Ydinvoimakyselyt

Unto Hämäläinen kirjoitti Hesarissa lauantaina ydinvoimasta lehden kansanedustajille osoitettuun kyselyyn viitaten, että ”vain puolet kansanedustajista tietää ja uskaltaa sanoa ääneen kantansa”. Tässä arvostamani kokenut politiikan toimittaja ei lainkaan huomioinut sitä, että joukossa on myös paljon kaltaisiani kansanedustajia, jotka kieltäytvät vastaamasta eri medioiden viikottain lähettämiin kyllä tai ei -tyyppisiin kiertokyselyihin.  Edustajilla voi ja saa olla varma kanta asioihin, mutta itse ymmärrän enemmän sitä, jos edustaja haluaa ilmaista lopullisen kantansa vasta sitten, kun esitykset kaikkine perusteluineen ovat olemassa ja debatti niistä sekä ryhmissä että julkisuudessa päättynyt. Yhtä lailla tulee kunnioittaa niitä, jotka jo periaatteellisista syistä eivät halua hyppiä lehtien yksinkertaistettujen kyselyjen perässä vaan ilmaisevat kantansa muualla, esimerkiksi blogeissaan ja kirjoituksissaan, jolloin voivat tuoda myös kaikki nyanssit perusteluissaan esiin. Ydinvoimaa olen näilläkin sivuilla käsitellyt ja tulen siihen varmasti palaamaan. Ydinvoima ei edusta kestävää energiataloutta, mutta sitä voidaan lisätä ylimenokauden ratkaisuna nopeuttamaan siirtymistä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Mutta mitä useampaa ydinvoimalaa nyt havitellaan, sen varmemmin on kyse aivan muusta kuin ilmastonmuutoksen torjumisesta; eli kyse on yrityksestä jatkaa loputtomiin sellaista elämänmuotoa ja energiankäyttötapoja, jotka eivät ole tulevaisuudessa mahdollisia, jos mielimme elää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen ehdoilla – siis elää ylipäätään. 21.3. 2010