Vaalirahoituksesta

Kehittyvien maakuntien Suomi sai viime vaalien jälkeen tilaamansa porvarihallituksen, mutta se sai myös tilaamatta vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön lievän kiristämisen. On odotettavaa ja ainakin toivottavaa, että sen seurauksena kevään vaalien vaalirahan viljely on kaikkiaan vähäisempää ja kunniallisempaa kuin aiemmin, vaikkei vaalikuluihin demareiden toivomaa kattoa saatukaan. Tärkein asia uudessa lainsäädännössä on vaalirahoituksen julkistamisvelvoitteen tiukentaminen ja täsmentäminen.  Tämäkin lainsäädäntö jää vielä väliuudistukseksi. Se sisältää myös epäonnistuneita absurditeetteja kuten sen, että jokaisessa vaali-ilmoituksessa on mainittava maksajan nimi, mutta kuitenkin vain, jos ilmoituksessa ehdokkaan nimen lisäksi mainitaan puolue, mutta toisaalta puolueen mainonnalta ei edellytetä mainintaa maksajasta, ellei siinä mainita myös ehdokkaan nimeä. Niin tai näin ei tällä mitään merkitystä ole. Jos Nova-groupin kaltainen porukka maksaa mainoksen, niin kyllä se osaa kierrättää laskun jonkun sopivan ehdokaan nimiin perustetun tukiyhdistyksen kautta.  Oleellista onkin se, että ehdokkaat ja heidän tukiyhdistyksensä joutuvat ilmoittamaan kaikki vaalikulunsa ja tulonsa. Myös lahjoittajien nimet on ilmoitettava kaikkien vähintään 1500 euron lahjoitusten osalta. Julkistamisvelvoite koskee kuitenkin vasta vaalien jälkeen valituiksi tulleilta vaadittua lopputilitystä, vaikka poliittisen kuluttajavalistuksen kannalta oleellista olisi saada tieto ennen vaalipäivää. Omalta osaltani voin ilmoittaa, että mitään institutionaalista tukea en ole pyytämässä enkä odota ja julkistan pääosin itse rahoittamani kampanjan tulot ja kulut ennen vaaleja vaalisivuillani. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisin esimerkiksi ammattijärjestöjen antamaa julkista ja avointa tukea mitenkään sopimattomana tai epäkunniallisena. 24.1. 2011