Hallitus esitteli tiistaina eduskunnalle metropoliselontekonsa, mistä se ansaitsee pisteet. Selonteko on ensimmäinen laatuaan ja merkitsee tähän asti selkeintä tunnustusta sille, että Helsingin ympärille muodostunut metropolialue ja sen menestys on koko Suomelle tärkeä, ja että tämän varmistaminen vaatii myös erillisratkaisuja. Kiittää voi vielä sitäkin, ettei näkökulma ole yksipuolisen kilpailukykypoliittinen, vaan selonteossa korostetaan myös miten sosiaalista eheyttä kannattaa vaalia seudulla, jolla huono-osaisuus, asunnottomuus ja sosiaalinen syrjäytyminen on yleisempää kuin muualla maassa. Metropolipolitiikan tärkeimmät kohteet ja linjaukset on myös oikein nimetty. Se miten ja millaisilla resurssoinnilla näitä linjauksia toteutetaan jää kuitenkin suurimmaksi osaksi vaille kaikkea konkretiaa. Sellaiseksi ei vielä riitä projektien nimeäminen ja yhteiskokousten järjestäminen. Kuumin peruna on tietenkin metropolialueen hallinnon järjestäminen niin, että linjauksia voitaisiin kitkatta ja johdonmukaisesti viedä täytäntöön. Selonteossa jopa kirjoitetaan, että ”seudun verkostomaisen ja vapaaehtoisen yhteistyön perusongelmana on kykenemättömyys yhteisiin päätöksiin sekä sitovan, yhteisen päätöksentekojärjestelmän puuttuminen ja yhteistyöjärjestelmien monimutkaisuus”. Johtopäätös on kuitenkin aika vaisu, kun linjaukseksi jää kuntarakenteen kehittämistarpeen toteaminen ja koko metropolialueen kattavien tehtävien hoidon arvioimistarpeen toteaminen. Johtopäätökset jätetään suosiolla seuraavalle hallitukselle. Iloinen voi olla myös siitä, että tässä asiassa sosialidemokraateilla on valmiit ja selkeät linjaukset tulevan hallituksen käyttöön. 10.11. 2010
10.11.2010
