Telakkateollisuus Suomessa

Loistoristeilyaluksen tilauksen päätyminen STX-yhtiön Ranskan telakalle Turun telakan asemesta on herättänyt kiihkeääkin keskustelua. Se jatkuu aivan varmasti vielä helmikuussa myös eduskunnassa, siitä riippumatta tekevätkö persut asiasta välikysymyksen vai eivät.En kuulu talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan enkä ole nähnyt sitä salassa pidettävää tai muutakaan aineistoa, johon valiokunnan ratkaisut ovat perustuneet. Kommentointini voi siten olla vain julkisuudessa esitettyihin tietoihin ja arvailuihin nojaavaa, enkä niiden perusteella näe syytä asettaa hallituksen ratkaisua kyseenalaiseksi.Olin itse mukana 1999 silloisena kauppa- ja teollisuusministerinä EU-puheenjohtajakaudellamme ajamassa voimakkaasti ratkaisua, joka olisi lopettanut sairaaksi käyneen telakoiden tukiaiskikilpailun EU:ssa. Silloin saimme aikaiseksi joitain tukiaisten alasajoon tähtääviä päätöksiä. Ne eivät ole kuitenkaan toteutuneet vaan tänä päivänä telakkateollisuus on edelleenkin eniten tukiaisia keräävä toimiala EU:ssa.

Vaikka näillä tuilla olisi ylläpidetty työpaikkoja ja osaamista, pitää kuitenkin myös kysyä minkälaisin kustannuksin ja kenen eduksi. Kokonaislaskelmaa en esim. viimeisen 10 vuoden ajalta EU:ssa maksetuista telakkatukiaisista ole nähnyt, mutta pieni summa se ei ole. Sitä arvioitaessa on samalla kysyttävä paljonko kokonaan uusia työpaikkoja ilman tukiaisia toimeentulevilla muilla aloilla olisi tämän suuruisella innovaatioihin ja start up-yrityksiin suunnatulla rahapanostuksella aikaansaatu. Toinen yhtä tärkeä kysymys on, kuinka kestävää ja järkevää on se, että näiden tukiaisten edunsaajina ovat olleet risteilyaluksia Karibialla pyörittävät amerikkalaisvarustamot ja eurooppalaisia telakoita omistavat aasialaiset yritykset. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tilauksen saamiseksi oli joka tapauksessa tarjolla Suomen telakkahistorian mittavin tukipaketti, eikä ollut minkäänlaista varmuutta siitä, että 50 miljoonan euron pääomalaina – jos sellaista laillisesti olisi edes mahdollista antaa – olisi tuonut tilausta Turkuun. Pahimmassa tapauksessa se olisi ollut vain telakanomistajalle mennyttä ylimääräistä tukea telakan alasajokustannuksiin.Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pääomatuki voi joskus olla perusteltu, työllisyyttä ja osaamista kestävällä tavalla tukeva ratkaisu. Sen luonnollinen muoto olisi silloin samalla myös omistajavaltaa antava osakesijoitus, jollaisella Ranskan valtio on mukana sikäläisessä STX-telakkayrityksessä. EU:kaan ei ole vielä tällaista julkista omistusta voinut kokonaan julistaa laittomaksi, vaikka se uuliberalistien ohjelmaan kuuluukin.

Suomessa on edelleen laadukasta laivanrakennusalan tietotaitoa ja terve tukiaisiin perustumaton vahva kilpailukyky arktisessa osaamisessa. Hallituksen tehtävänä on osaltaa huolehtia siitä, että tällaisiin vahvuuksiin nojaava telakkateollisuus voi Suomessa hyvin.2.1. 2012