Suomessa on monia hyviä asioita, joissa menestyksemme on herättänyt muissakin maissa kiinnostusta. Suomalainen peruskoulu on tällainen, ja ulkoministerinä olen saanut välittää monia tiedusteluja siitä, miten voisimme jakaa menestyksen oppejamme muiden kanssa. Koululaitoksemme menestys vahvistui suuresti rinnakkaiskoulujärjestelmän lopettaneen ja maksuttoman yhtenäiskoulujärjestelmän luoneen koulu-uudistuksen myötä.
Olen kuitenkin koulumenestyksestämme kiinnostuneita jo pitkään varoittanut, että PISA-tulokset tai muut arviot koululaitoksestamme eivät kerro koko totuutta, vaan hyvinvointivaltion heikentyminen näkyy myös koululaitoksessamme. Yksi huolenaihe on se, että kouluihin kohdistetaan myös voimakkaita säästö- ja leikkauspaineita. Ne ovat aina ongelmallisia, mutta jotenkin ymmärrettäviä niin kauan kun kyse on ikäluokkien supistumisen antamista säästömahdollisuuksista. Enempiin leikkauksiin ei kuitenkaan ole enää varaa.
Koulu ei toimi irrallaan ympäröivästä yhteiskunnasta eikä ole sattuma, että koulutusjärjestelmämme tulokset paranivat juuri niinä vuosina, kun suomalaista hyvinvointivaltiota rakennettiin ja vahvistettiin ja tuloerot ja muut eriarvoisuuden ilmentymät vähenivät. Nyt kun kehitys on kulkenut jo pitkään toiseen suuntaan ei ole yllättävää, että myös koulu kärsii. Yksi erityisen huolestuttava kehityspiirre on ollut koulujen välisten erojen kasvaminen ja niin hyvän kuin heikon menestyksen kasaantuminen. Siksi kaikki tuki opetusministeri Gustafssonille, joka näkee koulujen välisten erojen vähentämisen nyt erityisen tärkeänä tehtävänä. Siinä hän voi onnistua, jos myös muu yhteiskuntapolitiikka on samalla asialla eriarvoisuuden vähentämiseksi. Näin ainakin hallitusohjelman mukaan pitäisi ollakin.
12.8.2012
