Suomen diplomaattiverkostoa pitää supistaa ja järkeistää, kirjoitti Sampsa Sarelehto (HS Mielipide 2.8.). Paineet karsia edustustoverkostoa ja säästää ovat kovat ja ne on otettava huomioon. Verkostojen supistaminen ei kuitenkaan ole tavoiteltavaa. Kaikki nimittäin viittaa siihen, että odotukset Suomen ulkomaanedustuston palvelujen ja niiden saatavuuden suhteen vain kasvavat.
Saralehto piti selvänä, että lähetystöt valitaan sillä perusteella, mitä hyötyä niistä on suomalaisyrityksille. Sen sijaan kansalaisten palveluja voidaan hänestä supistaa, onhan heillä oma vastuunsa ulkomailla. Monet taas voivat olla sitä mieltä, että juuri yritysten tulee toimia omalla vastuullaan.
Itse pidän lähtökohtana Suomen ja suomalaisten edunvalvontaa. Edustustoverkko palvelee sekä kansalaisia että yrityksiä mutta myös kansalaisjärjestöjä, joiden rooli kehitysyhteistyössäkin on tärkeä. Kehitysyhteistyö puolestaan saa hyödyttää myös suomalaisyrityksiä, mutta sitä ei saa alistaa vain yritysten etujen palvelijaksi.
Edustustoverkkoa on kehitettävä. Kokonaan tai osin julkisin varoin ulkomailla edustavat suomalaistoimijat voidaan saattaa parempaan yhteistyöhön alkaen yhteisistä toimitiloista ja toimistopalveluista.
Myös pohjoismainen yhteistyö tarjoaa järkeistämismahdollisuuksia. Pohjoismaiden neuvosto on hyväksynyt suositukset lähetystöyhteistyön tiivistämisestä. Yksi pohjoismaa voisi edustaa myös muita pohjoismaita asemamaassa, jossa kaikilla ei ole mahdollisuutta olla edustettuna. Hallitusten vastausta odotetaan neuvoston syksyn istuntoon, mutta tuloksia näyttää olevan esitettävissä valitettavan vähän.
Pohjoismaiden lähetystöjä ja konsulaatteja on koottu yhteiseen toimipisteeseen joissain pääkaupungeissa. Sekin voi lisätä tehokkuutta ja säästöjä, mutta on vasta vaatimaton alku.
Pohjoismaiset valtiosihteerit ovat hiljan ohjeistaneet lähetystöjään lisäämään yhteistyötään myös yhteisen raportoinnin merkeissä. Todettiin, että englantikin voi olla raportointikieli.
Yhdelläkään pohjoismaalla ei ole voimavaroja eikä tarvetta ylläpitää maailmanlaajuisesti kattavaa edustustoverkostoa. Pohjoismaat voisivat sijoittaa neljän maan lähetystöt saman alueen neljään eri maahan niin, että nämä lähetystöt hoitaisivat myös muiden pohjoismaiden edunvalvontatehtäviä. Lähetystöön voitaisiin sijoittaa virkamiehiä myös muista pohjoismaista.
Vähin mitä pitää edellyttää on, että pohjoismaat riittävän ajoissa ja avoimesti konsultoivat toisiaan edustustoverkkoja koskevista suunnitelmistaan niin, ettei naapurimaan tarvitse lukea lehdistä yhden maan päättäneen sulkea yhteisissä tiloissa toimivan lähetystön.
Erkki Tuomioja
ulkoministeri 2000-2007
Pohjoismaiden neuvoston puhemiehistön raportoija ulkopoliittisen yhteistyön kysymyksissä
Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 5.8.2010
