Nokia vaihtoi pääjohtajaa, mitä oli jo pidempään ounasteltu. Iso uutinen ja merkityksellinen erityisesti Suomessa, jossa Nokia on hallitsevan kansallisikonin asemassa. Se näkyy myös uutisoinnissa alkaen Helsingin Sanomista, joka pääkirjoituksessaan ja uutissivuillaan uskollisesti välittää Nokian sisäpiirin kertomuksen siitä, miksi vaihdos tehtiin ja estottomasti suitsuttaa uutta johtoa. On jotenkin surullista seurata, miten kiihtyvällä nopeudella Helsingin Sanomien kunniakasta riippumattoman journalismin perintöä hukutetaan liiketaloudellisten ja poliittisten erityisintressien palveluksessa.

11.9. 2010

Hallituksen energiaverosekoilu nousi aiheestakin pääkysymykseksi eduskunnan torstain kyselytunnilla. Lähtökohta, että energiaverotusta kiristetään suhteessa kunkin energialähteen tuottamiin ympäristöhaittoihin, on oikea – eikä oppositiossakaan pidä säikähtää sitä että energian hinta nousee – mutta sen jälkeen kaikki muu on mennyt pieleen. Hallitus näyttää jopa Kataista myöten ymmärtäneen tehneensä pahan mokan kivihiilen ja maakaasun kohtelussa toisiinsa nähden. Liian vähälle huomiolle on sen sijaan jäänyt se miten kaikkein pahimman saastuttajan eli turpeen erikoissuojelu jatkuu.

Turpeensuojeluketjussa on monia mielenkiintoisia toimijoita, alkaen VTT:n turveteollisuuteen kytketystä teknologiajohtajasta ja Mauri Pekkarisesta, joka puolitti turveverotuksen tason VM:n alunperinkin turhan lepsusta esityksestä. VTT on muutenkin samanaikaisesti menettänyt ison osan tieteellisestä uskottavuudestaan tutkijoittensa suun tukkimiseen pyrkivien ja ilmeisesti jo perustuslain kanssa ristiriitaisten lausunnonanto-ohjeittensa johdosta.

10.9. 2010

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO on vuodesta 1978 alkaen ylläpitänyt luetteloa maailmanperintöön kuuluvista arvokkaista kohteista, joissa on mukana sekä luonnon- että kulttuuriperintöön kuuluvia kohteita. Listalla on jo yli yhdeksänsataa kohdetta, joista yhdeksän Suomessa. Kohteista on myös erikseen nimetty osa vaaranalaisiksi arvioituja kohteita. Listaus velvoittaa vuonna 1972 solmittuun sopimukseen liittyneitä maita huolehtimaan kohteiden asianmukaisesta suojelemisesta, jota varten on myös mahdollista saada rahoitusta sopimuksella perustetusta rahastosta suojelua tehostamaan.  Maailmanperinnöstä huolehtiva sopimus on varmasti vaikuttanut monen laiminlyödyn tai uhanalaisen kohteen pelastamiseen, mutta aukoton ei sopimus ja sitä ylläpitävä järjestelmä ole eikä listaaminen yksin suojele kohdetta. Viimeksi on UNESCO:n 21 jäsenisen maailmanperintökomitean vähän aikaa sitten tekemä päätös poistaa Galapagos-saaret vaaranalaisten kohteiden listalta herättänyt paljon arvostelua. Tämä tapahtui Ecuadorin esityksestä, joka koki saarten aseman vaaranalaisen määrittelyyn itselleen loukkaukseksi. Ecuador on kyllä tehnyt työtä saarten ainutlaatuisen luonnon ja eläinlajiston suojelemiseksi, mutta ympäristönsuojelijat kokivat päätöksen ennenaikaisena ja kyseenalaisena signaalina siitä, että kaikki olisi nyt kunnossa. UNESCO oli pari vielä vuosikymmentä sitten kriisissä, joka liittyi heikkoon hallintoon ja sananvapautta rajoittavien maiden pyrkimykseen luoda kyseenalaisena pidetty ”uusi kansainvälinen tiedotusjärjestys”. UNESCO on toipunut tästä muutaman ison rahoittajamaan vetäytymiseen johtaneesta kriisistä, mutta ongelmia on edelleen. Maailmanperinnöstä huolehtiminen kuuluu järjestön keskeisiin ja arvostetuimpiin tehtäviin, mutta siinäkin on parantamisen varaa. Luottamusta järjestelmään kalvaa myös se, etteivät maailmanperintökomitean keskustelut, äänestykset ja päätöksenteon pohjana olevat asiantuntijalausunnot ole julkisia ja avoimia.  7.9. 2010

Olin avittamassa Ruotsin sosialidemokraattien vaalityötä Södertäljessä, Tukholmassa ja Västeråsissa. Ruotsissa gallupit ovat jo vuosien ajan menneet villiä sahausliikettä ja joka toinen on ennakoinut porvariallianssin ja joka toinen punavihreän liittoutuman voittoa. Ikävä kyllä ne ovat viime viikkoina vakiintuneet enemmän allianssin eduksi. Minkäänlaista luovutusmentaliteettia ei sosialidemokraattien keskuudessa ole kuitenkaan nähtävissä.  Tällainen sekaantuminen Ruotsin vaaleihin ei ole pelkkää altruismia, vaan yhtä lailla meidän intressiemme valvontaa. Pohjoismaat ovat sitkeästi sinnitelleet kaikkien kansainvälisten kauneuskilpailujen kärkikymmeniköksi ja viimeksi on Suomi Newsweekissä jälleen rankattu maailman parhaaksi maaksi elää. Yhä useamman silmissä tällainen kehu alkaa kuitenkin näyttää ontolta menneiden saavutusten muistelemiselta sitä myöten, kun pohjoismaisen hyvinvointivaltion alasajo etenee ja eriarvoisuus lisääntyy. Tässäkin suhteessa Ruotsi ja Suomi ovat samankaltaisessa tilassa ja jos Ruotsin porvarihallitukselta katkaistaan nyt vaaleissa siivet antaa se myös meille ensi kevään vaaleissa uutta toivoa.

On Ruotsissa tapahtunut hyvääkin kehitystä. Suomesta tuettu pitkään jatkettu työ ruotsinsuomalaisten aseman ja kielioikeuksien parantamiseksi on alkanut kantaa jo hedelmää, kun Ruotsissa on astunut voimaan uusi laki suomea ja muita virallisiksi vähemmistökieliksi määriteltyjä kieliä käyttävien oikeuksista, vaikka paljon on edelleen tehtävää. Ruotsinsuomalaisten itsetunto on kuitenkin ilahduttavasti vahvistunut ja sillä on iso merkitys myös oikeuksien toteutumiselle, sillä ilman ruotsinsuomalaisten omaa toimintaa ja aktiivisuutta ei edistystä tapahdu. Tärkeää on, että tämä aktiivisuus näkyisi myös vaaleissa, sillä ruotsinsuomalaisten osanotto vaaleihin on ollut muuta väestöä alhaisemmalla tasolla.

4.9. 2010