Eduskunta aloitti tänään perjantaina hallituksen luottamuslauseäänestykseen päättyvän Espanjan tukipaketin käsittelyn. Esitys ei ole hyvä, sillä eurokriisin alettua tarjolla on ollut vain enemmän tai vähemmän huonoja vaihtoehtoja. Kaikkeen niiden arviointiin liittyy aina suuri epävarmuus, jonka turhan moni koittaa peittää pettävään ainoan vaihtoehdon retoriikkaan. Sen olemme kuitenkin monta kertaa nähneet, ettei kriisin hoidossa valittu linja ole ollut kestävä, vaan kerta toisensa jälkeen on jouduttu palaamaan uusiin tukiratkaisuihin, eikä nyt käsittelysssä oleva jää viimeiseksi. Tämä tietysti tarjoaa oppositiolle mahdollisuuden suurieleiseen hallituksen kritiikkiin ja vastaan äänestämiseen. Perussuomalasten esiintyminen onkin ollut siinä suhteessa johdonmukaista, että mikään euroratkaisu ei ole ollut koskaan oikein eikä hyväksyttävä. He ovat myös aina kieltäytyneet esittämästä muuta kuin vain EI:n äänestämistä, jonka linjan seurausten arvioinnista he ovat myös yhtä johdonmukaisesti kieltäytyneet. Keskustalta on tällainenkin johdonmukaisuus puuttunut. Kuitenkin hallitus on jatkanut kriisipolitiikassa sen johdolla edellisessä hallituksessa käynnistettyä linjaa.

Voi myöntää, että isompikaan yritys Suomen taholta olisi tuskin riittänyt muuttamaan Saksa-Ranska -akselin yhdessä EKP:n ja komission kanssa valitsemaa kriisin hoitolinjaa. Sen vuoksi oli ratkaisevan tärkeää, että vaalien jälkeen kyettiin jo ennen hallituksen muodostamista sosialidemokraattien johdolla sopimaan Suomen linjan muutoksesta, joka lähti siitä, että jos emme voi tai halua muuttaa EU:n yleistä toimintalinjaa, on ainakin pyrittävä minimoimaan Suomelle uusista tukipaketeista aiheutuvat mahdolliset menetykset. Näin on myös menestyksellisesti tehty ja kovan väännön jälkeen saatu vakuudet Suomen lainaosuuksille Kreikalta ja Espanjalta.Eduskuntakeskustelussa sivuttiin myös sitä, miten pitäisi varautua ja valmistautua toimenpide-esityksiin  integraation syventämiseksi, joita Van Rompoyn, Barroson, Draghin ja Junckerin, neljän eurooppalaisen oikeistopoliitikon ryhmä nopealla aikataululla valmistelee. Suomessa hallitus ei ole ottanut tähän vielä mitään kantaa. Tässä vaiheessa olisi tärkeätä korostaa, että heidän valmistelutyönsä tulee keskittyä yksiselitteisesti vain nykyisen eurokriisin hoitamisen kannalta kiireellisimpiin kysymyksiin. Tämä tarkoittaa lähinnä pankkivalvonnan ja pankkisektorin kestävyyden vahvistamiseksi tarpeellisten, vähän epäonnistuneen pankkiunioni -nimikkeen alla kulkevien toimien valmistelua. Muut unionin mahdolliseen kehittämistarpeeseen liittyvät kysymykset – joiden jotkut toivovat ja toiset pelkäävät tähtäävän liittovaltioon – ovat sellaisia, että niitä tulee valmistella avoimesti ja unionin perussopimusten mukaisessa järjestyksessä kaikki jäsenvaltiot tasaveroisesti huomioivan valmisteluprosessin puitteissa. Tällainen neljän koplan valmistelu ei tätä ehtoa täytä. Jo nyt horjuvaa Unionin demokraattista legitimiteettiä ei tule vaarantaa turvautumalla harvojen johtajien ylhäältä keskitetysti tapahtuvaan valmisteluprosessiin.Se mikä Euroopan tulevaisuutta koskevasta keskustelusta on jäänyt puuttumaan on kysymys siitä, millä tavoin Eurooppa saadaan vapautettua nykyisestä  markkinavoimien rengin asemasta, jonka vuoksi sijoittajavastuukin on toistaiseksi jäänyt markkinavoimien koston pelossa liian nimelliseksi.19.7. 2012

Violence and systemic human rights violations continue to increase in Syria. If confirmed, there was the bloodiest massacre in the Syrian conflict on 12 July, when some 200 people have been killed. This violence has to comdemned in the strongest terms. The Syrian government has not respected its commitment to end the violence, as have also some opposition groups.

A political solution has to be found to the Syrian crisis. This was the demand of the one hundred countries, which convened for the Group of Friends of Syria meeting in Paris on 6 July. The Group expressed its unanimous support for the work of special envoy Kofi Annan and the Syrian opposition. The participants of the meeting demanded the United Nations Security Council (UNSC) to take intensified actions in order to solve the situation in Syria. I spoke in the meeting on behalf of Nordic and Baltic countries underlining that for Kofi Annan to succeed the international community has to stand united.

The UN Security Council has a key role in solving the Syrian crisis. The Security Council set up the UN Supervision Mission in Syria in April and the operation was able to calm the situation locally. However, the observers became under such a serious threat of violence that in mid-June the Commander of the Operation had to pull the observers back to their bases. The mandate of the UNSMIS operation will expire on 20 July, before which the Security Council will decide on the future of the operation. Finland has contributed ten observers to the UNSMIS operation. Their number could be reduced if the UN Security Council decided to reduce the operation. Logically an extension and strenghtening the mission would seem appropriate.

It is vital that the Security Council agree on a new, stronger resolution on Syria. The Security Council has a possibility to decide on the measures under Chapter VII of the UN Charter. In this situation, it may be considered the measures under the article 41.This means the Security Council can decide on complete or partial interruption of economic relations, traffic service and telecommunications, and the severance of diplomatic relations. Chapter VII gives a possibility to decide on the military intervention but it is not an option in this case. The International community and the majority of the Syrian opposition groups oppose military intervention. In the worst case it could also lead to sectarian war and an extension of the Syrian crisis into the broader region in the Middle East. It would not establish a stable ground for a sustainable solution and a democratic transition process which Syria needs.

16.7. 2012

Suomen nykyisen hallituksen johdonmukainen linja eurokriisin hoidossa on ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen. Tulkinnat ovat kuitenkin aika usein pielessä, eikä vain silloin kun valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen lausuntoja siteerataan väärin. Usein Suomen kantoja selitetään sillä, että nykyisten hallituspuolueiden linjaa yleensä ja sosialidemokraattien erityisesti ohjaisi eurokriittisten perussuomalaisten pelko.Muut voivat puhua puolestaan, mutta SDP on päätynyt omiin näkemyksiinsä aivan itse. Teimme jo yli kaksi vuotta sitten Kreikan ensimmäisen tukipaketin tullessa eduskunnan käsittelyyn sen arvion, ettei tällainen sijoittajavastuun sivuuttava linja tule toimimaan. Valitettavasti kaikki mitä sen jälkeen olemme nähneet toistuvine kriisipaketteineen, joissa on jatkettu hyvän rahan heittämistä huonon perään, on osoittanut arviomme olleen oikea. Jos Suomen rahkeet eivät riitä EU:n linjan tarkistamiseen oli pakko lähteä siitä, että Suomelle koituvat mahdolliset tappiot minimoitaisiin. Tämä linjaus sai vaalien jälkeen koko eduskunnan tuen ja hallitusohjelmaan korjattiin, että Suomi osallistuu mahdollisiin uusiin tukipaketteihn vain, jos saamme lainoillemme vakuudet. Tästä on kyse nytkin, kun Espanjan pankkitukipaketista päätetään.Kriisi ei kuitenkaan ole vielä tälläkään ohi ja meidän on syytä olla aktiivisesti ja rakentavasti mukana yrityksissä varmistaa, etteivät tällaiset kriisit uusiutuisi. Voi toivoa, että jo tehdyt päätökset talouskoordinaatiota vahvistavasta ns. six pack -lainsäädäntöpaketista sekä pysyvästä Euroopan vakausmekanismista kattavat suurelta osin tämän tarpeen, vaikka ne eivät välittömän kriisin selvittämistä ratkaisekaan. Siinä ratkaisun avaimet ovat ensi sijassa Euroopan keskuspankilla ja kriisimaiden hallituksilla.Siksi on turhauttavaa ja vaarallista käyttää aikaa ja energiaa nyt sellaisten pilvilinnojen rakenteluun, joilla ei nykyistä kriisiä ratkaista ja jotka eivät välttämättä tee tulevastakaan Euroopasta paremmin toimivaa. Tarkoitan viime Eurooppa-neuvoston keskustelua van Rompuyn esittämistä talousliittosuunnitelmista, jota pankkiunionia koskevaa osiota lukuun ottamatta tulisi käydä aivan muualla ja toisenlaisen valmistelun pohjalta. Siksi on myös täysin harhaanjohtavaa kirjoittaa, kuten komissaari Olli Rehn Helsingin Sanomissa, kuinka ”euroalue on sitoutunut vuoden loppuun mennessä sopimaan tiekartasta todellisen talousliiton toteuttamiseksi”. Muun ohella tällainen väite on osoitus eurobyrokraattien arrogantista suhtautumisesta valmistelun avoimuuteen ja demokraattiseen päätöksentekoon, joka on yksi keskeinen syy siihen kasvavaan epäluottamukseen, jolla demokratiaa vaalivat eurooppalaiset nykyistä EU:n päätöksentekoa joutuvat seuraamaan.14.7. 2012