Suomalaiset saatiin vapaaksi, mutta sieppausuhka jatkuu

 Jemenissä joulun alla siepatut suomalaiset ja itävaltalainen ovat kotona ja turvassa. Hieno asia, josta on kiitettävä yhteistyötä niin Itävallan ja Omanin sekä Jemenin kanssa kuin lukuisten muiden kansainvälisten toimijoiden osuutta, samoin kuin UM:n ja Suomen poliisin asian eteen työtä tehneitä. Ristiriitoja ei tässä yhteistyössä missään vaiheessa ole ollut. Tiivis yhteydenpitoni Itävallan ulkoministerikollegan Michael Spindleggerin kanssa ei vahvista ainoatakaan nimettömiin lähteisiin nojaavan itävaltalaisen sensaatiolehden väitettä. Kiitettävä on myös median ymmärtävää ja vastuullista suhtautumista sieppauksen uutisoitiin. Kaikkea median tiedossa ollutta ei ole kerrottu, jos se on voinut vaarantaa siepattujen vapauttamismahdollisuuksia. Ulkoministeriö joutuu edelleen jatkamaan pidättyvää tiedotuslinjaansa. Tämä koskee sellaisia yhteyksiä ulkomaisten toimijoiden kanssa, joissa toinen osapuoli on edellyttänyt luottamuksellisuutta, jota ei tulevia tiedonsaanti- ja yhteistyömahdollisuuksia vaarantamatta voi rikkoa. Yhtä tärkeätä on muistaa, että yksin Jemenissä on edelleen useita ulkomaalaisia ihmisiä siepattuina eikä heidän asemaansa saa vaarantaa kertomalla asioista tai kommentoimalla spekulaatioita tapahtuneesta tavalla, joka voisi hyödyttää rikollisia ja vaikeuttaa yrityksiä saada panttivankeja vapaiksi. Kysymyksiä tapauksesta on siten edelleen paljon, eikä kaikkiin ole vastauksia. Siihen miten siepattuja kohdeltiin panttivankeuden aikana ja miten se on heihin vaikuttanut voivat asianomaiset halutessaan vastata sitten kun ovat siihen valmiita. Viranomaisilla ei ole sen enempää tarvetta kuin mahdollisuutta ohjeistaa heitä tässä. Lähdemme siitä, että raastavan kokemuksen läpikäyneiden ihmisten yksityisyyttä ja valintoja on kunnioitettava. Opetuksiakin tapahtuneesta on käytävä läpi sillä sieppausten uhka maailma on lisääntynyt ja niistä on tullut keskeinen terrorismin rahoittamisen muoto. Se on myös syy siihen miksi tätä koskevia kansainvälisiä sitoumuksiaan kunnioittava Suomi ei maksa lunnasrahoja, jos sellaisia vaatimuksia esitettäisiin. Se että rahaa tai muuta vastiketta olisi käytetty siepattujen vapauttamisen yhteydessä on silti mahdollista, vaikka siitä ei Suomessa tietoa ole. Kysymys muista kustannuksista on toissijainen silloin kuin hengenvaaralliseen tilanteeseen joutuneita on autettava. Sen sijaan tulevaisuutta silmällä on tarpeen pohtia sitäkin, tulisiko konsulipalveluja koskevan lain muutoinkin työn alla olevan uudistamisen yhteydessä selkeyttää säädöksiä eri tahojen vastuista ja korvausvelvollisuuksista. 12.5. 2013