Suurin odotuksin asetettu Christoffer Taxellin johtama perustuslakikomitea on päättänyt työnsä isojen puolueiden edustajien muodolliseen yksimielisyyteen. Tulokset olivat laihoja ja yksimielisyyskään ei välttämättä kestänyt yli allekirjoitustilaisuuden. On iso vahinko, ettei komiteassa pystytty sopimaan perustuslakiuudistuksen jatkamisesta parlamentarismia vahvistavaan suuntaan. Komitean loppumetreillä syntyi edelleen tulkinnanvaraiseksi jäänyt esitys, jonka tarkoituksena on poistaa nykyisen perustuslain valuvika, kun se ei anna selvää vastausta siihen miten päätökset kaikissa tilanteissa voidaan tehdä ja kuka niistä vastaa. Niille jotka ovat pyrkineet estämään perustuslain selkeyttämisen onkin luontevaa seuraavaksi huutaa apuun perustuslakituomioistuinta, jollaisesta haltiat meitä varjelkoot. Erityisen piinallista on, että molemmat vasemmistopuolueet ovat luopuneet parlamentaarista kansanvaltaa ajaneesta historiallisesta linjastaan ja jämähtäneet hyvin kepein ja kestämättömin perustein puolustamaan epäselvää perustuslakia ja presidentin valtaoikeuksia. Ei voi hirveästi ylpeillä sillä, jos tämä jää vasemmisto-opposition konkreettisimmaksi saavutukseksi tällä vaalikaudella. Vasemmistoliittolaisten ajatuksissa tuntuu myös kummittelevan käsitys presidentistä viimeisenä Nato-jäsenyyden poissulkevana lukkona. Tämä on virhekäsitys jo siitäkin syystä, että jos tällainen hanke joskus todella tulisi ajankohtaiseksi täytyy sen ratkaisijana viime kädessä olla Suomen kansan kansanäänestyksessä.
Tasavallan presidentti on kertonut kokeneensa, että perustuslain uudistamista koskeva keskustelu olisi kohdistunut myös hänen toimiinsa. Näinhän ei ole, sillä kuten hän itse muistuttaa, mahdolliset muutokset koskevat vain hänen toistaiseksi tuntematonta seuraajaansa. Se että keskustelu on koskettanut myös hänen esittämiään mielipiteitä on vain seurausta siitä, että hän on aktiivisesti käyttänyt toki hänellekin kuuluvaa oikeutta ottaa kantaa asiaan.
14.2. 2010
