Vaalikoneen armoilla

Olen käyttänyt useita tunteja useina iltoina vastatakseni erilaisten vaalikoneiden kysymyksiin, eikä urakan loppu ole vieläkään näköpiirissä. Urakan edetessä olen alkanut epäillä yhä enemmän koko harjoituksen mielekkyyttä, nimenomaan siltä kannalta palveleeko tämä enää politiikan ymmärryksen lisäämistä ja valintojen helpottamista vai onko tämä paremminkin niitä edelleen sekoittamassa.  Selkeimpiä ja perustelluimpia ovat erilaisten etujärjestöjen ja intressitahojen tekemät kyselyt, ei vähiten siksi että niiden omat intressit ovat avoimesti esillä ja vastaaminen palvelee täsmäohjatusti niiden ihmisten tarpeita, joille juuri nämä asiat ovat tärkeitä. Vaikka tämä myös houkuttelee vastaajia ennakoivasti mielistelemään kysyjätahoa, ovat nämä kyselyt silti parhaasta päästä. Toisessa päässä ovat sitten valtakunnallisten medioiden tai sellaisiksi havittelevien laajat vaalikonekyselyt, jotka hyvin pienin variaatioin toistavat samoja kysymyksiä. Rasti ruutuun kyselyt ovat aina erityisen harhaanjohtavia, sitä enemmän mitä ennakkoluuloisemmin ja tulkinnanvaraisemmin kysymykset ja vastausvaihtoehdot on laadittu. Useimmissa kyselyissä on kuitenkin mahdollisuus täydentävään kommentointiin, mitä joutuu kohtuuttomasti käyttämään kysymyksenasettelun oikaisemiseen.

Toistaiseksi huonoin vaalikone on ollut Ilta-Sanomien. Lehti mm. kysyy: ”Leikkauksilta tuskin vältytään. Oletko valmis leikkaamaan menoja,  kyllä vai ei?” Minun vastaukseni on, että ”jos kysymyksenasettelu tietää jo valmiiksi, ettei leikkauksilta vältytä, niin miksi sitten kysytään valmiuksia”. Lehti kysyy myös ”pitäisikö rikkaiden varallisuusvero palauttaa”, jolloin jää miettimään, että mikähän on rikkaiden varallisuusvero erotuksena sellaisesta varallisuusverosta, joka Suomessa aiemmin oli. Vielä tulkinnanvaraisempi on kysymys, onko rattijuopumukselle säädettävä nollatoleranssi, sillä se voi tarkoittaa joko sitä, että rattijuopumus on aina rangaistavaa – kuten jo nyt on – tai että promilleraja olisi laskettava nollaan.

IS:n kysymyksenasettelun huolellisuutta kuvaa kysymys: ”Uskotko ilmastonmuutokseen on ihmisen aiheuttamana ilmiönä” (sic). Pöljyysennätyksen vie kysymys: ”Kansanedustajalla on vuodessa noin neljä kuukautta istuntovapaata. Pitäisikö edustajien työtahtia kiristää?” Kone kieltäytyy rekisteröimästä kommenttiani kysymykseen, koska en suostu vastaamaan tällaiseen kyllä tai ei. Kommenttini kuului: ”Istuntokausien pituus ei kerro yhtään mitään kansanedustajien työmäärästä tai työtahdista. Käsiteltävien asioiden määrä ja edustajien vastuu on kasvanut tuntuvasti sitten 70-luvun, jolloin olen ensimmäisen kerran valittu eduskuntaan. Silloin oli vielä joten kuten mahdollista, että jotkut edustajat hoitivat samanaikaisesti esim. kunnanjohtajan tehtäviä, jollainen ei enää tulisi kyseeseen.”

Tämän harjoituksen jälkeen jäi vielä muutama kysymys, joihin en suostunut vastaamaan kyllä tai ei. Sen johdosta IS:n itseriittoinen ja kaikkitietävä kone ilmoitti, että vain kaikkiin kysymyksiin vastanneet ehdokkaat ovat mukana koneen ehdokasvertailussa. Tämä selityksenä niille, jotka yrittävät turhaan löytää nimeäni vastaajien joukosta.

Kaikki median vaalikoneet eivät onneksi ole yhtä surkeita kuin Ilta-Sanomien, mutta enintä osaa niistäkin leimaa viihteellisyys ja pinnallisuus ennemmin kuin aito pyrkimys politiikan valintojen ymmärtämiseen ja selvittämiseen. Parempaan päähän kuuluu saman Sanoma-konsernin Helsingin Sanomien vaalikone, joka esim. siinä missä IS töksäyttää ”Kannatatko pakkoruotsin opiskelua?” osaa muotoilla kysymyksensä näin: ”Peruskoulussa on kaksi pakollista vierasta kieltä, joista jommankumman pitää olla toinen kotimainen kieli. Pitäisikö toisen kotimaisen kielen opiskelu muuttaa vapaaehtoiseksi?”

Sanoma-konserni on ainoa, joka on edellyttänyt vastaajilta suostumusta seuraavaan sitoumukseen: ”Kirjoittaja vastaa siitä, että kommenttitekstit ovat lain ja hyvän tavan mukaisia. Kirjoitukset eivät saa sisältää loukkaavia, herjaavia tai muita vastaavia ilmauksia. Helsingin Sanomien toimituksella on harkintansa mukaan oikeus jättää julkaisematta edellä mainittujen ohjeiden vastaisia kirjoituksia ja/tai poistaa kirjoituksista sellaisia osia, jotka toimitus katsoo lain tai hyvän tavan vastaisiksi. Kirjoittaja on Suomen lain mukaisesti rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa kirjoitustensa sisällöstä. Sanoma News Oy saa rajoittamattoman käyttö- ja edelleenluovutusoikeuden Vaalikoneeseen syötettyihin tietoihin (teksti, kuvat ja kysymysvastaukset, kokonaisuudessaan tai osittain). Kirjoittaja itse ei voi muuttaa tai poistaa antamiaan tietoja taikka kirjoituksiaan sen jälkeen, kun Vaalikone on avattu yleisölle. Helsingin Sanomat ei sitoudu muuttamaan taikka poistamaan tietoja tai kirjoituksia kirjoittajan pyynnöstä.” Ehdokkaiden ei kuitenkaan kannata tässä yhteydessä käydä taistoon vastauksiensa tekijänoikeuksien puolesta.

6.3. 2011