Elämme epävarmuuden aikaa eikä kyse ole mistään nopeasti ohimenevästä ilmiöstä. Ihmiskunta elää sellaista murroskautta, jollaista koskaan ennen ei ole ollut.

Nykyistä maailmaa luonnehtii kasvava keskinäisriippuvuus kaikissa asioissa, niin hyvissä kuin pahoissakin. Vaikka Suomessa asiat olisivat monessa suhteessa edelleen paremmin kuin maailmalla yleensä ja vaikka Suomen talouden tila on vakaa ja perusasiat kunnossa, emme ole riippumattomia muun maailman kehityksestä.

Suomeen eivät vaikuta vain vientikysyntä ja talouden myrskyt, vaan myös ideologinen ilmasto joka thatcherismin ja reaganismin vuosina heijastui Suomeenkin ja tuotti tuloeroja ja eriarvoisuutta kasvattanutta uusliberalistista politiikkaa.

Suurin tekijä kasvavaan keskinäisriippuvuuteen on maailman väestönkasvu. Kun maapallon väkiluku on yksin meidän suurten ikäluokkien eliniän aikana eli toisen maailmansodan jälkeen yli kolminkertaistunut 2,3 miljardista yli 7 miljardiin, tarkoittaa tämä sitä että elämme sellaisessa maailmassa jollaisesta ei ole aiempaa kokemusta.

Siten monet ajatustottumukset ja toimintatavat, jotka toimivat vielä jotenkuten parinkin miljardin ihmisen asuttamassa maailmassa, eivät enää toimi maailmassa, jonka väestö kasvaa vielä 9 tai 10 miljardiin ihmiseen ennen kuin se tasaantuu.

Väestönkasvu haastaa ihmisen ja luonnon suhteen sekä sen tavan, jolla ihmisyhteisöt – valtiot ja kansakunnat – ovat järjestäneet keskinäisen kanssakäymisensä.

Olemme käyttäneet luonnonvaroja ja kohdelleet ympäristöämme kestämättömällä tavalla. Nyt olemme tilanteessa, jossa meillä parhaassakin tapauksessa on vain muutama vuosikymmen aikaa sopeuttaa ihmisen toiminnot ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen vaatimuksiin.

Emme edes voi olla varmoja onko se enää mahdollista ja olemme edelleen eksyksissä sen suhteen, miten sen teemme.

Yhden asian tiedämme kuitenkin varmuudella: nykymenoa emme voi muutoksitta jatkaa. Ns. business as usual ei toimi, vaan vie väistämättä katastrofiin.

Senkin tiedämme, ettei myöskään voimapolitiikka tuo ratkaisua. Laaja-alaiseen inhimilliseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat eivät enää ole ensisijassa sellaisia valtioiden välisiin sotiin liittyviä uhkia, joita voitaisiin torjua yksin sotilaallisin keinoin. Turvallisuutta nykymaailmassa voidaan rakentaa vain mahdollisimman laajalla moninkeskisellä yhteistyöllä.

Kuka toteuttaa kestävän kehityksen ja rakentaa turvallisen maailman? Vastaukseni on: sosialidemokratia. Ei tietenkään yksin, mutta ilman meitä se tuskin onnistuu. Voi väittää, että kaikista aatesuunnista juuri sosialidemokratia sekä aatehistoriansa että konkreettisten näyttöjensä puolesta on se, joka parhaiten pystyy rakentamaan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää yhteiskuntaa ja maailmaa.

Tähän myös sosialidemokraatit näkevät Euroopan Unionin välttämättömänä välineenä. EU sai ansaitusti Nobelin rauhanpalkinnon, sillä EU on kenties maailmanhistorian menestyksekkäin rauhanprojekti. Se syntyi tarpeesta estää kahden maailmansodan ja lukuisten pienempien Euroopan maaperältä käytyjen sotien toistuminen. Siksi myös EU:n laajentumiseen on suhtauduttava myönteisesti, kunhan mukaan pyrkivät maat täyttävät kaikki oikeusvaltioon, demokratiaan ja talouden kestävyyteen liittyvät ehdot, sillä näin laajennamme myös rauhan ja vakauden aluetta maanosassamme.

Tämä tiedetään ja tunnustetaan ja siltä pohjalta ihmiset tänäänkin toivovat EU:lta vahvempaa otetta ja johtajuutta myös maailmanlaajuisiin haasteisiin vastattaessa, siis vahvempaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Samanaikaisesti on myös totta, että ihmiset kaikkialla Euroopassa ovat kasvavassa määrin pettyneet Euroopan Unioniin. Syynä on ennen kaikkea euron kriisi.

Kriisin siemenet kylvettiin jo kun euro otettiin käyttöön vaikka järjestelmässä oli vielä pahoja rakenteellisia valuvikoja. Kun kriisi alkoi tehtiin sen hoidossa iso virhe, kun heti alussa ei lähdetty toteuttamaan sijoittajavastuuta. Tämän me sosialidemokraatit myös sanoimme, kun emme antaneet tukeamme Kreikan ensimmäiselle pelastuspaketille, jonka kestämättömyyden jo silloin tunnistimme.

Kun uusi hallitus vaalien jälkeen Suomessa muodostettiin muutettiin Suomen linjaa. Voimamme eivät riittäneet vääntämään EU:n suurten jäsenmaiden ja komission linjaa uuteen asentoon, mutta teimme vakuusvaatimuksen kautta sen mitä tehtävissä oli Suomeen kohdistuvien riskien minimoimiseksi.

Emme kuitenkaan luopuneet korostamasta sijoittajavastuuta, mikä on sittemmin myös tullut, turhan myöhään ja turhan vaatimattomassa muodossa, osaksi EU:n kriisinhoitoa selvimmin nyt Kyproksen tukipaketissa.

Komission näkemykset eurokriisin ratkaisemisesta ovat yksipuolisesti painottaneet hallituksiin ja demokraattisiin päättäjiin kohdistunutta kurilinjaa, jossa holtittomaan velkaantumiseen syyllistyneet maat on pakotettava tiukkoihin leikkauksiin ja matokuureihin. Linjaan myös kuuluu, että vastaisuudessa kaikki euromaat on alistettava rangaistusten uhalla pitkälle menevään komission toteuttamaan budjetti- ja talouspolitiikkansa kontrolliin. Suomalaisissakin puheenvuoroissa on tätä myötäilty.

Tällainen painotus sivuuttaa sen, että tilanteeseen eivät ole syyllisiä yksinomaan velkaa vastuuttomasti ottaneet hallitukset, vaan myös pankit ja muut luotottajat jotka ovat velkaa holtittomasti antaneet. Reilu markkinatalous ei kuitenkaan voi toimia sen varassa, että riskisijoituksia tekevät rahoittajat saavat pitää voittonsa, mutta tappiot siirretään veronmaksajien piikkiin.

Kriisi ei ole vielä ohi, mutta tulevien kriisien ehkäisemiseksi on tehty jo paljon. Talouspolitiikan ohjausta koskeva EU-lainsäädäntö on viety läpi, pysyvä Euroopan Vakausmekanismi EVM on otettu käyttöön, Euroopan keskuspankki on herännyt toimimaan siten kun siltä rahajärjestelmän toiminnan viimesijaisena varmistajana edellytetään ja pankkiunionia valmistellaan.

Tämä ei kuitenkaan toimi, jos kurituksen kohteena ovat vain hallitukset. Tarvitaan kuria ja järjestystä myös siihen, miten finanssimarkkinat toimivat.

Tämä tarkoittaa, että on vihdoin toteutettava se kauaskantoinen uudistusohjelma, joka G 20 -maiden julistuksessa finanssikriisin puhjettua vuonna 2008 hahmotettiin. Jos tuo ohjelma olisi todella toteutettu olisi maailma tänään jo huomattavasti turvatumpi talouden turbulensseilta.

Sen jälkeen uudistustahto näyttää kuitenkin hiipuneen, kuten uutiset mm. Erkki Liikasen työryhmän EU-pankkien valvontaa ja säätelyä kiristävien esitysten kohtaamasta vastustuksesta kertovat. Siten G 20 -julistus on kokonaisuudessaan toistaiseksi jäänyt suurelta osin vasta retoriikaksi.

Työtä on siis jatkettava. Yksi G 20 -julistuksen keskeisiä kohtia oli puuttuminen laittomiin varallisuussiirtoihin, rahanpesuun ja verotustietojen salaamiseen. Veroparatiisien sulkemista ei nimeltä julistuksessa mainittu, mutta siitä on myös kysymys. Tässä kohdin näyttäisi maailmalla olevan nyt uutta momentumia ja tahtoa veronkiertoon puuttumiseen. EU:ssa monet aiemmin välinpitämättömästi tai suorastaan veroparatiiseja suojelevasti asiaan suhtautuneet maat ovat nyt valmiita joihinkin toimiin.

Tätä on Suomikin valtiovarainministeri Urpilaisen johdolla ollut vauhdittamassa. Syytä aktiivisuuteen onkin, sillä koko EU:n tasolla on komissio arvioinut veronkierron maksavan EU-maille yhteensä ainakin tuhat miljardia euroa joka vuosi. Harmaan talouden torjunta, veroparatiisien sulkeminen ja haitallisen verokilpailun estäminen ovat sosialidemokraattien hallitusohjelmaan ajamia asioita ja haluamme niistä myös näkyviä tuloksia.

Tarvittaviin asioihin kuuluu myös varallisuudensiirtoveron (FTT) käyttöönotto aluksi EU-maiden tasolla. Siihen yhdentoista maan ryhmään, jotka tähän ovat jo ilmoittautuneet, tulee kiireesti saada liitettyä myös Suomi jotta maksimaalisesti olisimme mukana vaikuttamassa tämänkin joka tapauksessa meihin vaikuttavan uudistuksen toimeenpanoon.

Hyvä toverit!

Kun hallitusohjelma pitkän väännön jälkeen saatiin valmiiksi ja kuuden puolueen hallitus aloitti toimintansa kaksi vuotta sitten olivat sosialidemokraatit syystäkin tyytyväisiä hallitusohjelmaan.

Hallitusohjelman kolme painopistealuetta olivat

–      köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen

–      julkisen talouden vakauttaminen ja

–      kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen

Kaikkien näiden suhteen on myös toimittu tuloksekkaasti. Heti hallituskauden alussa korjattiin perustulon häpeällinen jälkeenjääneisyys ja sen jälkeen tehdyt budjetti-, kehys- ja veroratkaisut ovat olleet tuloeroja vähentäviä, mutta tässäkin työtä on jatkettava.

Julkisen talouden velkaantuminen on pysäytetty ja kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn hyväksi on tehty tärkeitä ratkaisuja. Työllisyyskehitys riippuu ratkaisevasti koko kansainvälisen talouden kehityksestä, mitä komission ylikireä vakauttamislinja on osaltaan heikentänyt. Velkaantuneissa maissa ei kasvua voi leikata ja työttömyyttä kasvattaa ilman, että se näkyy kielteisesti koko euroalueen talouskehityksessä.

Sitäkin tärkeämpää on ensi vuoden alussa voimaantuleva nuorisotakuu, joka tarjoaa alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Tähän kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan.

Se miten tämä hallitus onnistuu eriarvoisuuden vähentämisessä tulee oikeutetusti olemaan se asia joka ratkaisee hallituksen arvosanan ja sosialidemokraattien tulevan vaalimenestyksen. Se ei liioin riipu vain veroratkaisuista, vaan myös siitä miten hyvinvointipalvelujen saatavuus ja laatu kehittyvät. Tämä on myös tärkein kriteeri sille, miten kunta- ja soteuudistus tulee toteuttaa. Julkisen terveydenhuollon heikentäminen ja sen myötä tapahtunut terveyserojen hälyttävä kasvu on saatava käännettyä uuteen suuntaan.

Kehysriihi osoitti, että hallituksen ote pitää, mutta myös sen että parantamisen varaa on sekä koko hallituksen että SDP:n päätöksenteon valmisteluissa.

Hyvät Toverit!

Maailman mittakaavassa tarkasteltuna erottautuvat pohjoismaat kaikissa valtioiden menestyksiä ja saavutuksia arvioivissa vertailuissa edukseen. Pohjoismainen hyvinvointivaltion malli on osoittanut myös viime vuosien finanssikriisin oloissa vahvuutensa. Malli toimii edelleen, mutta se vaatii myös puolustamista ja jatkuvaa uudistusta.

Tervetullut asia on se, miten pohjoismainen yhteistyö kokee nykyisin eräänlaista uutta nousukautta kaikilla aloilla ja etenee nyt myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Käytännönläheinen yhteistyö kattaa harjoittelun, koulutuksen, hankinnat, valvontatehtävät ja kriisinhallinnan eikä se muuta pohjoismaiden erilaisia valintoja sotilaallisen liittoutumisen suhteen.

Hyvät Toverit!

Gallupit eivät tai SDP ei keikuta hallitusta, mutta se pysyy vakaana vain kun toteutamme hallitusohjelman henkeä ja kirjainta.