David Ray Griffin: The New Pearl Harbor. Disturbing Questions about the Bush Administration and 9/11

Olive Branch press, 254s., Canada 20041114085095_NewPearlHarborNew_150.jpg

Salaliittojen kulta-aika

Jokainen järisyttävä ja vähänkin avoimia kysymyksiä jäl­keensä jättävä tapahtuma synnyttää oman konsp­iraatioteorioita kehitte­levän verkostonsa. Avoimuuden puute ja peittely-yritykset ruokki­vat epäluuloja, puutteellisesti selvitetty muonittaa enemmän tai vähemmän villien rinnakkaisteorioiden kehittelyä. Yhdys­val­loissa näin tapahtui jo sota­laiva Mainen mystisen räjäh­dyksen jälkeen v. 1898, kuten myös hyvin tunnetusti presi­dentti John F. Kennedyn murhan jälkeen. Aivan omaan luokkaansa konspi­raatioteo­riat ovat nous­seet syyskuun 11. päivän terrori-isku­jen seuraukse­na.

Internetin aikakaudella konspiraatioteorioiden kehittäminen tuntuu saaneen aivan uuden ulottuvuuden. Hakusana Conspiracy tuottaa Googlessa n. 7 460 000 hittiä. Kirjalliseen muotoonkin konspiraatiot toki edelleen taipuvat. Tuore tämän lajin tuotos on David Ray Griffinin The New Pearl Harbor. Nimi tulee siitä, että joidenkin USA:n hallinnon neokonservatiivien tiedetään ennen syyskuun iskua toivoneen jotain Yhdysvallat toiseen maailmanso­taan vetäneen Pearl Harbourin yllätyshyökkäyksen kaltaista tapah­tumaa, joka herättäisi amerikkalaiset hyväksymään haukkojen sotaisan ohjelman uuden maailmanjärjestyksen toteuttamiseksi.

Griffinin kirja ei kuitenkaan rakennu väitteille, vaan muiden, huomattavan pitkälle otaksumissaan ja tulkinnoissaan menevien konspiraatio-kirjojen tekijöiden – ennen muuta Nafeez Mossadeq Ahmedin, Micheöl Chossudovskyn ja Thierry Meisanin – referointiin ja huolestuneiden kysymysten esittämiseen.

Griffinin kysymykset ja niiden takana olevat virallisiin selvi­tyksiin nähden ”revisionistiset” tulkinnat antavat mm ymmärtää, että Yhdysvaltain hallituksella oli useista lähteistä ennakkotie­toja tulevasta iskusta, että vastoin kaikkia ohjeita ja valmius­toimia koneita ei alasammuttu ennen kuin ne iskeytyivät World Trade Centerin torneihin vaikka siihen olisi ollut kaikki mahdol­lisuu­det, että Pennsylvani­assa maahan syöksynyt kaapattu kone ammuttiin alas juuri kun näytti ilmeiseltä että matkustajat taltuttaisivat kaapparit, että WTC-tornien sortumista eivät aiheuttaneet tulipalot vaan rakennuk­siin etukäteen asetetut räjähteet, että Af­ganistaniin ja Irakiin kohdistettujen sotatoi­mien valmis­telu oli jo ennen iskuja käyn­nissä, että Yhdysvallat ei oikeasti pyrkinyt­kään Osama Bin Lade­nin kiinniottamiseen ja että Penta­goniin ei suinkaan iskeytynyt kaapattu Boeing-matkusta­jakone vaan amerikkalainen ohjus.

Griffinin kunniaksi voi todeta, että hän sentään pidättyy esit­te­lemästä anti-semitistisiä salaliittoteorioita Israelin osuudes­ta terrori-iskuihin.

Griffinin välittämät olettamukset ovat enimmillään täysin UFO-tavaraa. Niiden joukossa saattaa olla myös joitain aiheelli­sia kysy­myksiä ja jopa ehkä mahdollisesti oikeakin olettamus, jol­lainen voisi olla se että Pennsyl­vaniassa pudon­nut kone olisi alasam­muttu, vaikkei tätä ole haluttu tun­nustaa. Tämä tai se, että isku vahvisti Bushin asemaa ja antoi mahdollisuuden ryhtyä pitkälle meneviin toimiin kansainvälisesti ei kuitenkaan anna mitään jär­jellistä mahdolli­suutta raken­taa uskot­tavaa, Yhdysval­tain presi­dentistä alkaen satoja ellei tuhan­sia osallisia edel­lyttävää salaliittoa terrori-iskujen selitykseksi. Moniin kummal­lisuuksiin selityksek­si riit­tää yksinkertaisesti byrokratian virheet ja heikko toimintakyky. Ennakkoon ajatellen mahdoton suoritus, kuten Mathias Rustin kuuluisa lento Neuvos­tolii­ton yli ja laskeutuminen pienkoneella punaiselle torille, ei edellyt­tänyt onnistuakseen suurta salaliittoa.

huhtikuu 2005