Eurokriisin jatkoksi demokratian kriisi?

Eduskunta aloitti tänään perjantaina hallituksen luottamuslauseäänestykseen päättyvän Espanjan tukipaketin käsittelyn. Esitys ei ole hyvä, sillä eurokriisin alettua tarjolla on ollut vain enemmän tai vähemmän huonoja vaihtoehtoja. Kaikkeen niiden arviointiin liittyy aina suuri epävarmuus, jonka turhan moni koittaa peittää pettävään ainoan vaihtoehdon retoriikkaan. Sen olemme kuitenkin monta kertaa nähneet, ettei kriisin hoidossa valittu linja ole ollut kestävä, vaan kerta toisensa jälkeen on jouduttu palaamaan uusiin tukiratkaisuihin, eikä nyt käsittelysssä oleva jää viimeiseksi. Tämä tietysti tarjoaa oppositiolle mahdollisuuden suurieleiseen hallituksen kritiikkiin ja vastaan äänestämiseen. Perussuomalasten esiintyminen onkin ollut siinä suhteessa johdonmukaista, että mikään euroratkaisu ei ole ollut koskaan oikein eikä hyväksyttävä. He ovat myös aina kieltäytyneet esittämästä muuta kuin vain EI:n äänestämistä, jonka linjan seurausten arvioinnista he ovat myös yhtä johdonmukaisesti kieltäytyneet. Keskustalta on tällainenkin johdonmukaisuus puuttunut. Kuitenkin hallitus on jatkanut kriisipolitiikassa sen johdolla edellisessä hallituksessa käynnistettyä linjaa.

Voi myöntää, että isompikaan yritys Suomen taholta olisi tuskin riittänyt muuttamaan Saksa-Ranska -akselin yhdessä EKP:n ja komission kanssa valitsemaa kriisin hoitolinjaa. Sen vuoksi oli ratkaisevan tärkeää, että vaalien jälkeen kyettiin jo ennen hallituksen muodostamista sosialidemokraattien johdolla sopimaan Suomen linjan muutoksesta, joka lähti siitä, että jos emme voi tai halua muuttaa EU:n yleistä toimintalinjaa, on ainakin pyrittävä minimoimaan Suomelle uusista tukipaketeista aiheutuvat mahdolliset menetykset. Näin on myös menestyksellisesti tehty ja kovan väännön jälkeen saatu vakuudet Suomen lainaosuuksille Kreikalta ja Espanjalta.Eduskuntakeskustelussa sivuttiin myös sitä, miten pitäisi varautua ja valmistautua toimenpide-esityksiin  integraation syventämiseksi, joita Van Rompoyn, Barroson, Draghin ja Junckerin, neljän eurooppalaisen oikeistopoliitikon ryhmä nopealla aikataululla valmistelee. Suomessa hallitus ei ole ottanut tähän vielä mitään kantaa. Tässä vaiheessa olisi tärkeätä korostaa, että heidän valmistelutyönsä tulee keskittyä yksiselitteisesti vain nykyisen eurokriisin hoitamisen kannalta kiireellisimpiin kysymyksiin. Tämä tarkoittaa lähinnä pankkivalvonnan ja pankkisektorin kestävyyden vahvistamiseksi tarpeellisten, vähän epäonnistuneen pankkiunioni -nimikkeen alla kulkevien toimien valmistelua. Muut unionin mahdolliseen kehittämistarpeeseen liittyvät kysymykset – joiden jotkut toivovat ja toiset pelkäävät tähtäävän liittovaltioon – ovat sellaisia, että niitä tulee valmistella avoimesti ja unionin perussopimusten mukaisessa järjestyksessä kaikki jäsenvaltiot tasaveroisesti huomioivan valmisteluprosessin puitteissa. Tällainen neljän koplan valmistelu ei tätä ehtoa täytä. Jo nyt horjuvaa Unionin demokraattista legitimiteettiä ei tule vaarantaa turvautumalla harvojen johtajien ylhäältä keskitetysti tapahtuvaan valmisteluprosessiin.Se mikä Euroopan tulevaisuutta koskevasta keskustelusta on jäänyt puuttumaan on kysymys siitä, millä tavoin Eurooppa saadaan vapautettua nykyisestä  markkinavoimien rengin asemasta, jonka vuoksi sijoittajavastuukin on toistaiseksi jäänyt markkinavoimien koston pelossa liian nimelliseksi.19.7. 2012