Lensin kuukausi sitten Tukholmaan koneessa, jonka viereisellä tuolirivillä istuivat Sanoma-konsernin hallituksen pj Rauramo ja toimitusjohtaja Kaukonen tutkimassa paksuja Bonnier-kansioita. Kun heitä vastassa Brommassa oli Bonnierin limusiini oli helppo arvata, että mediakonsernit olivat hautomassa jotain eilen uutisoidun kaltaista hanketta. WSOY:n kirjallinen liiketoiminta siirtyy Bonnierille ja Bonnierin oppikirjatuotanto Suomessa ja Ruotsissa Sanoma-konsernille.

Ajan merkkejä on, että jopa Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla tunnetaan helpotusta ratkaisusta, jolla WSOY:n kirjallinen kustannustoiminta pelastetaan vain learning solutionsien tehomyynnistä kiinnostuneen Sanomakonsernin puristuksesta sellaiselle yritykselle, jolla on vielä häivähdys aitoa kiinnostusta kulttuurin ja kirjallisuuden laadun ylläpitämiseen. Bonnier on jo ennestään vahvasti etabloitunut Suomeen, jossa se omistaa MTV3:n ja Tammen. Entisenä Tammen hallituksen puheenjohtajana ja Tammen kirjailijana en ole kokenut ruotsalaisomistusta tässä tapauksessa minkäänlaisena ongelmana, ja toivon ratkaisun olevan hyväksi myös  Sanomakonsernin ohjauksessa rapistuneen  WSOY:n maineen kannalta.

Kaupan toinen puoli, jolla Sanoma vahvistaa asemaansa oppikirjatuotannossa on jo kyseenalaisempi ja vaatii kilpailuviranomaisten hyväksymisen. Läpihuutojuttu ei kaupan hyväksyminen tältä osin saa olla.

30.4. 2011

Valtiovarainministeriössä valmistellaan lakia, joka pakottaisi kuntia yhtiöittämään markkinoilla toimivat liikelaitoksensa. Ohjeensa ministeriö on hakenut Brysselistä EU:n komissiolta, koska tarkoitus on varmistaa, että laki ”noudattaa pilkulleen EU:n kipailusäännöksiä”.

Välitön seuraus uudesta laista olisi, että liikelaitosten tuotosta maksettaisiin valtiolle veroja, mikä Helsingin energian osalta tarkoittaisi jopa 50 miljoonan euron vuosittaista tulonsiirtoa valtiolle. Epäsuora seuraus on yhtiömuotoisen toiminnan yksityistämisen helpottaminen. Tosiasiassa tämä seuraus on ”kunnallissosialismia” vihaavien kiilusilmäisten markkinauskoisten nimenomainen tavoite. EU-alamaisina joudumme panemaan toimeen hyväksytyt direktiivit, mutta miksi näissä kilpailuttamisasioissa on aina pyritty olemaan paavillisempia kuin paavi itse? Komissio perustelee vaatimustaan sillä, että liikelaitosten konkurssisuoja on kilpailua vääristelevää valtiontukea. Samainen komissio on kuitenkin rientänyt esittämään velkakriisiin ajatuneille euromaille perussopimusten kieltämää miljarditukea. Eikö tämä olisi nyt se paikka, jossa tuleva uusi hallitus voisi käynnistää projektin EU:n kilpailusääntöjen kriittiseksi arvioimiseksi ja uusliberalistisen markkinauskon horjuttamiseksi laajemminkin koko EU:n piirissä? 24.4. 2011

Vaalitulos ei vaikuta  kahden päivän sulattelun jälkeen yhtään paremman makuiselta kuin vaali-iltana. SDP:lle tulos oli toki odotettua parempi, mutta jälleen tappiollinen. Silloin voi vain lainata Paavo Väyrystä ja todeta, että huonomminkin olisi voinut käydä, kuten Paavolle itselleen kävi.

Keskustan rökäletappio oli vaalien suurin yllätys, ja se nosti perussuomalaisten menestyksen ennakoitua suuremmaksi. Jo vaali-iltana toimittajat selittivät tulosta EU-kriittisyydellä ja euron pelastuspakettien vastustamisella. Tämä epäilemättä vaikutti tulokseen, erityisesti kepulaisten siirtymiseen persujen kannattajiksi, mutta ei muutoin riitä selitykseksi. Ei mikään muukaan yksittäinen syy selitä tällaista jo ihan maailmanlaajuisessakin katsannossa ainutlaatuista protestitsunamia, mutta itse näen tärkeimpänä syynä suomalaisten reaktion tuloerojen ja eriarvoisuuden jatkuvaan kasvuun ja hyvinvointivaltion heikentymiseen. Se että se ei kanavoitunut selkeän vasemmistovaihtoehdon hyväksi vaan sekavaan populismiin kertoo siitä, että sosialidemokraattien on tehtävä vielä paljon työtä uskottavuutensa palauttamiseksi.

Keskusta ei kuitenkaan hävinnyt yksin, vaan Suomen oloissa ainutlaatuista on, että porvarihallituksen muodostaneet puolueet menettivät kaikkiaan 26 paikkaa ja sen mukana enemmistön. Kansa ei todellakaan halunnut antaa nykyiselle hallituspohjalle mahdollisuutta jatkaa. Sen vuoksi uusi hallitus voidaan muodostaa vain sille pohjalle, että se puuttuu verotuksen ja muin keinon tuloerojen kasvuun ja perusturvaa parantamalla poistaa suurimman osan toimeentulotuen tarvitsijoista siltä luukulta kohtuullisen elinmahdollisuuksien piiriin.

Tämä ei ole helppoa kokoomuksen kanssa, ja jos vaaleissa kuusi paikkaa menettänyt kokoomus ei tällaiseen suunnanmuutokseen nöyrry ei sen tarvitse olla uudessa hallituksessa. Kukaan ei olekaan ennustanut tulevista hallitusneuvotteluista helppoja.

Pelko siitä, että vaalitulos johtaisi impivaaralaiseen Eurooppa-politiikkaan, sulkeutuneeseen Suomeen ja moraalikonservatiivisuuden nousuun on liitoiteltu, sen verran vankasti on Suomessa kuitenkin Eurooppaan ja ihmisoikeuksiin sitouduttu. Sen tietää Soinikin, vaikka hänen joukoissaan on osin hyvinkin synkkiä ja jopa vaarallisia voimia, joiden jyrkimpiin näkemyksiin on jatkettava nollatoleranssia. Konkreettinen kysymys siitä mitä Eurooppa-politiikasta yleensä ja Euron pelastuspaketeista erityisesti hallitusohjelmassa sanotaan, on myös ratkaistavissa hallituksen selvällä sitoutumisella siihen, että sijoittajavastuu toteutuu tulevissa ratkaisuissa.

19.4. 2011

Kello on 20.15 sunnuntaina ja ennakkoäänten perusteella näyttää siltä, että olen tullut valituksi eduskuntaan. Eduskunnan voimasuhteet tulevat vielä jonkin aikaa elämään, sillä ennakko- ja vaalipäivän äänien jakaantumisessa voi olla yllättäviä eroja. Varsinainen vaalianalyysi saa siis vielä odottaa, paitsi tulosta, niin myös niiden sulattelua.  Tässä vaiheessa kuitenkin esitän parhaimmat kiitokset minulle luottamuksensa antaneille valitsijoille ja kaikille niille, jotka ovat olleet vaalityössäni mukana tätä tulosta toteuttamassa. 17.4. 2011