Lapsikaappaukset Venäjälle

Lapsiin kohdistuu yleensä kovin paine kun perhe hajoaa, varsinkin jos lasten huoltajuudesta syntyy riitaa. Kun rajat ylittävät avioliitot yleistyvät, nousee huoltoriidoista yhä useammin myös rajat ylittäviä kiistoja. Joskus ne johtavat toisen vanhemmista käyttämään oman käden oikeutta lapsensa haltuunottamiseksi. Näitä tapauksia varten valtiot ovat tehneet vuonna 1980 sopimuksen lapsikaappaustapauksista, johon Suomikin on vuonna 1994 liittynyt. Haagin sopimuksen pääsääntönä on, että osapuolet ovat sitoutuneet kunnioittamaan lapsen vakituisen asuinpaikan viranomaisten päätöstä lapsen huoltajuudesta ja auttamaan kaikin toimin maasta viedyn lapsen palauttamista sille, jolle huoltajuus on annettu.  Sopimus ei välttämättä ole ihanteellinen – siinä ei esimerkiksi nimenomaisesti määrätä lapsen etua ratkaisevaksi periaatteeksi – ja tältä kannalta on varmaan perusteltuja syitä joskus arvostella joidenkin maiden tuomioistuinten ratkaisuja. Suomi on noudattanut sopimusta silloinkin, kun se on voinut johtaa monia kuohuttaneisiin ratkaisuihin. Kuitenkin sopimukseen nojaaminen on parempi menettely kuin sopimukseton tila ja siksi kaikkien valtioiden liittyminen sopimukseen olisi toivottavaa. Lapsiriidat suomalais-venäläisissä suhteissa ovat erityisen hankalia siksi, ettei Venäjä ole liittynyt Haagin sopimukseen. Ulkoministerinä esitin edeltäjäni ja seuraajani tavoin monesti venäläisille, että hekin liittyisivät sopimukseen, ja olen myös koettanut auttaa ongelmallisten tapausten ratkaisemisessa. Se ei ole helppoa, sillä vaikka korkeimmat venäläisviranomaiset myöntäisivät oikeudettoman tilan, eivät kaikki alemmat kuitenkaan auta lapsen etsinnässä ja lailliselle huoltajalleen palauttamisessa. On tärkeää, että Suomen viranomaiset tekevät kaikkensa suomalaisten auttamiseksi silloin kun tällaisia esteitä kohdataan. ”Kaikkensa” ei kuitenkaan oikeusvaltiossa voi tarkoittaa sitä, että viranomainen Suomessa tai Suomea ulkomailla edustaessaan syyllistyy asemamaansa lakien rikkomiseen. Tämän ovat presidentti Halonen ja pääministeri Vanhanen tässä viimeisimmässä tapauksessa aivan oikein todenneet.  20.5. 2009