Globalisaatiota ja demokratiaa käsitellyt Helsinki Prosessi käynnistettiin Tansanian ja Suomen yhteisenä hankkeena kymmenen vuotta sitten, ja se saatettiin päätöksen kuusi vuotta myöhemmin, jolloin loppuraportti luovutettiin YK:n pääsihteerille. Kun nyt järjestimme yhdessä Tansanian ulkoministerin Bernand Memben kanssa vetämäni kaksipäiväisen Helsinki Prosessi + 10 konferenssin Hanasaaressa, emme olleet herättämässä prosessia uudelleen henkiin, vaan tekemässä yhdessä siinä mukana olleiden lukuisten yhteistyökumppanien kanssa kertaluonteisesti tilannearvioita siitä, miten maailma tänään makaa ja mitä Prosessissa työstetyille ajatuksille ja esityksille on tapahtunut. Toisena ajatuksena oli saada samoilta kumppaneilta tukea Suomen hallituksen ohjelmassa oleville monille globalisaatiohallintaa koskeville tavoitteille ja kuulla heidän näkemyksiään siitä, miten niitä voitaisiin konkretisoida ja viedä eteenpäin.  Tilaisuudessa vallitsi innostunut henki, käydyt keskustelut antoivat paljon hyödyllisiä ajatuksia ja kaikki kutsutut pitivät aloitetta konferenssin järjestämisestä tervetulleena. Vaikka prosessia sellaisenaan ei enää käynnistetä, on tarpeen ylläpitää ja kehittää prosessissa rakennettuja monipuolisia yhteistyösuhteita kansalaisyhteiskuntaan ja muihin toimijoihin, samoin kuin prosessin ystäväryhmänä tunnettuun joukkoon valtioita, joiden kanssa olemme vieneet joitain valikoituja hankkeita eteenpäin. Tämä voi johtaa esim. pienten työryhmien kokoamiseen valittujen kysymysten merkeissä ja erillisten sivutapahtumien järjestämiseen  Helsinki Prosessin brändiä käyttäen, esim. Rio + 20 kokouksen yhteydessä Rio de Janeirossa kesäkuussa. 15.2. 2012

Syyrian tilanne pahenee päivä päivältä, väkivalta kasvaa ja kuolonuhrit lisääntyvät. On valitettavaa, että YK:n mahdollisuudet puuttua  jo kohta sisällissodan kaltaiseen tilanteeseen ovat toistaiseksi kaatuneet turvallisuusneuvostossa kahden maan käyttämään vetoon. Yksi syy Venäjän käyttäytymiseen on heidän tyytymättömyytensä siihen, miten aiempaa Libyan päätöslauselmaa heidän mielestään tulkittiin väärin. Vaikka Venäjällä olisi perusteita näkemykselleen ei ole hyväksyttävää, että siitä saavat syyrialaiset kärsiä. Tämä on myös nyt venäläisille  näytön paikka siitä, pystyvätkö he perinteisesti hyvillä suhteillaan Assadin hallitukseen saamaan sen luopumaan väkivallan kiihdyttämisestä. Tilanteen jatkuminen ja väkivallan kärjistyminen on myös Venäjän kannalta kestämätöntä.

On edelleen pyrittävä siihen, että YK:n turvaneuvosto voisi ottaa sille kuuluvan vastuun väkivallan lopettamiseksi. Tämä on edelleen myös Arabiliiton tavoite ja sen yrityksille löytää tie väkivallan lopettamiseen ja demokratiaan johtavaan ratkaisuun Syyriassa on annettava kaikki tuki. Yhä selvempää on, että tällaisen ratkaisun yksi edellytys on Assadin poistuminen maan johdosta. Selvää on myös, että tässä ei haeta sotilaallista ratkaisua vaan prosessia, joka lopettaisi kaiken sotilaallisen voimankäytön. Näille diplomaattisille ponnisteluille ja niiden tueksi tarvittaville sanktioille Suomi on valmis antamaan kaiken tukensa. Siihen kuuluu myös valmius tukea Syyrian oppositiovoimia, joiden uskottavuutta heikentää niiden jatkuva keskinäinen hajaannus. 12.2. 2012

Hallituksen käsittelyssä olleet ja nyt esitellyt suunnitelmat puolustusvoimien laajasta uudistamisesta eivät tulleet mistään puskasta. Uudistuksen käynnistäminen ja lähtökohdat on määritelty hallitusohjelmassa, jonka mukaan ”uudistuksella sopeutetaan puolustusvoimat pieneneviin ikäluokkiin ja kasvaviin kustannuspaineisiin ylläpitäen ja kehittäen puolustuksen ennaltaehkäisykykyä”. Yleinen asevelvollisuus ja aluepuolustus sekä sotilaallinen liittoutumattomuus ovat edelleen Suomen puolustuksen perustana. Puolustusvoimien tehtävät pysyvät ennallaan, säästöohjelma aloitetaan välittömästi ja se tarkoittaa hallitusohjelmassa sovitun kehysraamin mukaisesti 200 miljoonan euron vähennystä vuositasolla.  Tulevaisuudessa puolustus perustuu nykyisen n. 350 000 sotilaan reservin asemasta n. 230 000 sotilaan suuruiseen suhteellisesti paremmin varustettuun ja toimintakykyisempään mobilisoitavaan joukkoon. Tällainen uudistus ei vielä ole kovin dramaattinen ja jää vielä vaatimattomammaksi kuin useissa Euroopan maissa tehdyt muutokset. Tällaisena se vastaa ennakoitavissa olevia tarpeita, tehtäviä ja uhkakuvia, joita ei enää pidä pälyillä vuoden 1939 maailmasta vaan 2000 luvun kasvavan keskinäisriippuvuuden maailman ja sen laaja-alaiseen turvallisuuteen kohdistuvien haasteiden valossa.

Puolustukseen osoitettavien voimavarojen käyttö täytyy organisoida mahdollisimman tehokkaasti mahdollisen kriisitilanteen tarpeista lähtien. Tämä näkyy sekä puolustushallinnossa että joukko-osastojen määrässä ja sijoittelussa. Heikkokuntoisista tiloista ja tehottomista neliömetreistä on järkevää luopua. Tehokkuutta ja motivointia parantaa se, että uudistuksessa kouluttajien määrä nousee 1,7:stä 2,5:een joukkuetta kohden. Uudistus tähtää siihen, että tulevaisuudessa voidaan maanpuolustuksen menoissa edelleen ylläpitää lähes tasasuuruista kohdentamista materiaalihankintojen, henkilöstökulujen ja toimintamenojen välillä.

Tärkeitä ja herkkiä asioita kaikissa isommissa muutoksissa ovat henkilöstön asema ja päätösten alueelliset vaikutukset. Henkilöstön osalta käytetään kaikkia ja olemassaolevia ja vielä tehostettavia muutosturvan keinoja. Paikkakuntakohtaiset toimet muun julkisen hallinnon sopeutustoimin otetaan myös heti täysmääräisesti käyttöön.

Pitkään vireillä ollut uudistus tehdään puolustuksen tarpeista ja lähtökohdista käsin. Ajankohta on kuitenkin sellainen, että jos tätä ei nyt toteututa on pakko vastata myös kysymykseen, mistä muusta toteuttamatta jäävät kustannussäästöt aiotaan ottaa.

Vaikka uudistus vastaa nykyisiin ja ennakoitavissa oleviin tarpeisiin ei kukaan voi varmuudella tietää, mitä muutostarpeita tulevaisuus voi tuoda. Pitkään on mm. keskusteltu yleisen asevelvollisuuden asemasta. Oma kantani on, että niin kauan kuin se toimii niinkin hyvin ja kustannustehokkaasti kuin Suomessa edelleen tapahtuu, ei siitä kevyesti kannata luopua. Yhä varteenotettavampi peruste tälle on myös se, että se tuottaa myös kansainvälisisissä vertailuissa parempaa, monipuolisempaa ja vaikuttavampaa osaamista rauhanturvatehtäviin kuin ammattiarmeijoiden käyttö.

11.2. 2012