Olin eilen Espoon kaupunginteatterin esittämän Esitystalous-näytelmän ensi-illassa. Juha Jokelan ohjaama ja ison tiimin kanssa käsikirjoittama esitys oli pitkästä aikaa virkistävä teatterikokemus. Erinomaiset näyttelijät, loistavasti käytetty näyttämötekniikka videointeineen ja insertteineen ja ihan aidosti ajankohtaisten ja tärkeiden yhteiskunnallisten teemojen käsittely ansaitsevat kiitoksen. Esitystaloutta voi katsoa letkeänä irvailuna yrityskonsulteille, Espoon kunnallispolitiikalle ja SDP:lle, mutta se tavoittelee selvästi kabareeta syvällisempiä pohjavirtoja. Tavoittelee, mutta saavuttaako myös? Esityksessä on vähän sama ongelma kuin Kristian Smedsin ja Kansallisteatterin Tuntemattomassa. Se pirstoutuu erinomaisesti toteutettuihin, hauskoihin ja/tai ajatuksia herättäviin, mutta liiaksi irrallisiin sketseihin. Jokseenkin kaikki katsojat kuitenkin tunsivat kirjan ja saattoivat liittää irralliset kuvaelmat siihen henkilöiden ja tapahtumien kehityskaareen, jonka näyttämöesitys hukkasi, mutta Esitystaloudessa ei tällaista referenssiä ole. Jään siis kaipaamaan jotain niin vanhanaikaista kuin näytelmää alusta loppuun kantavaa draamallista jännitettä. Helsinkiläisillä ei yleensä ole kulttuurin suhteen paljoakaan kadehdittavaa Espoossa, mutta Espoon kaupunginteatteri kelpaa tällä kertaa kohteeksi. Liian harvoin olen suomalaisessa teatterissa saanut muuta kuin yhdentekeviä tai turhauttavia kokemuksia – mikä toki voi johtua myös liian harvoista käynneistä – mutta Juha Jokelalle ja tiimille joka tapauksessa kiitokset siitä, että tarjoavat muutakin. 11.2. 2010