Hyvät rauhanystävät ! Bästa fredsvänner!

Aseiden käytön estämiseen ja aseiden riisuntaan on monta tietä, eikä mitään niistä tule väheksyä. On ymmärrettävää kysyä, mitä mieltä on laatia sääntöjä sodankäynnille ja pyrkiä kieltämään joidenkin aseiden käyttö, kun kaikki sota ja siihen liittyvä tappaminen on nähtävä rikoksena ja saada loppumaan aivan siitä riippumatta, minkälaisia aseita niissä käytetään.

Jokainen asevalvonta- ja aseriisuntasopimus voi kuitenkin osaltaan tehdä maailmaa turvallisemmaksi.  Suuria siviilituhoja aikaansaaneet maamiinat on saatu kiellettyä eikä niitä enää kansainväliseen kauppaan tule. Rypäleaseet kieltävä Oslon sopimus on astunut viisi vuotta sitten voimaan, mutta Suomen liittymistä siihen odotetaan edelleen. Asekauppaa rajoittava kansainvälinen Arms Trade Treaty on sekin astunut voimaan, missä prosessissa Suomellakin oli aktiivinen rooli. Kemiallisten aseiden kielto on vahvistunut sen jälkeen kun Syyriakin on valvotusti siihen liittynyt.

Kärnvapen och andra massförintelsevapen är annorlunda vapen i det, att det inte finns någon rationell möjlighet att använda dem som krigsvapen. Det är främst ett terrorvapen riktad mot den civila befolkningen, Vetskapen om, att den som använder körnvapen först kan också själv bli föremål för en likadan förintelse är grundvalen for den sk. terrorbalansensom hittilis har förhindrat att kärnvapen skulle ha använts efter Hiroshima och Nagasaki.

Ydinaseet ja muuta joukkotuhovälineet ovat siinä suhteissa erilaisia aseita, ettei niille ole järkevää käyttöä sodankäynnin välineinä, vaan ne ovat ennen kaikkea siviiliväestöä terrorisoivia aseita. Niitä käyttävä voi kuitenkin joutua itse samanlaisen tuhon kohteeksi. Tähän on ns. kauhun tasapaino perustunut. 70 vuotta Hiroshiman jälkeen ydinaseet ovat edelleen keskuudessamme ja uhkana koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Bulletin of Atomic Scientists lehti on kohta 70 vuoden ajan julkaissut tuomiopäivän kelloa, jonka viisareita siirretään lähemmäksi tai kauemmaksi keskiyötä ja tuomipäivän hetkeä sen mukaan, miten ydinaseiden käytön uhan arvioidaan kasvaneen tai vähentyneen.

Ensimmäinen kellomerkintä vuodelta 1947 asettui seitsemää minuuttia vailla kahteentoista ja kaksi vuotta myöhemmin Neuvostoliiton räjäytettyä ensimmäisen atomipomminsa kolmea minuuttia vailla asentoon ja neljä vuotta myöhemmin se siirrettiin jo kahta minuuttia vaille asentoon. 60-luvun alussa idän- ja lännen ydinfyysikkojen keskusteluyhteyden avautuminen Pugwash-konferensseissa ja ydisnkoekietlospimuksen aikaansaaminen vuonna 1963 mahdollisti viisarin siirtämisen ensin seitsemää vailla ja sitten kahtatoista minuuttia vailla asentoon. Kylmän sodan loppuvuosina varustelukilvan kiihtyminen ja ydinaseiden leviämisen uhka siirsi viisarin tiukimmillaan jo kolmea minuuttia vailla asentoon, josta se asteittain siirettiin parhaimmillaan START sopimuksen solmimisen jälkeen 17 minuuttia vailla asentoon v. 1991. Tuon jälkeen viisari on jälleen asteittain hiipinyt lähemmäksi tuomipäivää ja on nt tänä vuonna jälleen asetettu kolmea minuuttia vailla asentoon.

Uhan arviointi ei enää perustu yksin ydinaseisiin vaan siinä on nykyisin mukana myös ilmastomuutoksen arviointi ihmiskuntaan kohdistuvana eksistentiaalisena uhkana.

Ydinaseuhka ei ole mihinkään väistynyt. Keväällä järjestettiin jo yhdeksäs vuonna 1970 voimaansaatetun ydinsulkusopimuksen seurantakokous.  Sopimuksen tarkoituksena oli ensimmäisenä askeleena saada sitova ja tehokkaasti valvottu sopimus ydinaseiden leviämisen ehkäisemiseksi. Mutta se velvoitti myös ydinasevallat pyrkimään ydinaseiden täydelliseen hävittämiseen. Tämä oli edellytys sille, että ydinaseettomat maat olivat valmiita sopimukseen. Sopimus on osin onnistunut ydinaseiden leviämisen ehkäisemisessä. Vaikka sopimuksen ulkopuolelle jääneet Intia, Israel ja Pakistan ja sopimuksesta eronnut Pohjois-Korea ovat kehittäneet ydinaseita käyttöönsä, on sopimuksen 191 allekirjoittajan joukossa monia maita, jotka valvotusti ovat luopuneet ydinasesuunnitelmistaan.  Viimeisen tärkeä saavutus on Iranin ydinohjelmasta saavutettu neuvottelutulos joka varmistaa sen ettei Iran ole hankkimassa ydinasetta.

Sopimuksen toinen pilari, ydinaseriisunta, ei ole viime vuosina lainkaan edennyt. Viimeisin ydinaseita rajoittava Venäjän ja USA:n tekemä START-sopimus on vuodelta 2010, ja neuvottelut jatkosta ovat Ukrainan konfliktin johdosta jäissä.  Jopa aiemmista sopimuksista irtaantumista on väläytetty.

Ydinaseet ovat myös palanneet suurvaltaretoriikkaan. Erityisen huolestuttavia ovat joidenkin venäläisten ydinaseilla uhkailuksi tulkitut puheenvuorot. Virallisissa doktriineissa ei muutosta juurikaan ole, mutta Venäjän populistis-nationalistisessa ilmapiirissä herättää huomiota se, miten Moskovassa tehdään kauppaa T-paidoilla, joissa lukee: ”Pakotteista viis, meillä on ydinaseita”. Tällaista leikittelyä ei neuvostoaikana ydinaseisiin koskaan liitetty.

Ydinaseriisunnan etenemättömyys on antanut pontta kansalaisyhteiskunnan liikkeille, jotka vaativat ydinaseiden laittomaksi julistamista kansainvälisen humanitäärisen oikeuden pohjalta. Yli 150 valtiota, Suomi mukaan lukien, tukee tätä aloitetta lisätäkseen paineita ydinasevaltioihin, joiden mukanaoloa aloitteen eteneminen tietenkin edellyttää.

Kaikki aseriisuntatoimet perustuvat viime kädessä hallitusten neuvottelemiin ja valtioiden ratifioimiin sopimuksiin.  Mutta hallitukset eivät neuvottele näitä sopimuksia tyhjiössä, vaan jokainen aseriisuntaskel on edellyttänyt myös kansalaisyhteiskunnan vahvaa toimintaa ja hallituksiin kohdistuvaa painostusta, Sillä on myös tuloksia, kuten miinakieltosopimuksen, rypäleaseiden kieltosopimuksen ja ATT-sopimuksen syntyhistoria osoittaa.

Tällaista pitkäjänteistä ja sitkeää työtä aseriisunnan edistämiseksi ja ydinaseiden kertakaikkiseksi kieltämiseksi tarvitaan kaikkialla. Ja vaikka Suomessa kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutus ja yhteistyö halltuksen kanssa on tähän asti toiminut hyvin  tarvitaan myös meillä niin ydinasevaltoihin kuin hallitukseemme kohdistuvaa kriittistäkin painostusta. Emme halua Suomesta sisäänpäinkääntynyttä ja arkailevaa kansainvälisen valtavirran muötäilijää, vaan haluamme Suomen olevan  aloitteelista vakaus- ja rauhanpolitiikkaa toteuttava aktiivinen toimija.