Speech at the Seminar ”Conference on National Dialogue and Mediation Processes”, Helsinki, 31.3.2014

Excellencies, Ladies and gentlemen,

It is a pleasure for me to open this high-level conference on the topical issue of national dialogues and mediation. Mediation is one of the great priorities in our foreign policy. I am delighted to welcome so many advocates and friends of mediation, including national dialogues, from different corners of the world here in Helsinki. Your collective contribution will certainly make this conference a success.

I would like to extend my thanks to the organisers of this conference, especially my special representative, Dr. Kimmo Kiljunen, and his team.

Background for Finland’s Mediation activities

Ladies and Gentlemen,

Finland has a strong track record in mediation, and we are known as a constructive and respected partner in the international community.

Antero Jyränki, Kansa kahtia, henki halpaa. Oikeus sisällissodan Suomessa, Art House, 232 s., Riika 2014

 1396206091_jyranki.jpg

Oikeus ja aseet

Inter armas silent leges – aseiden puhuessa lait vaikenevat on yleispätevä havainto jokseenkin kaikissa sotatilanteissa. Mutta erikoiseksi vuoden 1918 osalta havainnon tekee se, että on harvinaisen epäselvää mitkä ylipäätänsä olivat ne lait, jotka sivuutettiin.  Kirjassaan Antero Jyränki etsii vastausta kysymykseen:  Mistä oikeusnormeista tai normittomuuksista kumpusi kurinpito sisällissodassamme 1918? Mitä tapahtui oikeudelle?

Historioitsijat ovat pitkään purkaneet ja eritelleet vuoden 1918 tapahtumia, sitä varmemmin ja objektiivisemmin mitä enemmän ajallista etäisyyttä sisällissotaan on tullut. Erinomainen esimerkki tästä on Teemu Keskisarjan tuore Viipuri vuonna 1918 -tutkimus. Juristit ja oikeushistorioitsijat ovat lähteneet paljon myöhemmin liikkeelle, siksi Jyrängin teos on vielä vuonna 2014 varsin uraauurtava.

Laillisuus ja oikeusvaltioperiaatteeseen vetoaminen on aina ollut keskeinen osa suomalaista poliittista retorikkaa jo perintönä ns. sortovuosilta ja ajalta ennen itsenäistymistä. Myös sisällissodan retoriikassa valkoiset vetosivat ahkerasti lailliseen hallitukseen, jota vastaan punakapina oli noussut. Se, miten laillinen senaatti toimi sotatilanteessa, ei kuitenkaan nojannut juuri mihinkään laillisuuspohjaan, koska sellaista ei pääsääntöisesti edes ollut. Ja siltä osin kun Venäjän lainsäädäntö, josta Suomi oli itsenäisyysjulistuksen myötä eronnut, antoi normipohjaa, ei sitä haluttu suin surminkaan soveltaa. 

Tsaarin armeijan kenraalina Mannerheim olisi ehkä muita joustavammin ollut valmis käyttämään Venäjän lakeja, mutta joutui itse luomaan ylipäällikön päiväkäskyin jonkinlaista säädöspohjaa sille, miten valkoiset joukot ja järjestyksenpitäjät kohtelivat punaisia vastustajiaan sekä sodan vielä kestäessä että sen jälkiselvittelyissä. Suuntaa antoi Mannerheimin 25.2. 1918 antama ”ammutaan paikalla” kuulutus, joka yksittäisenä ohjeena antoi eniten aihetta sille Jyrängin toteamukselle, että tuolloin päädyttiin ”suurimittaisimpaan ja syvimpään oikeuksien loukkaukseen, minkä nykyaikaisen Suomen historia tuntee”. Tämä julistus peruutettiin keväämmällä, mutta sen perusteella ja sitä laveasti tulkiten ja soveltaen tuhannet olivat jo menettäneet henkensä. Kevään 1918 tutkijalautakunnat eivät laillisuusvajetta korjanneet, kuten Jyränki yksityiskohtaisessa tarkastelussa toteaa.

Enimmät punaisten hengenmenetykset tapahtuivat sotatoimien jo päätyttyä. Toki myös punaiset riistivät valkoisia henkiä laillisesti olemattomain perustein, kuten Jyränki myös selvittää. Punaisen terrorin kohdalla on kuitenkin valkoista enemmän kyse joukkojen omavaltaisuudesta ja punaisten ylipäällikön neljä päivää ennen Mannerheimin ”ammutaan paikalla” kuulutusta annetussa päiväkäskyssä toistettiin ehdoton kuolemanrangaistuksen kielto. Ja terrorin rakenteessa oli myös se Jyrängin identifioima ero, että punaisten puolella ei ollut terroria myötäileviä lakimiehiä.

 
Kansa kahtia, henki halpaa on tutkimusessee siitä, mitä tapahtui oikeudelle vuoden 1918 tapahtumissa ja niiden jälkiselvittelyissä. Essee enemmänkin kuin uusi tutkimus, sillä se ei perustu laajaan asiakirja-aineistoon eikä käytä lähdeviitteitä ja nojaa vahvasti kolmen tutkijan, Jukka Kekkosen, Marko Tikan ja Heikki Ylikankaan aiemmin julkaistuihin töihin. Tällaisena se on kuitenkin erinomainen, tiiviis, johdonmukainen ja valaiseva katsaus oikeudenkäyttöön ja sen perusteisiin Suomen itsenäisyyden aikana.

 Maaliskuu 2014

Kehysriihen jälkeen

On selvää, ettei kehysriihestä koskaan voi saada sellaista tulosta, johon kaikki olisivat tyytyväisiä. Siksi toiseksi paras tulos on sellainen, johon kaikki olisivat yhtä suuressa määrin tyytymättömiä. Reaktioista päätellen tässä on voitu jopa onnistua, mutta hyvä ei ole sekään jos tyytymättömyys jakaantuu kovin epätasaisesti.

Sosialidemokraateilla oli ratkaisulle kolme isoa tavoitetta. Sen täytyi olla uskottava niin, että luottamus Suomen talouden kestokykyyn ja vakauteen ei vaarannu, sen täytyi tukea talouden kasvua ja työllisyyttä ja sen täytyi olla oikeudenmukainen ja toteuttaa myös hallitusohjelman tavoitetta eriarvoisuuden vähentämisestä.

Ensimmäisessä tavoitteessa uskottavuus meidän kapitalistisessa markkinataloudessamme on pitkälti ns. markkinavoimien ja luottoluokittajien silmissä määräytyvä asia, jolla ei välttämättä ole yhteyttä todelliseen velkakestävyyteen ja vakauteen. Uskottavuutta voidaan näissä oloissa joutua hakemaan myös keinoilla, jotka ovat toisen tavoitteen eli kasvun ja työllisyyden kanssa ristiriidassa. Tätä päätökseen liitetty kasvu- ja työllisyyspaketti kompensoi vain osittain, kuten näkyy esim. siinä miten liikennerahoja leikataan yhtäällä ja lisätään toisaalla.

Kolmannen tavoitteen eli eriarvoisuuden vähentämisen kannalta veroratkaisut ovat kokonaisuudessaan tehtyjen laskelmien mukaan lievästi tuloeroja kaventavia. Leikkaukset taas vievät etupäässä toiseen suuntaan. Näiden osalta laskelmia vielä tehdään kiireellä.

On helppo osoittaa, missä kohdin ratkaisut olisivat voineet olla parempia. Jos se olisi ollut vain sosialidemokraateista kiinni, ne olisi myös tehty vähän toisin. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että pöydässä tarjolla oli pääasiassa vain paljon huonompia vaihtoehtoja.

Isoin asia tietenkin on kysymys siitä, antaako paketti kokonaisuudessaan paremmat mahdollisuudet hyvinvointivaltion kestävyyden turvaamiseen. Siihen liittyvät myös suurimmat epävarmuudet, sillä tapa ja aikataulu, jolla isoja rakenteellisia muutoksia nytkin valmisteltiin oli sellainen, jossa kaikkien vaikutusten ja seurausten arviointi jäi pakostakin vajavaiseksi. Siten päätösten jatkotyö voi tuottaa vielä yllätyksiä ja ongelmia, mutta myös niin, että oikein loppuunvietyinä ne voivat myös parantaa nyt syntynyttä kuvaa.

Kaikki ei siis ole suinkaan selvää ja valmista loppuhallituskautta ajatellen. Tältäkin kannalta vasemmistoliiton päätös jättää hallitustyö on valitettava asia. Puolue kykeni myötävaikuttamaan demareiden tukena molemmille tärkeiden asioiden toteutumiseen hallitustyöskentelyssä ja kernaasti olisi suonut, että he olisivat jatkossakin olleet mukana vaikuttamassa.

 26.3. 2014 

Good news for a change

The Organisation for Security and Co-operation in Europe (OSCE) took the decision on Friday 20.3. to deploy a Special Monitoring Mission to Ukraine. OSCE will send 100 experts to Ukraine to monitor and report about the security situation. Human rights and rights of persons belonging to minorities will also be central in the mission’s work. Finland is also ready to send experts to the mission.  Long and difficult negotiations were needed to reach agreement on the Special Monitoring Mission, and the agreement is a small but important sign of the international community’s will to overcome the crisis together. The decision of the mission was made by consensus among OSCE’s 57 participating states, among them all EU-countries, Ukraine, US and Russia. It is important that Russia is thus taking part in the common international efforts in Ukraine.This is not a solution to the crisis, but may hopefully help to prevent its deepening and expansion. For this reason enlargening and strengthening the mission is also needed.22.3. 2014

Vaihteeksi hyvä uutinen

  Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj päätti 20.3. perjantai-iltana monitorointimission lähettämisestä Ukrainaan. Etyj lähettää Ukrainaan lähipäivinä 100 asiantuntijaa seuraamaan turvallisuustilannetta ja raportoimaan siitä. Ihmisoikeuksien toteutuminen ja vähemmistöjen asema ovat keskeisessä osassa mission työtä. Myös Suomi on lähettämässä asiantuntijoita missioon.   Monitorointimissiosta neuvoteltiin pitkään, ja nyt syntynyt ratkaisu on pieni mutta tärkeä merkki kansainvälisen yhteisön pyrkimyksestä toimia yhdessä Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi. Päätös monitorointimissiosta tehtiin yhdessä Etyjin 57 jäsenmaan kesken, joukossa EU-maiden lisäksi mm. Ukraina, Yhdysvallat ja Venäjä. On tärkeää, että Venäjä on näin saatu mukaan kansainvälisen yhteisön toimintaan Ukrainassa. Tämä ei kriisiä ratkaise, mutta toivottavasti voi ehkäistä sen syvenemistä ja laajentumista. Sen vuoksi mission nopea laajentaminen ja vahvistaminen olisi myös tarpeen. 22.3. 2014