Huomenna 5.6. vietetään maailman ympäristöpäivää historian tähän asti pahimman öljykatastrofin jatkuessa Meksikonlahdella. Kyseessä oli jälleen yksi sellainen onnettomuus, jollainen insinöörinäkemyksen mukaan oli oikeastaan mahdoton, ja joka tapahtui porauslautalla, jonka operaattoria BP:tä on pidetty – ainakin yhtiön omassa brändäyksessä – hyvin ympäristövastuullisena energiayhtiönä. Tapahtuneesta pitää tehdä monenlaisia johtopäätöksiä. Helpoimmat ovat ne jotka koskevat katastrofivalmiuksen parantamisen tarvetta tai öljynporauksen turvallisuusmääräysten tiukentamista ja valvonnan tehostamista. Niiden pitäisi kuitenkin ulottua koko energiankäytön ja tuottamisen systeemiriskeihin, jotka ovat jo niin suuria, ettei niitä edes osata tai haluta arvioida saatikka vakuuttaa.  Meksinkonlahdellakin aineelliset vahingot ja kalastajien tulonmenetykset ovat korvattavissa, mutta USA:n etelärannikon herkimmillä alueilla tapahtuneet luonnontuhot eivät ole rahassa mitattavia. Mittaamisvaikeudet koskevat myös megaluokan ydinvoimaonnettomuuksia, jolloin asia on ratkaistu siten että ydinvoimayhtiöiden vastuu on mielivaltaisesti rajattu. Uusi,  muutama vuosi sitten tehty Pariisin ydinvastuusopimus perustuu rajoittattomaan vastuuseen, mutta Suomessa sitä ei ole vieläkään saatettu voimaan. Markkinataloudessa toimivilta vakuutusyhtiöiltä ei vakuutuksia ole saatavissa, joten ydinvoima nauttii näiltäkin osin piilosubventiota valtioden toimiessa takaajina.  Finanssimarkkinoiden systeemiriskistä on alettu puhua aikaisempaa enemmän finanssikriisin opettamana. On helpompi löytää malleja finanssimarkkinoiden systeemiriskin hallitsemiseen, vaikkei niitä ole vielä otettu käyttöön. Teknologian ja energiatuotannon systeemiriskien hallinta on vaikeampaa, mutta välttämätön osa kestävään energiatalouteen siirtymistä.

Suomessa keskustellaan kuitenkin ympäristöpäivän alla siitä, pitäisikö ympäristöministeriö lakkauttaa ja siirtää maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen. Eduskunnan kyselytunnilla vaivautuneet kepulaiset todistelivat tätä tarkoittavat puheensa uutisankaksi, mutta eivätköhän ne sieltä vielä uudelleen sukella esiin. Vihreistä ei ainakaan ole tällaisen suunnitelman pysäyttäjäksi, jos nykyinen hallituspohja jatkaa vaalien jälkeen. 4.6. 2010

Merirosvovaltio Israelin eilinen tappava isku puhuttaa ja kuohuttaa mieliä myös täällä Madridissa kansallisten parlamenttien Eurooppa-valiokuntien COSAC-kokouksessa. EU onkin heti Catherine Ashtonin suulla tuominnut tapahtuman, mikä täällä tyytyväisyydellä on rekisteröity. Lausumat eivät kuitenkaan riitä, vaan niiden on myös johdettava toimiin jotka tekevät selväksi ettei edes Israel ole kansainvälisen oikeuden yläpuolella.  Edelleenkin odotetaan tarkempaa ja luotettavampaa tietoa tapahtumien täsmällisestä kulusta, mutta oleellinen on jo ollut kauan tiedossa. Israelin miehityspolitiikka yleensä ja Gazan humanitaarista katastrofitilannetta ylläpitävä saarto erityisesti synnyttävät koko ajan kasvavia protesteja, joihin Israel vastaa aina täysin kestämättömällä ja suhteettomalla, usein tappavalla voimankäytöllä. Sillä seikalla tarttuiko joku seipääseen tehdäkseen vastarintaa israelilaisten kommandojen iskiessä kansainvälisillä vesillä ei ole arvioinnissa oleellista merkitystä; merirosvojen noustessa laivaan ei vastarintaan ryhtyneitä voi tuomita, olkoonkin ettei se seurauksia ajatellen ollut viisasta. Vapaa Gaza -liike, joka laivat oli humanitaarisilla avustustarvikkeilla varustanut – kenties jopa leikkikaluilla, jotka myös kuuluvat Israelin kieltämien tavaroiden listalle – ei ole terrorismia tukeva väkivaltaliike, vaan osa maailmanlaajuista kansalaisaktivismia, joka haluaa murtaa alistamisen, väkivallan ja oikeudettomuuden noidankehän lähi-idässä, jonka yksi tekijä on Gazan saarto. Vastuussa ovat myös Israelin politiikan hiljaisesti hyväksyneet ja sen käyttämille laittomille menetelmille silmänsä sulkeneet ulkopuoliset, jotka näin ovat ruokkineet Israelin piittaamattomuutta kansainvälisestä oikeudesta. Se mikä välittömästi pitäisi tehdä on purkaa Gazan saarto ja siten vähän helpottaa maailman suurimmassa avovankilassa asuvien palestiinalaisten elinoloja. 1.6. 2010