Alussa kiitos seisoi, lopussa tuska

Jossain yleisurheilun arvokisoissa  jäi 400 metrin juoksun loppusuora mieleeni. Mitaleista kamppaili juoksija, jonka kova ponnistus aivan kalkkiviivoilla päättyi juoksun täydelliseen hajoamiseen ja käsiään ja jalkojaan huitova mies kaatui rähmälleen maalilinjalla.

Näky on  palautunut tällä viikolla mieleeni seuratessani eduskunnan viimeistä työviikkoa, kun yksi hallituksesta lähtenyt esitys toisensa jälkeen on murentunut ja hallitusjoukkueen pito kadonnut.

Koko vaalikauden arviota ei pidä kuitenkaan tehdä vain näiden näkymien valossa. Hallituksen synnyttäminen vuoden 2011 vaalien jälkeen oli poikkeuksellisen vaikea ja aikaa vievä prosessi.  Tuloksena oli pitkä ja yksityiskohtainen hallitusohjelma. Sitä on jälkikäteen moitittu  liian yksityiskohtaiseksi ja/tai  jo syntyessään vanhentuneeksi.  Muulla tavalla ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista koota kuuden hyvin erilaista yhteiskuntapolitiikkaa edustavan ja vain vähän toisiinsa luottavan kuuden puolueen hallitusta

Hallituksen alku ei kuitenkaan ollut lainkaan huono, niin kauan kun hallitusohjelmaa haluttiin ja voitiin toteuttaa. Erityisen arvokkaana on pidettävä heti vaalikauden alussa toteutettua perustoimeentuloturvan jälkeenjääneisyyden korjaamista, joka yksittäisenä ratkaisuna on eniten vaikuttanut siihen, että hallitus on ohjelmansa mukaisesti pystynyt katkaisemaan tuloerojen ja eriarvoisuuden jatkuvan kasvun. Se on  saavutus vaikka kahdenkymmenen vuoden eriarvoistumiskehityksen jälkeen se ei vielä suuria riemunkiljahduksia synnytä.

Matkan varrella eväät alkoivat kuitenkin eltaantua eikä uusista resepteistä muuttuneissa oloissa kyetty sopimaan. Kesästä alkaen hallitusohjelmaan kirjattujenkin asioiden valmistelu ja läpivienti alkoi takkuilla. Tämän kehityksen huipentuma on nyt eduskunnassa syntynyt tilanne. Lyhyellä tähtäyksellä julkisen talouden sopeutukseen tähdänneiden rakennepaketin osien nyt tapahtunut kaatuminen lämmittää mieltään osoittaneita opiskelijoita ja muita,  jotka olisivat olleet välittömimmin leikkaustoimien kohteena, mutta tarvetta palata osin aivan samoihin asioihin heti vaalien jälkeen se ei poista.

Hyvää tässä tilanteessa voi olla enintään se, että esitykset on mahdollista valmistaa paremmin, huolellisemmin ja myös sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin. Vaalituloksesta ja hallitusneuvotteluista riippuu, halutaanko ja osataanko tätä mahdollisuutta parempaan valmisteluun  käyttää hyväksi.

13.3. 2015