Heikki Rausmaa, Tuglaksen tuli palaa. Tuglas-seuran ja suomalais-virolaisten suhteiden historiaa, SKS, 242 s., Hämeenlinna 2007

Tuglas-seura siltana neuvostoajasta Viron itsenäisyyteen

Virolaisen kirjailijan Friedebert Tuglasin nimeä kantava Tuglas-seura perustettiin maaliskuussa 1982 tarkoituksenaan edistää Viron kulttuurin ja yhteiskuntaolojen tuntemusta Suomessa ja suomalais-virolaista kulttuuriyhteistyötä. Voidakseen solmia ja ylläpitää yhteyksiä Viron neuvostotasavallassa eläviin virolaisiin seuran oli mukauduttava YYA-ajan realiteetteihin ja vakuutettava silloinen Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja sen Eesti-jaosto siitä, ettei sen tarkoituksena ollut kilpailla näiden kanssa vaan toimia yhteistyössä tarkoituksen toteuttamiseksi. Näin siksi, että SNS:n kielteinen asennoituminen olisi käytännössä leimannut seuran ”neuvostovastaiseksi” ja sulkenut yhteydenpitomahdollisuudet Suomenlahden yli.

Tuglas-seuran onnistui kuitenkin luovia ajan vaikeiden karikoiden läpi ja toimia niin, että siitä vapaampien tuulien puhallettua ja perestroikan alettua muodostui tärkeä kanava virolaisten itsenäistymispyrkimyksille, mikä huipentui siihen, että seuran tilat toimivat ulkoministeri Lennart Meren epävirallisena edustustona kesällä 1991. Tämä oli myös se vaihe, jolloin siihen asti valtiovallalle uskollinen (ja opetusministeriön rahoituksesta riippuvainen) seura joutui hetkelliselle törmäyskurssille varovaisen pidättyvän virallisen Suomen kanssa. Sille ajatus, että Meri ja virolaiset pystyttäisivät pakolaishallituksen Suomen maaperällä oli erityinen kauhistus, josta supon edustajat kävivät seuraa varoittamassa. Törmäys kuitenkin vältettiin ja niin Viron kuin Suomenkin viranomaisilla on jälkeenpäin ollut syy olla kiitollinen paljolti talkoovoimin korvaamatonta työtä tehneelle, kahden itsenäisen maan yhteisymmärrystä ja yhteistyötä pohjustaneelle seuralle. Kirjasta ilmenee myös, miten paljon tukea virolaiset kuitenkin koko ajan saivat suomalaisilta myös valtionhallinnon ja ministeriöiden sisältä.

Samanaikaisesti seura joutui myös ristiriitaan lopulta Suomi-Viro -yhdistysten liitoksi järjestäytyneiden tahojen kanssa, jotka suhtautuivat seuraan epäluuloisesti ja syyttivät sitä vasemmistolaisuudesta ja/tai Neuvostoliiton asialla olemisesta. Sittemmin eriseuraisuus on lientynyt, mutta molemmat puolet ovat halunneet säilyttää järjestöllisen itsenäisyytensä. Välillä seuran toimintamahdollisuuksiin ovat heijastuneet myös jotkut henkilöristiriidat, jotka Rausmaa kuitenkin jättää alaviitteiden varaan. 

Tuglas-seuran kirjaston- ja arkistonhoitajan Heikki Rausmaan kirja on kiintoisampi kuin tavanomainen järjestöhistoriikki ja on myös historiantukimukselle hyödyllinen. Kirja ilmestyi jo viisi vuotta sitten, mutta käteeni se tarttui vasta nyt. Aikaisempi tutustuminen siihen olisi antanut myös lisää syvyyttä Kulle Raigin vastailmestyneiden muistelmien lukemiseen.

Tammikuu 2012

Kölnin groteski kabaree-Puntila

Kävimme teatterivierailulla Kölnissä katsomassa sikäläisessä Schauspielhausissa Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti -näytelmän ensi-iltaa. Tai ainakin tällä nimellä näytelmää esitettiin ja sen tekijäksi ilmoitettiin Bertolt Brecht, niinkuin Saksassa on tapana, vaikka näytelmän ovat kirjoittaneet Brecht ja Hella Wuolijoki yhdessä. Tällä kertaa Wuolijoki saattaisi kuitenkin olla tyytyväinen, ettei hänen nimeään mainittu, sillä alkuperäinen tarina oli sitä tuntemattomalta katsojalta piilotettu sekavaan kabareekohellukseen.

En ole varma haluaisiko Brechtkään assosioitua nähtyyn esitykseen. Paikallisen Kölner Stadt-Anzeiger -lehden arvostelija kehottikin katsojia unohtamaan kaiken mitä Brechtistä tietävät katsoessaan tätä ohjaaja Herbert Fritschin ”hysterisoimaa” kansannäytelmää. Se että en tällaisille hysterioille lämpene ei johdu siitä, että varjelisin jotain vanhaa ja vakiintunutta tapaa esittää näytelmiä. Monet uusioversiot ovat olleet kiinnostavaa katsottavaa, esimerkiksi taannoin Berliner Ensemblessa näkemämme Claus Peymanin ohjaama Shakespearen Richard II.

Tässä tapauksessa oli kuitenkin vaikea nähdä, että alkuperäistyö olisi ollut muuta kuin erilaisten groteskien ja räiskyvien kabareenumeroiden viitteellisenä pohjana, ilman yritystäkään ammentaa tulkittaviksi ajatuksia sen enempää näytelmän ”brechtiläisistä” kuin ”wuolijokilaisista” elementeistä. Sääliksi kävi Puntilaa esittänyttä ilmeisen hyvää näyttelijää Charly Hübneriä, joka oli laitettu rooliin, jossa Vesku Loiri olisi ollut lyömätön kaatumisen Suomen Mestarikaudellaan.

28.1. 2012

Ennakkoluuloinen loka lentää

Presidentinvaalien loanheittosarjassa A.P. Pietilä kirjoittaa Uusimaa -lehdessä  nimetöntä ulkoministeriön johtavaa virkamiestä siteeraten, miten ”Pekka Haaviston menestys soitattaa hätäkelloja ulkoministeriössä, joka kampanjoi Suomen pääsemiseksi YK:n turvaneuvoston jäseneksi ensi vuonna. Tähän saakka Suomen jäsenyyttä ovat kannattaneet myös maat, joissa homous on lailla kielletty.” Virkamiehen mukaan ”kyse ei ole homofobiasta vaan presidentin tehtävistä, ulkosuhteiden hoidosta ja kannatuksen keräämisestä muilta YK-mailta.”

Minä en edes usko, että tällaista virkamiestä on olemassa, ellei hän itse todella ilmoittaudu (Pietilänhän ei tarvitse lähdettään kertoa). Maailmalla, missä avoimesti homosuhteessa elävä Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle edustaa maataan menestyksellä myös YK:n turvallisuusneuvostossa, en tällaisista vaikeuksista ole kuullut. Logiikkahan on yhtä vahvaa, kun että kirjoittaisi vapailla vaaleilla valitun presidentin vaarantavan YK-kannatuksemme siksi, että maailmanjärjestössä on niin paljon maita, joissa vaalit eivät täytä vapaan vaalin kriteereitä.

25.1. 2012

What More Could Finland Do to Assist Somalia, Somalia-seminar, 25.1.2012, Helsinki

Distinguished speakers, representatives of Somali organizations in Finland, non-governmental organizations working with Somalia, media, invited guests, ladies and gentlemen,

I am delighted for this opportunity to welcome you all to this brainstorming seminar aiming at sharing views and experiences on working with Somalia. We also hope to get fresh ideas what more could Finland do to assist Somalia. The situation in the country is complex and contains a plethora of different issues. We cannot deal with all of them in one afternoon. Today we will focus on three areas the first of which is peace mediation and peace-building. I am especially happy that Mrs. Sedef Yavuzalp, Deputy Director General for East Africa from the Turkish Foreign Ministry has been willing to travel all the way from Ankara to Helsinki and will address us about ”Peace building in Somalia. A Turkish contribution”. Having a functioning embassy in Mogadishu Turkey has up to date and direct experience on what is going on in Somalia. Turkish foreign policy vis-a-vis Somalia is also very active and Finland welcomes this. So we are exited to hear more about it soon. I believe that in addition to cooperating with individual countries in assisting peaceful developments in Somalia it would be interesting to know how Turkey views possible intensified cooperation with the EU in this context.

I would also like to recall that in September 2010 Finland and Turkey took the initiative to create a Friends of Mediation Group at the United Nations to bring together various actors involved in mediation and to push for enhanced use of mediation. The group now comprises of 25 Member States and 8 regional organizations. It is positive that civil society players also actively participate in this work. The group presented a resolution to the UN General Assembly entitled ”Strengthening the role of mediation in peaceful settlement of disputes, conflict prevention and resolution” which was adopted by consensus in June last year. The UN Secretary-General has described the resolution as ”groundbreaking development that positions the Organization as a standard setter for mediation”.

Finland wants to reinforce its participation in international peace mediation and the Ministry for Foreign Affairs launched an Action Plan for Peace Mediation mid December last year. Lots of comments to the Plan were received also from Finnish civil society organizations welcoming such activities as increased training and research in peace mediation and agreeing to that women’s role in peace processes should be strengthened. Finland has supported in various ways the implementation of UN Resolution 1325 Women, Peace and Security.  A recent successful example is twinning cooperation between Finland and Kenya that will produce a National Action Plan for Kenya.  

The second theme for our seminar is security and further capacity building of the Transitional Federal Government (TFG) of Somalia. Finland has been participating in the European Union Training Mission, EUTM that trains security personnel for the TFG.  So far 2000 soldiers have completed their training. Finland provided 4 trainers during that phase. For the second intake which is at present carried out in Uganda Finland has provided 7 trainers. I see the training and gradual building up of Somali security forces as an important component in rebuilding Somalia as a nation after two decades of nonfunctioning state structures. Helena Partanen from the Ministry of Defense will speak more about this theme and I thank her already now for her contribution.

The third theme is development cooperation and Somalis in Finland as a resource and an asset. Introduction and presentation of it will be done by my good colleague Heidi Hautala.  Ms. Saido Mohamed, the new Chairperson of the Finnish Somalia Network will focus especially on Somalis in Finland as a resource.

The situation in Somalia has changed clearly since summer last year. First the TFG troops assisted by AMISOM were able to clear most parts of Mogadishu from al-Shabaab fighters. In mid October the Government of Kenya decided to start fighting against al-Shabaab troops in Southern Somalia aiming at stopping kidnappings and killings of tourists, aid workers and Kenyan citizens and to create a buffer zone around its Somali boarders. Both TFG and AMISOM troops have been able to give some support to the Kenyan military, but not as much as would be needed to successfully eliminate al-Shabaab from these areas. Finland emphasizes the close cooperation between Kenya, AMISOM and TFG particularly also in the areas in Southern Somalia that are liberated from al-Shabaab rule with assistance provided by Kenya. 

Al-Shabaab has suffered losses and become weaker.  It is important to support all efforts to weaken it further and therefore the proposal to increase the strength of AMISOM from current 12 000 to nearly 18 000 is called for. International actors have to seize this opportunity to improve the security situation in Somalia and therefore we should give our full support to strengthening AMISOM. Improved security is the necessary prerequisite for normalization of living conditions and for further development in Somalia.

Somalia and its international partners have agreed on an ambitious Road Map in order to bring to an end by August this year the transition that has lasted far too long. This ambitious time schedule should be kept. Key elements of the Road Map are the elaboration of a new Constitution as well as reaching results in the formation of a smaller parliament that also genuinely represents the interests of different groups of Somali people.

Encouraging results in this work were reached in the first national Constitutional Conference held in Garowe end of December last year. The Garowe principles shall guide and direct finalization of the draft constitution and the process of ending the transition. The principles underline the role of the recognized traditional elders in the process towards a post

-transition parliamentary structure. In fact, through tripartite arrangements involving UN Political Office for Somalia, UNPOS, and the Finnish Foreign Ministry, the Finn Church Aid has already been actively involved in finding ways on how to utilize Somali Elders and Religious Leaders as constructive contributors in furthering peace in Somalia. Another positive element of the Garowe principles  underline that in the process for provisional adoption of the constitution 30 % of the Somalis adopting it should be women.

However, when moving towards a post-transition political system in Somalia, patience and constructive flexibility will be required from all actors, including the traditional clans. Peace should not be allowed to become the business of a few. It calls for a broad base: all those who want to build Somalia and distance themselves from terrorism should be welcomed to contribute in this process. In sum, all relevant actors should be brought to the table, in particular those such as discriminated minorities or women who have been excluded from decision making before. Leaving part of country’s population outside the spheres of influence will not a successful option in peace processes.

I am looking forward to fruitful discussion today.

Thank you.

Pressanvaalien ensimmäinen kierros

Vain harva olisi vielä kuukausi sitten ennustanut ensimmäisen kierroksen päättyvän tällä tavoin. Jännitys säilyi loppuun saakka eikä tulosta gallupien valossa voinut pitää miltään osin ennalta selvänä. Hyvää tässä on se, että tietää mitä seuraavalla kierroksella äänestää. Surullista tässä on tietysti SDP:n huono tulos, vaikka se ei ollut varsinaisesti yllätys. Ehdokkaan tappiota ei kuitenkaan tule tulkita sosialidemokratian tappioksi. Selvää on, että tästä seuraa itsekriittistä keskustelua puolueessa, mikä on luonnollista ja tervettä. Se tulee kuitenkin käydä tavalla, jonka tuloksena on erehdyksensä tunnistava ja tunnustava puolue, joka jatkaa eteenpäin aikaisempaa eheämpänä ja vahvempana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hallituksessa hyvää työtä vaikeissa oloissa tekevän ja kaiken tuen ansaitsevan ja tarvitsevan puheenjohtaja Jutta Urpilaisen asemaa ei tule kyseenalaistaa.

22.1.2012