Budjettiriihen lähestyessä

Viime viikot ja päivät on puitu jo ennakkoon ensi viikon tulevaa budjettiriihtä ja siellä tehtäviä päätöksiä. Kun budjetti perustuu kevään kehysriihessä tehtyihin linjauksiin, ei yllätyksiä suuntaan tai toiseen ole odotettavissa, piti tätä sitten hyvänä tai ei. Se tarkoittaa mm. sitä, että suurta, kokonaiskysyntää julkisen vallan toimin muodossa tai toisessa lisäävää elvytystä ei tule, mutta ei myöskään sellaisia ennakoimattomia leikkaus- tai veronkiristyspäätöksiä, jotka voisivat katkaista orastavan nousun.Valitettavasti tämä ei tarkoita sitä, että voisimme tuudittautua hiljaa hyvä tulee tunnelmointiin. Nousun oras Suomessa ja muualla Euroopassa on vielä niin heiveröinen ja kansainvälinen finanssiarkkitehtuuri edelleen sellaisessa tilassa, että ikävätkin käänteet ovat mahdollisia. Suomella on myös kiistattomia rakenteellisia ongelmia ja heikkouksia, jotka yhtäältä rajoittavat liikkumatilaamme esim. muutoin perustellun rohkeamman elvytyksen toteuttamiseksi ja toisaalta pakottavat myös tekemään pitkävaikutteisia ns. rakenteellisia uudistuksia ns. kestävyysvajeen korjaamiseksi. Se että kestävyysvajeen määritelmä ja suuruus eivät ole yksiselitteisiä asioita ei tätä tarvetta poista.Yhtä lailla on selvää, että käsite ”rakenteellinen uudistus” ei vielä kerro yhtään mitään, eikä päättäjätasolla ole vielä rohjettu juurikaan konkretisoida niiden sisältöä. Yksi koulukunta – tai olisiko oikeammin intressitaho – katsoo, että niiden tulee keskittyä monetaarisen kilpailukyvyn parantamiseen, eli lisäetuisuuksien jakamiseen elinkeinoelämälle verojen ja työkustannusten alentamisen muodossa. Tätä voisi kutsua eriarvoisuutta kasvattavaksi Suomi kehitysmaaksi strategiaksi. Ne, jotka minun tavoin tätä kavahtavat, korostavat reaalisen kilpailukyvyn parantamista, joka perustúu osaamiseen, tuottavuuteen ja sosiaalisen pääoman kasvattamiseen. Tätä kutsuisin pohjoismaisen hyvinvointivaltion strategiaksi. Se otsikkotason listaus rakenteellisista uudistuksista, joka budjettiriihestä saataneen ulos, ei tosiasiassa tule vielä ratkaisemaan kumpaan strategiaan hallitus nojautuu. 16.8. 2013