Etusivu 2012 lokakuu 2012
20.10.2012

Estelle and the Gaza blockade

The Israeli navy has this morning stopped M/S Estelle on its way to Gaza, captured it and taken the ship and its crew and passengers to the Port of Ashdod in Israel, where we will provide consular assistance to the Finnish citizens. It seems that all people onboard will soon be deported from Israel. The Ministry for Foreign Affairs and the Finnish Transport Safety Agency have followed closely the passage of the ship and have been in contact with the Finnish master of the ship after having received confirmation that the ship, which is under Swedish ownership is still in the Finnish vessel register. Following Israel’s contacts to Finland we have conveyed to the ship the message that Israel will not allow the ship to sail to Gaza and may enforce this with the use of force. Warning of this kind was necessary because there was a significant danger that an eventual use of force could have led to personal injuries.We have studied carefully the legal questions related to this issue and have concluded that Finland, in the capacity of the so called flag state, has neither an obligation nor a possibility or a reason to act in a different way. Sweden, as the home country of the owner of M/S Estelle and of the Ship to Gaza organization is more directly involved in the situation, but has declined to act as enforcer of the Israeli blockade nor to act as an advocate for those breaking it.Finland will also in this situation rely on international law, but the legal issues involved are not, however, unambiguous. The international fact-finding mission that reported to the Human Rights Council on the tragic Flotilla incident causing a loss of many human lives concluded that the Gaza blockade was contrary to international law. The so called Palmer Report of the UN Secretary-General’s Panel of Inquiry came to the conclusion that the maritime blockade was in line with international law. The latter view has been the one many states have felt obliged to live with.Regardless of the differing answers provided by international law, the Gaza blockade is politically unacceptable like the European Union has clearly stated when calling for it to be lifted. The purpose of equipping M/S Estelle has been to provide humanitarian assistance to Gaza as well as to express a strong political opinion in favour of the rights of the Palestinians. Although, this aim is by no means contrary to the views of Finland, it is equally clear that we cannot recommend to anyone to participate in undertakings which may even place their lives in danger.

20.10.2012

14.10.2012

Tervetuloa rahoitusmarkkinavero

Finanssimarkkinat ovat olleet tähän asti muihin aloihin nähden etuoikeutetussa poikkeusasemassa. Jokainen, joka käy leikkauttamassa hiuksensa, syömässä ravintolassa, ostamassa leipää tai mitä tahansa tavaraa kaupasta maksaa huomattavan suurta arvonlisäveroa. Sen lisäksi joihinkin haitakkeiksi katsottuihin tuotteisiin voi kohdistua muitakin veroja, kuten tupakkaan ja alkoholiin. Miksi siis pankkien ja rahoituslaitosten tarjoamien palvelujen ja sijoituskohteiden kaupan pitäisi olla kokonaan verotonta?

Kun nyt Suomessakin pohditaan liittymistä EU:ssa kaavaillun rahoitusmarkkinaveron käyttöön ottavien maiden ryhmään, on rahoitusala käynnistänyt tavallista kiivaamman kampanjan tätä vastaan. On sinänsä luonnollista, että palkkansa eteen työtään tekevät edunvalvojat lobbaavat alaansa kohdistuvaa verotusta vastaan. Vähemmän ymmärrettävää on, että he ovat osittain saaneet värvättyä työeläkeyhtiöiden hallintoelimissä istuvia ay-taustaisia edustajia kampanjaansa.

Suomen työeläkerahastojen kokonaissijoituskanta on vajaa 140 mrd. euroa. Jotta rahastot joutuisivat maksamaan edes 140 miljoonaa euroa veroa vuosittain, olisi koko sijoituskannan omistusta vaihdettava kerran vuodessa. Tämä ei kuulosta uskottavalta, ja jos se olisi totta olisi syytä huolestua siitä, miten ja mihin yhtiöt eläkevaroja käyttävät, sillä silloin on kyse spekulaatiosta eli yrityksestä ennustaa ja käyttää hyväksi lyhytaikaisia kurssivaihteluja. Tämä on aina nollasummapeliin verrattavaa riskitoimintaa, jossa voitot ja tappiot kokonaisuudessaan kumoavat toisensa. Vielä pahempaa on, että spekulatiiviset rahavirrat voivat myös aiheuttaa paljon laajempia reaalitalouden toimintaan kielteisesti takaisin heijastuvia järjestelmäriskejä, kuten olemme nähneet.

Jos rahoitusmarkkinavero hillitsee työeläkerahastoja osallistumasta tällaiseen, se on täyttänyt tarkoituksensa. Kyse on vain marginaalisesta verosta, joka ei vaikuta eikä haittaa reaalitalouteen liityvää vientiä, tuontia ja muuta kauppaa eikä liioin rasita enintään muutaman sijoitusratkaisun tekeviä tavallisia piensijoittajia.

On toivottavaa että hallitus saa mahdollisimman pian otettua hallitusohjelman jo viitoittamalla tavalla myönteistä kantaa rahoitusmarkkinaveroon ja ilmoittaa Suomen mukaan siihen jo yhdentoista EU-maan ryhmään, joka on valmis osallistumaan veron valmisteluun. Tässä ryhmässä mukanaolo on myös tärkeää siksi, että näin voimme olla muokkaamassa esitystä sellaiseen suuntaan, että nyt esityksessä nähdyt möröt voidaan osoittaa harhoiksi.

14.10. 2012

14.10.2012

Kaksi kirjaa legendaksi nostetusta vakoilueverstistä

1350201627_marskin.JPGPetri Nevalainen, Marskin tiedustelija. Eversti Aladár Paasosen tarina, Helsinki-kirjat, 255 s., Latvia 2012
 
Martti Turtola, Ristiriitainen upseeri. Mannerheimin eversti Aladar Paasosen elämä ja toiminta, WSOY, 310 s., EU (?) 2012
 

Kaksi kirjoittajaa, Petri Nevalainen ja Martti Turtola, ja kustantajaa, Helsinki-kirjat ja WSOY, lähtivät toisistaan tietämättä tekemään kirjaa Suomen jatkosodan aikaisen tiedustelun päällikkönä toimineesta Aladar Paasosesta. Kun he kuulivat toistensa hankkeista he tekivät fiksun ratkaisun ja sopivat kirjojen julkistamisesta yhteistilaisuudessa. Molemmat voivat tyypillisinä isänpäivän lahjakirjoina syödä toistensa menekkiä, mutta yhteisjulkisuus saattaa sitä molempien eduksi myös nostaa.
 
Paasosen etunimet – koko sarja komeudessaan kuului Aladar Antero Zoltán Béla Gyula Arpád – kertovat hänen puolittaisesta unkarilaisesta syntyperästään suomalaisen 1350201645_Turtola.JPGkielitieteen professorin Heikki Paasosen ja tämän unkarilaisen Mariska-puolison lapsena. Pojan isältään perimät kasvatusperiaatteet olisivat nyky-Suomessa tehneet hänestä lastensuojeluasiakkaan. Kansalaissodassa valkoisten riveissä taistellut 20-vuotias Paasonen kohosi aliluutnantiksi, jatkoi kadettikoulussa ja Ranskassa ensin Saint-Cyrin sotilasakatemiassa ja sitten sotakorkeakoulussa, kurssikaverinaan muuan Charles de Gaulle. On epävarmaa jäikö suomalaisupseeri mitenkään ranskalaisen mieleen, mutta suomalaisen legendaan oli houkuttelevaa myöhemmin liittää läheisyys suuren valtiomieskenraalin kanssa.

Lähinnä esikuntatehtävissä ja sotilasasiamiehenä toiminut Paasonen ylennettiin vuonna 1937 silloisen Suomen armeijan nuorimmaksi everstiksi ja nimitettiin Tasavallan presidentin adjutantin virkaan. Se oli myös hänen virka-asemansa silloin, kun hän vuonna 1945 erosi armeijasta, vaikka ei ollut adjutantin tehtävää enää välirauhan jälkeen hoitanut. Kielitaitaitoinen Paasonen oli sotilasasiantuntijana mukana talvisotaa edeltäneissä neuvotteluissa Moskovassa, talvisodan alettua hänet lähetettiin Ranskaan hakemaan aseita ja tukea Suomelle. Jatkosodan alussa Paasonen oli lyhyen aikaa rintamalla JR 5:n komentajana. Elämäkertureista edes Paasoseen myötäsukaisemmin suhtautuvan Nevalaisen mukaan hän ei erityisemmin tehtävässä kunnostautunut.

Paasosen ura huipentui, kun Mannerheim kutsui hänet vuoden 1942 alussa päämajan tiedustelujaoksen päälliköksi, mitä tehtävää hän hoiti sodan loppuun asti. Näin hänestä tuli Mannerheimin lähipiiriin kuulunut vaikuttaja, jonka myös siviilipoliitikot oppivat tuntemaan kun hänet komennettiin esittämään tilannekatsauksia hallitukselle ja eduskunnalle. Näistä legendaariseksi nousi helmikuussa 1943 esitetty tilannekatsaus, jonka realismi järkytti useimpia saksalais-suomalaisen aseveljeyden menestykseen uskoneita ministereitä ja kansanedustajia, ja eversti sai käskyn uusia esityksensä optimistisemmin sävytettynä.

Mielenkiintoisin Paasosen sotilasuraan liittyvä kysymys on, mitä hän ennakkoon tiesi puna-armeijan Suomen armeijan yllättäneestä suurhyökkäyksestä Kannaksella kesäkuussa 1944, ja välittikö hän ja missä muodossa tiedon myös Mannerheimille, ja estikö kenraali Airo tiedon toimittamisen ylipäällikölle yksin vai yhteisymmärryksessä Paasosen kanssa. Paasonen on omissa muistelmissaan vierittänyt koko vastuun Airolle, mutta tätä on pidettävä asianosaisen puolustuspuheenvuorona. Kumpikaan näistä kirjoista ei anna näihin kysymyksiin yksiselitteisiä vastauksia, ja voi olla ettei kaikkea tähän liittyvää koskaan saada enää luotettavasti selvitettyä.

Sodan päätyttyä Paasonen siirtyi ulkomaanosaston päälliköksi ja oli käynnistämässä operaatio Stella Polarista, jossa Suomen sotilastiedustelun arkisto ja materiaali siirrettiin Ruotsiin. Sinne myös Paasonen siirtyi kesällä 1945 pyydettyään eron armeijasta, mikä hänelle myönnettiin asiaankuuluvin eläke-eduin. Nevalaisen toistaman legendan mukaan tämä tapahtui Mannerheimin kehotuksesta ja sen odotuksen vallassa, että punainen valpo ja valvontokomissio olisivat ennen pitkää vanginneet hänet ja kenties toimittaneet Neuvostoliittooon. Turtola kyseenalaistaa kummankin olettamuksen. Niin tai näin, Paasonen ei enää koskaan tämän jälkeen palanut Suomeen vaan jäi sille tielle, toimien 40-luvulla läntisten tiedustelupalvelujen kanssa yhteistyössä ja Mannerheimin muistelmien haamukirjoittajana ja päättäen uransa CIA:n palveluksessa Länsi-Saksassa ja eläkepäivänsä Yhdysvalloissa, jossa kuoli vuonna 1974.

Nämä vaiheet Paasosen Suomesta poistumiseen elämäkertansa päättävä Turtola kutakuinkin sivuuttaa. Stella Polariksesta hän kirjoittaa. että ”Paasosen osuus ja rooli näissä kuvioissa on jäänyt epäselväksi. Joka tapauksessa on selvää, että sotilaallisten ja ’isänmaallisten’ intressien lisäksi Stella Polarikseen liittyi myös merkittäviä henkilökohtaisia etuja.”

Kahdesta kirjoittajasta Turtola on tutkijana ja kirjoittajanakin Nevalaista kriittisempi, osaavampi ja luotettavampi. Näin myös siinä suhteessa, että hän jättää vastaamattomat kysymykset avoimiksi tyytymättä legendaan, jota Paasonen itse vajavaisissa muistelmissaan ja hänen tyttärensä omassa muistelmakirjassaan on jälkimaailmalle tarjonnut ja joka on muun tiedon puutteessa riittänyt Nevalaiselle.

WSOY kertoo Turtolan kirjan etulehdellä painopaikaksi ”EU:n”. Vaikka ratkaisu ilmeisesti on nykyisten säädösten mukaan riittävä tapa kertoa painopaikasta, osoittaa se kustantajalta huonoa makua ja riistää muiltakin kuin bibliofiileiltä heitä edelleen kiinnostavan tiedon kirjan todellisesta painopaikasta.

Lokakuu 2012

11.10.2012

Hyviä ja huonoja ajatuksia Euroopasta

Tiistain valtiovarainministereiden ECOFIN-neuvostossa ilmeni, että yksitoista EU-maata on valmiina tulemaan mukaan toteuttamaan rahoitusmarkkinaveroa. Veron monet yksityiskohdat ovat kuitenkin edelleen auki. Ratkaisematta on mm. kysymys siitä, kenelle vero tuloutetaan. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa haluttiin rahat EU:n budjettiin siten, että tuloutettava vero vähentäisi sellaisenaan näiden maiden EU:lle suoraan budjeteistaan maksamaa jäsenmaksua. Muodollisesti tuloneutraali ratkaisu sisältää kuitenkin merkittävän periaateavauksen EU:n perimien suorien verojen suuntaan, mitä pidän edelleen tarpeettomana ja arveluttavanakin. EU:n roolin veroasioissa tulee nyt keskittyä veroparatiisien torjuntaan ja haitallisen verokilpailun hillitsemiseen. Tämä edellyttää nykyistä enemmän minimiverotasojen määrittämistä, mutta ei torjuttavaa veroharmonisointia.

Kun rahoitusmarkkinavero nyt näyttää joka tapauksessa etenevän on tärkeätä, että Suomi saisi ratkaistua kantansa ja liityttyä mukaan siihen ryhmään, joka nyt määrittelee veron puitteet myös niille, jotka, näin uskon, tulevat siihen kuitenkin seuraavassa vaiheessa mukaan.

Huonoihin EU-ajatuksiin kuuluu taas kerran yllätyksellisenä puskan takaa tulleena vetona tehty esitys erityisen euroalueen budjetin käyttöönotolle. Tämä ajatus on syytä upottaa jo kättelyssä, sillä EU:n eriytyminen euroryhmään ja muuhun EU:hun on jo nyt luonut liian syvän jaon Eurooppaan tavalla, joka heikentää kaikilla sektoreilla Euroopan toimintakykyä ja tuloksellisuutta.

Isoimmat kysymykset koskevat neljän koplan ajatuksia EMU:n kehittämisestä. Nekin voidaan pankkiunionia lukuun ottamatta jättää kaikessa rauhassa lepäämään ja palata pidemmälle meneviin uudistustarpeisiin sitten, jos sellaisia todella ilmenee ja lähtien siitä, että nyt yritetty neljän koplan avaussyöttömalli on torjuttava EU:n demokratian legitimiteettiä edelleen kalvavana menettelynä.

11.10. 2012

11.10.2012

Speech ”Civil society as part of Finland´s foreign policy” at Kepa’s development policy day, Helsinki, 11.10.2012

Civil society as part of Finland´s foreign policy

Mr Chair, honorable civil society colleagues, your Excellency Mr Kiai, ladies and gentlemen,

Thank you for the invitation to address this assembly of experts on Kepa’s development policy day. The theme you have chosen for this development policy day is very important in many ways and personally close to my heart. Looking at the programme of the day I can’t help but think that this is somehow a reflection of the society we live in. This event brings together different types of actors from civil society, academia, the UN and the Finnish state with the intention of discussing the role of civil society in development. As we all know, this type of gathering in the spirit of open dialogue isn’t to be taken for granted. The political space of civil society unfortunately leaves room for improvement in many countries.

Development without human rights stands on thin ice and is untenable in the long run. Or, as our development policy states, respect for human rights and – I stress this – their implementation are a prerequisite for achieving sustainable development. In our view, development policy and cooperation support the basic pillars of democracy with the separation of powers, or the three branches of government, free and fair elections, as well as freedom of expression, association and assembly, political parties and freedom for civil society. The North African Arab Spring taught us to see past apparent stability, and put even more emphasis on prioritising support for democratic development on a broader basis. In order to have truly good governance we must apply the principles of openness, right to information and access to decision-making throughout society. Dialogue which allows differing opinions and invites active involvement of different types of actors develops the thinking of all concerned. This entails one of the key roles of civil society: working as non-state actors with oversight functions on the public sphere, and demanding discussion and action from state bodies. To be able to do this, the basic freedoms of association and assembly must be respected and real space provided for civil society actors to do their work.

***

Finland’s new development policy programme was published in February of this year. The human rights based approach has been placed at the core of this policy. The role of civil society organisations is being exceedingly emphasised in our work and funding, which is also stated in our Government Programme. This is a good basis and a response in itself to changes in the international operational environment as well as a clear statement of resolve. But naturally, putting these policies into action is the real challenge we face.

Mr Kiai, you have in some of your highly topical statements called for state actors, such as Finland, to approach states that try to violate the rights of assembly and of association. While it may not be a legally binding obligation under international law, action taken by civil society and providing

support for their action is an accepted basic principle of democracy, good governance and rule of law. In our view also linked to the result-oriented approach of our development policy.We pay special attention to effectiveness and impacts of our policies, and consider it to be vital that we are aware of and accountable for not only the direct impact but also for the unintended results of our actions. From our point of view this challenges us as donors to plan our activities in a way that includes analysis of short, medium and long term effects as well as the possible side-effects and risks of our policies. In short, we need to have a type of SWAT matrix in our minds as we plan for implementation of our policies.

We believe in the power of example. Finland has developed a habit of working in close cooperation with civil society in the field of development policy. We consider it important and productive to have representatives of civil society organisations in many of our official delegations, a practical though perhaps not so dramatic tool for cooperation. Much of the work we do is barely visible in public, but this is simply due to the nature of diplomacy.  Political dialogue is sometimes slow and cumbersome but it is at the core of our “toolbox”. The ”official” Finland brings up issues regarding limitations on civil society action and freedom of association on all levels available for politicians and civil servants. Limiting the space for civil society takes various forms ranging from stigmatisation and criminalisation of CSO actors to administrative and legislative restrictions or even physical harassment. None of these are in any way acceptable, and this we continue to state in our policies and show in our actions.

Using all the tools at our disposal to support the strengthening of civil society is particularly important in situations where the opposition is weak and the media is unable or unwilling to criticise government actions. In such circumstances, providing subtle support to help civil society actors organise themselves and develop their practical capacities and skills can play a key role. The need for such skills is emphasized when the space to act is limited for civil society.

***

A dual phenomenon appears to be in process for civil society action. The negative developments to limit space for CSOs often seem to occur in parallel to international processes which emphasize the importance of civil society and stress the expectations of their impact and effectiveness. Simultaneously to encouraging CSOs to take up advocacy roles, the space for just these roles seems to be shrinking.

Civil society organisations are independent development actors in their own right. The Accra Agenda for Action and the Busan Joint Action Plan recognizes this as well as the necessity of governments to provide an enabling environment for them. This recognition and commitment is stated also in a recent Communication by the European Commission. This Communication stresses the importance of CSOs being able to fully play their role in the delivery of social services, transparency and good governance advocacy, and contribute to policy making. On the same line, the OECD’s Development Policy Committee (DAC) calls for partnering more strategically with civil society organisations and encouraging democratic processes, where the aim of strengthening civil society plays a key role. Finland has stressed this independent role of CSOs in the international dialogues on aid effectiveness and continues to be committed providing a more conducive environment for civil society actors. This commitment can be seen not only in the strong emphasis on civil society in the new Development Policy Programme but also in the open dialogue process that led to the materialisation of it.

An enabling environment is the basis for supporting civil society action in foreign and development policies. The basis of a democratic society lies with a functioning civil society which represents the voice of the people. We believe that an open and transparent dialogue with civil society on policies, partnerships and programmes enables trust building, improves accountability, and helps identify common ground for collaboration for sustainable results. The dialogue between the Finnish state and civil society organisations is close – and we take pride in this – but we also find it important to respect your independence and role as non-state overseers. As I mentioned, we believe in the power of example. Just as we encourage and support dialogue between state and non-state actors in Finland, we also work with all the tools available to us to strengthen the role and space for civil society action outside our national borders.

***

Dear friends,

Without human rights, including civil and political rights, we cannot have a democratic society. And democratic institutions, in turn, ensure equality and equal treatment of all citizens. They lay the foundation for economic and social development as well as for an equitable social policy.

We have succeeded to reach results on several fronts, but much work still lies ahead of us. A joint cause to enhance the situation for civil society organisations is shared, dare I say, by all of us present here and many of our partners around the globe. I encourage you to continue your valuable work, and wish you fruitful discussions today and in the future.

Thank you.