksi toteutuu.

19.5. 2013

16.5.2013

Arktiset alueet kasvavan kiinnostuksen kohteena

Arktisia alueita kohtaan tunnetaan kasvavaa kiinnostusta myös lähempänä päiväntasaajaa sijaitsevissa maissa. Siten Arktisen neuvoston Kiirunan kokouksessa hyväksyttiin kuuden maan hakemus tulla mukaan neuvoston toimintaan tarkkailijoina. Nyt uusina tarkkailijoina mukaan otettiin Etelä-Korea, Intia, Italia, Japani, Kiina ja Singapore. Myös EU:n tarkkailijajäsenyydelle näytettiin vihreää valoa, mutta ennen sen täytäntöönpanoa on EU:n vielä toteutettava neuvoston kahdeksan jäsenmaan hyväksymällä tavalla ne toimet, joihin se Kanadalle lähettämällään komission kirjeelle ennen kokousta sitoutui. Käytännössä se tarkoittaa Kanadalle ja sen alkuperäisväestölle tärkeiden hyljetuotteiden tuontikiellon jonkinasteista lieventämistä. Se on enempi periaatteellinen kuin taloudellinen kysymys, sillä kyseinen tuonti oli ennen kiellon asettamista käytännössä olematonta.

Ministereiden kanssa neuvoston kokouspöydässä istuvien alkuperäiskansojen edustajien vaikutusta oli sekin, että seitsemän järjestön tarkkailijahakemuksia ei nyt otettu käsittelyyn, sillä niiden joukossa oli heidän jyrkästi vastustamansa Greenpeacen hakemus. Tällainen vastakkainasettelu tuntuu turhalta ja turhauttavalta, sillä arktisten alueiden isojen kysymysten suhteen alkuperäiskansojen ja ympäristöliikkeiden tavoitteiden pitäisi paremminkin olla yhdenmukaisia kuin vastakkaisia.

Arktisilla alueilla tuotetaan vain mitätön määrä kasvihuonekaasuja, mutta globaalien päästöjen seuraukset ovat sitäkin dramaattisemmat juuri arktisilla aluella, joilla maapallon keskilämpötilan yhden asteen nousu toteutuu yli kahden asteen lämpenemisenä. Se puolestaan vauhdittaa napajäätiköiden ja ikiroudan sulamista maailmanlaajuista ilmastonmuutosta edelleen kiihdyttävällä tavalla.

Jään sulaminen avaa uusia alueita luonnonvarojen hyödyntämisen ja muun taloudellisen toiminnan piiriin sekä tekee koillis- ja luoteisväylistä mahdollisen ja edullisen kulkureitin globaaleille tavaravirroille. Tämä kaikki tuo investointeja, rahaa ja vaurautta arktisille alueille, mutta myös valtavia herkkään arktiseen luonnonympäristöön ja sen biodiversiteettiin kohdistuvia uhkia.

Arktisen neuvoston toiminta on paljolti keskittynyt juuri ympäristökysymyksiin. Näin täytyy olla jatkossakin, kun taloudellinen yhteistyö ja luonnonvarojen hyödyntäminen nousevat neuvoston asialistalle, sillä luontoon kohdistuvien riskien minimointi on tinkimätön reunaehto sille, jos uusia alueita avataan taloudelliseen hyötykäyttöön. Olisi myös ajoissa sovittava siitä, mitkä alueet voidaan kokonaan rauhoittaa niiden luontoa uhkaavilta toimilta.

Konkreettisena asiana tämänkertaisessa neuvoston kokouksessa oli öljyntorjuntasopimuksen allekirjoittaminen. Se on tarpeen jotta öljyvahinkoja voidaan niiden sattuessa tehokkaasti käsitellä, mutta vielä tärkeämpää on kyetä tehokkaasti ennalta ehkäisemään potentiaalisia katastrofeja, jota koskevan sopimuksen aikaansaaminen on otettava seuraavaksi tavoitteeksi. Arktisten alueiden merkityksen ja niihin kohdistuvan mielenkiinnon kasvaessa olisi loogista myös tehdä neuvostosta pysyvä kansainvälinen järjestö.

16.5. 2013

15.5.2013

Speech at the Arctic Council, 8th Ministerial meeting, Kiruna, 15.5.2013

Dear Arctic Colleagues,

Ladies and Gentlemen!

The work of the Arctic Council has been remarkable during the last years. I am referring to, e.g. the Reports on Arctic Biodiversity, Arctic Ocean Acidification, Ocean Review, Arctic Resilience, Ecosystem Based Management, Obsolete Pesticides and Short-lived Climate Forcers which substantially increase our awareness of the challenges in the Arctic.

Offshore drilling of oil and gas in the Arctic involves great risks. Conditions are harsh and prevention of oil spills technically challenging. The Arctic marine ecosystems differ in many aspects from ecosystems in other seas. We need more scientific information about these differences and especially on how large scale exposure to oil and chemicals could affect the Arctic environment. We need also cooperation and exchange of information and know-how concerning such methods for oil spill response that really do minimize the total adverse effects of the spills and the response measures on the nature. The Agreement on Marine Oil Pollution Preparedness and Response – to be signed shortly – is an important achievement as the first step to minimize the damage of possible oil spills or accidents. Next we need to complement the Agreement in a very near future with a binding instrument on Oil Pollution Prevention. Ultimately, there should be common standards for offshore oil and gas drilling. And we need to finalize the work on IMO Polar Code for safety of ships operating on Polar waters soon.

The Arctic is important for global biodiversity, for several migratory species and for the conservation of marine ecosystems. The Arctic Biodiversity Assessment on fragility and degradation of the pristine Arctic nature and its recommendations earn serious consideration and early implementation. Protection of areas of ecologically important marine, terrestrial and freshwater habitats, as a part of building international regulation, would also define the operating space for economic activities in the Arctic. The Arctic Ocean beyond the Exclusive Economic Zones of Arctic states would be a natural element in a wider network of marine protected areas.

Expectations towards the Council are growing constantly, both within and outside the region. We need to respond to the challenges. This is a continuous, evolving process. I have proposed to consider making the Council a fully fledged international organization. We may not all of us be ready for this right now, but inescapably we are already moving to that direction.

While the leading figures of the AC are the ministers of Foreign Affairs, I think that having also other sectorial ministers meet regularly within the framework of the council would bring important value-added to our work. So far the work of the Arctic Council has relied on the environmental sector, but in future sectors such as transport, culture, education and research will play an increasing role in the Arctic.

The Arctic cooperation preceded the Council. The first intergovernmental meeting between the Arctic States was hold in 1991. When ”Rovaniemi Process”, which contains as a key element the concept of the Environmental Impact Assessment. Time has come now to review the concept and its implementation this should be put on the future agenda of the Arctic Council.

Furthermore, Rovaniemi will follow up the process initiated there with a series of conferences starting this year in December. Sustainability – and particularly Arctic Urban Sustainability – is a key topic these discussions. this is another issue we would like to see on the Arctic Council Agenda.

In our ”Vision for the Arctic” we state that ”the Arctic is changing and attracting global attention and as we look to the future, we will build on our achievements and will continue to cooperate to ensure that the Arctic voices are heard and taken into account in the world”. The key word here is cooperation which should be intensified between us, states, but also all actors with legitimate interest in the Arctic. After all, the Arctic is a regional issue with global dimensions.

In strengthening the role of the Council we need to safeguard and enhance the participation of indigenous peoples fully in the work of the Council. We need to consider, both members and observers, how best to do this.

Nationally, my Government has many funding programmes for our Saami people. Also the EU – e.g. through the Arctic Information Center to be established in Rovaniemi – can increasingly contribute to the indigenous communities.

We welcome the consensus reached regarding the observers and we expect that the finalizing of this common concern EU’s need not to take more than a few months.

In Finland we are just finalizing our new updated Arctic Strategy which will reflect the growing interest in and attention given to the Arctic. Our Arctic Vision can be summarized as: ”Finland can reconcile business opportunities and potential in the Arctic with sustainable development and environmental requirements through international cooperation”.

We stress that all economic activities have be conducted in a controlled manner, taking into account the economic, social, cultural and environmental impacts above all to the people living in the Arctic, including the indigenous peoples. A significant new opening for the Arctic Council is the addition of economic issues on the agenda. As a co-chair of the new task force dealing with this question Finland will bring to the table the thinking incorporated in our Strategy.

Finally, let me express our gratitude to the excellent leadership Sweden has shown during the last two years, and pledge our full support to the incoming Canadian Chair.

12.5.2013

Suomalaiset saatiin vapaaksi, mutta sieppausuhka jatkuu

 Jemenissä joulun alla siepatut suomalaiset ja itävaltalainen ovat kotona ja turvassa. Hieno asia, josta on kiitettävä yhteistyötä niin Itävallan ja Omanin sekä Jemenin kanssa kuin lukuisten muiden kansainvälisten toimijoiden osuutta, samoin kuin UM:n ja Suomen poliisin asian eteen työtä tehneitä. Ristiriitoja ei tässä yhteistyössä missään vaiheessa ole ollut. Tiivis yhteydenpitoni Itävallan ulkoministerikollegan Michael Spindleggerin kanssa ei vahvista ainoatakaan nimettömiin lähteisiin nojaavan itävaltalaisen sensaatiolehden väitettä. Kiitettävä on myös median ymmärtävää ja vastuullista suhtautumista sieppauksen uutisoitiin. Kaikkea median tiedossa ollutta ei ole kerrottu, jos se on voinut vaarantaa siepattujen vapauttamismahdollisuuksia. Ulkoministeriö joutuu edelleen jatkamaan pidättyvää tiedotuslinjaansa. Tämä koskee sellaisia yhteyksiä ulkomaisten toimijoiden kanssa, joissa toinen osapuoli on edellyttänyt luottamuksellisuutta, jota ei tulevia tiedonsaanti- ja yhteistyömahdollisuuksia vaarantamatta voi rikkoa. Yhtä tärkeätä on muistaa, että yksin Jemenissä on edelleen useita ulkomaalaisia ihmisiä siepattuina eikä heidän asemaansa saa vaarantaa kertomalla asioista tai kommentoimalla spekulaatioita tapahtuneesta tavalla, joka voisi hyödyttää rikollisia ja vaikeuttaa yrityksiä saada panttivankeja vapaiksi. Kysymyksiä tapauksesta on siten edelleen paljon, eikä kaikkiin ole vastauksia. Siihen miten siepattuja kohdeltiin panttivankeuden aikana ja miten se on heihin vaikuttanut voivat asianomaiset halutessaan vastata sitten kun ovat siihen valmiita. Viranomaisilla ei ole sen enempää tarvetta kuin mahdollisuutta ohjeistaa heitä tässä. Lähdemme siitä, että raastavan kokemuksen läpikäyneiden ihmisten yksityisyyttä ja valintoja on kunnioitettava. Opetuksiakin tapahtuneesta on käytävä läpi sillä sieppausten uhka maailma on lisääntynyt ja niistä on tullut keskeinen terrorismin rahoittamisen muoto. Se on myös syy siihen miksi tätä koskevia kansainvälisiä sitoumuksiaan kunnioittava Suomi ei maksa lunnasrahoja, jos sellaisia vaatimuksia esitettäisiin. Se että rahaa tai muuta vastiketta olisi käytetty siepattujen vapauttamisen yhteydessä on silti mahdollista, vaikka siitä ei Suomessa tietoa ole. Kysymys muista kustannuksista on toissijainen silloin kuin hengenvaaralliseen tilanteeseen joutuneita on autettava. Sen sijaan tulevaisuutta silmällä on tarpeen pohtia sitäkin, tulisiko konsulipalveluja koskevan lain muutoinkin työn alla olevan uudistamisen yhteydessä selkeyttää säädöksiä eri tahojen vastuista ja korvausvelvollisuuksista. 12.5. 2013

11.5.2013

Keijo K. Kulha, Rytin luottomies. Jukka Rangell (1894-1982), Edita, 358 s., Porvoo 2012

1368293895_Ryti.jpgMukava mies sodanjohtajana

Kun Risto Rytistä vuoden 1941 alussa tuli Kallion seuraaja presidenttinä, siirtyi hänen vapauttamalleen pääministerin paikalle Suomen Pankin johtokunnan jäsen Jukka Rangell. Pankkiuransa OKO:n johdossa aloittaneella Rangellilla ei ollut aiempaa hallitus- tai eduskuntakokemusta, eikä juuri puoluetaustaakaan, vaikka hänet edistyspuolueeseen luettiin. Hänet otettiin hallituksen puheenjohtajaksi nimenomaan presidentin luottomiehenä tilanteessa, jossa eduskuntaa ja eduskuntaryhmiä ei liiaksi haluttu vaivata hallituksen muodostamiskysymyksillä. Jos oli uuden pääministerin sisäpoliittinen kokemus ohut, niin vielä ohuempi oli kokemus ulkopolitiikan hoidosta. Hän asettikin suostumuksensa ehdoksi, että muut hoitaisivat ulkopolitiikan, kuten myös tapahtui.

Reilut kaksi vuotta istunut Rangellin hallitus vei Suomen jatkosotaan. Ei ole osoitettavissa, että Rangellilla olisi ollut jotain erityistä omaa osuutta asiaan, hän oli paremminkin vain passiivinen seuraaja, jolla kuitenkaan ei ollut mitään sitä vastaan, että Suomi sodassa toimi Hitlerin Saksan kanssasotijana. Vastuuta asiasta hän ei tietenkään voinut sodan jälkeen välttää, ja hänet siirrettiin ensin pois Suomen Pankista, jossa hän oli pitänyt paikkaa lämpimänä Rytin paluulle pääjohtajaksi, ja asetettiin sitten vuonna 1945 syytteeseen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, missä hänelle langetettiin Rytin jälkeen pisin vankilatuomio.

Kolme vuotta linnassa istunut Rangell ei menettänyt terveyttään tai katkeroitunut kokemuksesta. Hän jatkoi urheilujohtajan uraansa mm SVUL:n puheenjohtajana ja kansainvälisen olympiakomitean jäsenenä. Toimeentulon varmisti Kansallispankin johtokunnan jäsenyys ja varapääjohtajuus. Sitä millaisia päätöksiä Rangell näissä elimissä teki ja mitä kantaa edusti ei kirja kerro.

Ahkeraa historiallisista aiheista kirjoittamista jo yli viisitoista vuotta Helsingin Sanomista eläköityään jatkaneen Keijo K. Kulhan myötäsukainen ja siloitteleva elämäkerta Rangellista on pintapuolisuudessaan pettymys. Tähän voi olla syynä joko kirjoittajan pidättäytyminen pintakäsittelyssä tai sitten se, ettei pinnan alta ole löytynyt mitään mainittavaa tai muutoin omaperäistä. Joka tapauksessa teos vain vahvistaa aiempaa kuvaa Rangellista isänmaallisena ja mukavana miehenä ja politiikan höyhensarjalaisena, joka toteutti Rytin tahtoa ja ajatuksia.

Tästä kertoo sekin, että ison osan kirjan kolmesta ja puolesta sadasta sivusta täyttävät yhdentekevät luettelot Rangellin merkkipäivien onnittelijoista, metsästysretkistä ja ulkomaanmatkoista vastaanottoineen ja illallisineen. Sen kerran kun Kulha kirjaa Rangellin olleen mukana urheilupoliittisen linjauksen valmistelussa ja laatineen Suomen olympiakomitealle selvityksiä suhtautumisesta Etelä-Afrikan olympiakomiteaan apartheid-kaudella, ei siitä ilmene sanallakaan oliko Rangellilla mahdollisesti jokin oma mielipide asiasta vai ei.

Toukokuu 2013