Etusivu 2014
6.12.2014

ETYJ + 40

Itsenäisyysjuhlinta kotimaassa on parina viime vuonna jäänyt minulta väliin samaan aikaan pidetyn ETYJ:n ministerikokouksen vuoksi. Nyt pääsin takaisin Baselin ETYJ-kokouksesta jo itsenäisyyspäivän aatoksi.

ETYJ on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen paljon otsikoissa. Syy on Ukrainan kriisissä, joka on synnyttänyt sen paradoksaalisen tilanteen, että samalla kun ETYJ:n neljäkymmentä vuotta sitten vahvistettuja periaatteita voimapolitiikasta pidättäytymisestä, valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuudesta ja rajojen koskemattomuudesta on loukattu räikeästi, on ETYJ:iin kuitenkin kohdistunut uusia odotuksia konfliktin lopettamiseksi.

Konfliktin lopettaminen on mahdollista vain osapuolten sopimuksella, mikä tarkoittaa sitä että ratkaisun avaimet ovat suurimmaksi osaksi Moskovassa, pienemmältä osin Kiovassa ja vähän myös Brysselissä ja Washingtonissa. Arvaamaton rooli on niillä ei-valtiollisilla toimijoilla Donbassissa, jotka ovat kyllä niitä tukevista hallituksista riippuvaisia, mutta eivät niiden täydellisessä hallinnassa. Moskovalla on kuitenkin niin halutessaan keinot saada sopimuksia noudattamaan myös kaikki Donbassin separistiryhmät, jotka ovat voineet saavuttaa ja ylläpitää asemansa vain Venäjän sotilaallisen ja muun tuen varassa.

Jos Minskin sopimusten pohjalta halutaan edetä konfliktin rauhoittamiseksi ja ratkaisemiseksi, on ETYJ:llä välttämättömän kansallisen dialogin fasilitoijana ja kahden monitorointimission ylläpitäjänä korvaamaton rooli ratkaisujen täytäntöönpanossa ja valvonnassa.

Ukrainan konflikti oli keskeinen asia jokseenkin kaikissa Baselin kokouksen puheenvuoroissa. Se ei kuitenkaan silti tarkoita, että ETYJ olisi muissa asioissa käynyt toimintakyvyttömäksi konfliktin johdosta. Vaikka yleistilanne luonnollisesti heijastuu kaikkeen ETYJ:n toimintaan eikä kaikista valmistelluista asioista syntynyt päätöksiä, kyettiin Baselissa myös pääsemään yhteisymmärrykseen kaikkiaan 15  päätöksestä, mm. korruption vastaisesta toiminnasta, ulkomaisia taistelijoita koskevasta julistuksesta, antisemitismiä koskevasta julistuksesta sekä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta, minkä aikaansaamisessa Suomi oli erityisen aktiivinen.

Ensi vuonna on kulunut 40 vuotta Helsingin ETYK-konferenssista ja sen päätösasiakirjan allekirjoittamisesta. Siihen liittyen valmisteltu Helsinki + 40 julistus hyväksyttiin suppeassa muodossa jättäen vielä avoimeksi ja seuraavan puheenjohtajamaan Serbian ratkaisuista riippuvaiseksi miten tätä merkkivuotta voidaan käyttää ETYJ:n merkityksen ja toiminnan vahvistamiseksi. Tätä pohditaan myös tämän vuoden puheenjohtajamaan Sveitsin vielä ennen vuoden loppua asettamassa eminenttien henkilöiden – ja toivottavasti siinä on tasapainoinen sukupuolijakauma, eikä vain miehiä – paneelissa.

Siitä ettei tämän harjoituksen tarkoituksena voi olla ETYJ:n periaatteiden uudelleenkirjoittaminen ja vesittäminen vallitsi laaja yksimielisyys. 1975 hyväksytyt periaatteet eivät olleet yhdenkään osapuolen sanelemia toisen heikkouden tilaa hyväksikäyttäen, eikä nyt nähty periaatteiden rikkominen ole tehnyt niistä suinkaan vanhentuneita. Tärkein haaste on puida sitä, miten niiden rikkomista voidaan parhaiten estää.

6.12. 2014

4.12.2014

Statement at the twenty-first meeting of the OSCE Ministerial Council, Basel, 4.12.2014

 

Mr. Chairperson

Secretary General,

Excellencies,

Ladies and Gentlemen,

 

This year has been shadowed by the crisis in and around Ukraine. We all need to support the de-escalation efforts to bring the fighting to the end. We also need to support dialogue measures and planned reforms in the country. In these efforts, the Chairperson-in-Office, Switzerland and the OSCE deserve our full backing. The Minsk Protocol and Memorandum are the way to move forward and to end the violence, and all parties should fully implement these commitments.

 

The OSCE commitments and principles have been seriously violated. Russian actions – annexation of Crimea and involvement in de-stabilization efforts elsewhere in Ukraine –   are against the key OSCE principles and cannot be accepted.

 

The OSCE has proven its capacity to act since the beginning of the crisis in Ukraine. We support the active role of the OSCE. Finland has decided on an additional voluntary contribution of half a million euros to the Special Monitoring Mission, bringing our total voluntary contribution to 2 million euros. Currently we have 19 monitors on the ground and we are prepared to offer more candidates to the mission, as well as to the OSCE border monitoring.

 

Violence in the middle of Europe just underscores the need to strengthen further the capacity of the OSCE to deal with crisis and conflict situations.  This is one of the issues that should be addressed in the context of the Helsinki +40 process. I hope this Ministerial Council will give a clear mandate for continuing this work, with a view to strengthening the OSCE and providing forward looking perspectives.

 

There are few topics, I would like to highlight in this regard:

 

First, we should strengthen the mediation capacity of the OSCE.

Second, we should look at ways to strengthen the OSCE´s human dimension. Third, there is a broad consensus that the arms control tools agreed in the OSCE framework should be modernized.

 

Finally, it is time that we truly put gender issues on the top of our agenda. Finland has been in the forefront advocating an OSCE wide action plan for the implementation of UNSCR 1325 on women, peace and security.

 

Dear colleagues,

 

We need to reconfirm the elements of our cooperative security. While there is an imminent task of ending violence in Ukraine, we need to work towards building trust and to seek ways to enhance the co-operation among the participating States.

 

This is certainly not a time to put our joint principles and commitments on the back burner. Finland supports the CiOs efforts in finding common ground on this, including the panel of eminent persons. The OSCE principles and commitments constitute a sound basis for this work.  Additionally, we believe that the civil society can play important part in this process.

 

Mr Chairperson,

 

In these challenging times you have done excellent work. Also here in Basel you have presented a good set of deliverables. Most importantly, you have provided us common space for sincere discussions on the most pressing issues.

 

In conclusion, I want to express once more my thanks to you Mr. Chairman and to wish the incoming Serbian and German Chairmanships every success. You can count on our continuous support.

3.12.2014

Ihmisoikeudet ja Suomi, kolumni Demokraatti-lehdessä, 3.12. 2014

Eduskunnan vaalikauden loppuruuhkassa on myös muutama ulkoministeriön valmistama esitys. Yksi viimeisistä on tänään torstaina eduskuntaan lähtevä kauan odotettu YK:n vammaisten oikeuksien sopimus. Sen eduskuntaan vieminen on joutunut odottamaan sitä, että kaksi viimeistä sopimuksen voimaansaattamisen edellytyksenä olevaa lainsäädäntömuutosta saadaan ensin käsittelyyn. Kun sosiaali- ja terveysministeriö keväällä ja oikeusministeriö nyt syksyllä saivat viimeiset korjaukset eduskuntaan, ei estettä tämän tärkeän sopimuksen ratifioinnin käsittelylle enää ole.

Suomen periaatteena on, että kansainvälisiä sopimuksia voidaan ratifioida vasta sitten, kun kansallinen lainsäädäntömme kaikilta osin vastaa niiden vaatimuksia. On maita, jossa tämän suhteen ei olla lainkaan yhtä tarkkoja, mutta niiden esimerkin seuraamista en suosita.

Eduskuntaan on myös annettu toinen, oikeusministeriön valmistelussa ollut merkittävä kansainvälinen sopimus ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan konvention 169 ratifioimisesta.

Muutama viikko sitten eduskunnalle esiteltiin valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko. Se jatkaa Suomen ihmisoikeustoiminnan pitkää linjaa, jonka ytimessä on yhdenvertaisuuden sekä avoimen päätöksenteon ja kansalaisosallistumisen merkityksen korostaminen. Selonteossa käsitellään sekä Suomen toimintaa ihmisoikeuksien maailmanlaajuiseksi vahvistamiseksi ulkopolitiikan osalta sekä ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa.

Kansainvälisiä ihmisoikeuskysymyksiä käsittelevissä kokouksissa kaikki puhujat yleensä keskittyvät muiden kohteeltaan vaihtelevien maiden ihmisoikeuspuutteisiin, mutta harva on halunnut tuoda esiin niitä ongelmia, joita perus- ja ihmisoikeuksiin liittyy puhujan omassa maassa.

Uskottavuus ihmisoikeuksien käsittelyssä syntyy siitä, että kotikenttä on kunnossa ja avoimuutta myös omien ihmisoikeuspuutteiden käsittelyssä. Kerromme mielellämme ja perustellusti saavutuksistamme esim. sukupuolten tasa-arvon suhteen, joka on keskeisin tekijä sille, että Suomi on toistuvasti arvioitu maailman vähiten epäonnistuneeksi valtioksi. Samalla on kuitenkin tärkeätä tuoda esiin, että myös meillä Suomessa riittää parannettavaa, ikävimpänä esimerkkinä naisiin kohdistuva väkivalta, jonka määrään myös kansainväliset ihmisoikeuselimet ovat kiinnittäneet huomiota. Myös kahden edellä mainitun sopimuksen viivästyminen on asia, johon on kiinnitetty ikävää huomiota. Onneksi tämä on vihdoin poistumassa päiväjärjestyksestä.

*              *             *

Maailmanlaajuisessa ihmisoikeustoiminnassa on ristiriitaisia trendejä. Olemme joutuneet samanmielisten maiden kanssa yhä useammin puolustamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallista luonnetta, erityisesti keskusteltaessa naisten tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. On myös nähty, että uusien ihmisoikeuksia vahvistavien sitoumusten ja joskus vanhojen uusiminenkin on kohdannut aikaisempaa enemmän vastustusta.

Näen kuitenkin, että tämäkin itse asiassa kertoo siitä, että ihmisoikeuksissa on tapahtunut edistystä. Aiemmin monet valtiot olivat valmiimpia hyväksymään päätöslauselmia ja sopimuksia ihmisoikeuksien vahvistamisesta sen vuoksi, että eivät erityisemmin uskoneet joutuvansa niiden täytäntöönpanosta vastaamaan. Nyt ne ovat havainneet, että näin ei ole, vaan kansainväliset sopimus- ja valvontajärjestelmät ovat vahvistuneet. Sopimukset jäävät yhä harvemmin kansalaisten käytännön elämän kannalta merkitykseksettömiksi teksteiksi.

Myönteiseen kehitykseen on vaikuttanut myös se, miten kansalaistoiminta on laajentunut sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa. Perinteinen että uusi, sosiaalinen media puuttuvat myös aktiivisemmin ihmisoikeusloukkauksiin, joiden piilottaminen ja vastaavasti niihin reagoimatta oleminen on käynyt aikaisempaa vaikeammaksi.

 

 

3.12.2014

Speech at the Meeting of the Global Coalition to Counter ISIL, Brussels, 3.12.2014

Mr. Chairman, Dear Colleagues, Ladies and Gentlemen,

 

Defeating ISIL requires a comprehensive long-term strategy and extensive international cooperation and we are pleased to be part of this. We appreciate the role of the US in mobilizing the international community against the threat of ISIL.

 

Our contribution consists of development assistance and humanitarian aid to the region. The neighboring countries of Syria and Iraq hosting millions of refugees need support and solidarity from the international community.

 

Since 2011, Finland has given more than 31 million euros of humanitarian assistance to the region. Our development assistance to Syria and the neighboring countries amounts up to 12 million euros this year only and has been increasing substantially. We have just decided to allocate an additional 4 million euros to the UNHCR’s operations in Iraq and Turkey.

 

Alleviating the human suffering caused by ISIL is necessary but also frustrating as long as actions of ISIL continue to create new victims and more refugees. We need to build the capacity of the security sector in Iraq to resist and defeat ISIL; and Finland is currently exploring the possibility of participating in the security sector training in Iraq.

 

Our goal must be to create the conditions in which all the refugees and displaced persons can voluntary and safely return to their homes with international assistance for their reconstruction as necessary.

 

Political efforts are at the heart of addressing the root causes of the ISIL. We are pleased with the positive signs concerning the political development in Iraq to build inclusivity and national unity. We also hope to see progress towards political transition in Syria. We give our unwavering support to UN Special Envoy for Syria Staffan de Mistura in his efforts to create ground for a political solution to the conflict.

 

In our efforts to defeat ISIL, durable and long-term emphasis is needed to strengthen the rule of law and its components such as democratic institutions, independent judiciary, good governance and respect for human rights, including the rights of persons belonging to minorities. Countering terrorist ideologies will be vital.

 

We cannot stress enough the importance of gender equality and empowerment of women. Women’s full participation in politics and in the matters of peace and security is a priority in all efforts to build a truly inclusive and functioning society.

 

Finally, countering the phenomenon of foreign fighters, a number of measures are needed, such as the exchange of information and sharing of best practices, as well as capacity building in border management and security. Furthermore, we need to take action that confronts extremist ideas that underlie terrorism and violent extremism – also in our own countries.

 

Thank you.

2.12.2014

’Avoimuus, julkisuusperiaate, ihmisoikeudet’, puhe Helsingin Sanomain Säätiön ja Anders Chydenius -säätiön järjestämä Tietämisen vapauden päivän seminaari, Helsinki, 2.12.2014

Arvoisat kuulijat, hyvät tietämisen vapauden ystävät,

Valtiopäivämies Anders Chydeniuksen aikaansaaman painovapausasetuksen (2.12.1766) voimaanastumisesta tulee tänään kuluneeksi 248 vuotta. Kahden vuoden kuluttua vietämme 250-vuotismerkkipäivää.

 

Kirkkoherra Chydenius oli lahjakas mies. Hän edisti vapaakauppaa ja uskonnonvapautta, mutta ennen kaikkea hän oli sananvapauden ja asiakirjojen julkisuuden puolestapuhuja. Chydeniuksen ansiosta Ruotsi, ja sen myötä Suomi, sai maailman ensimmäisen julkisuuslain.

 

Painovapausasetusta (tryckfrihetsförordningen) on pidetty uraauurtavana Pohjoismaisen avoimuuden ja sananvapauden takaajana. Toki se oli rajallista vapautta: kuningasta ei saanut moittia eikä liioin kirkkoa kyseenalaistaa, mutta muuten sai tuottaa painettua tekstiä, ottaa kantaa hallinnon päätöksiin ja jakaa niistä tai muista aiheista ajankohtaista tietoa.

 

Tähän me olemme tottuneet. Lapsemme saavat oppia vapaasti eri aiheista, ylioppilaamme kirjoittaa yhteiskunnallisista kysymyksistä ja kirjailijamme tarttua vaikeisiinkin aiheisiin. Jopa meitä poliitikoita saa kritisoida, aivan vapaasti. Valtiolta ja viranomaisilta odotamme avoimuutta ja rehellisyyttä, tietoa yhteisistä varoista ja meitä koskevista päätöksistä.

 

Vuosien varrella avoimuus, julkisuus ja sananvapaus ovat kestäneet erilaisia paineita, sotia ja uhkia, sensuuriakin on ollut, mutta olemme päässeet hyvään vaiheeseen. Tiedämme, että meillä on oikeus tietoon, hyvään hallintoon, asiakirjojen julkisuuteen ja vapaus jakaa tietoa eteenpäin, kommentoida sitä ja olla eri mieltä.

 

Hyvät ystävät,

 

Avoimuus on kansanvaltaisen yhteiskuntamme kulmakiviä, joten seminaaria isännöivien säätiöiden ja joidenkin yksityishenkilöiden Suomen ja Ruotsin ulko- ja oikeusministereille lokakuussa 2012 tekemät juhlavuosialoitteet herättivät mielenkiintoni.

 

Kun Suomen valtiollisen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta järjestetään valtioneuvoston johdolla, on luontevaa, että vuotta aiemmin juhlittavan kansalaisten itsenäisyyden – sananvapauden ja tietämisen vapauden – juhlavuotta edistetään kansalaisyhteiskunnan vedolla ja parlamentin tuella.

 

Avoimuudelle ja sananvapaudelle omistautuneiden Anders Chydenius -säätiön ja Helsingin Sanomain Säätiön koolle kutsuma 250-valtuuskunta on toimintatapana osuva. Samoin Suomen ja Ruotsin eduskuntien perustuslakivaliokuntien, jotka vaalivat nimenomaan kansalaisten perusoikeuksia, virittämä yhteistyö on sekin teemaan sopiva lähestymistapa.

 

Toki valtioneuvosto haluaa osaltaan olla mukana. Iloksemme Suomi on valittu Unescon järjestämän kansainvälisen lehdistönvapauskonferenssin vuoden 2016 isäntämaaksi. Päätapahtuma järjestetään 3.5.2016 Finlandia-talossa. Olen iloinen, että Suomi voi konferenssin kautta osoittaa tukeaan sille tärkeälle työlle, jota toimittajat ja muut tiedon välittäjät eri puolilla maailmaa tekevät, joskus oman turvallisuutensa uhalla.

 

Unescon pääjohtajan vastattua kulttuuriministeri Pia Viitaselle myönteisesti tämä mahdollisuus kannattaa yhdessä hyödyntää myös julkisuusperiaatteen edistämiseen. Kansallinen valmistelutyö käynnistyi itse asiassa eilen opetus- ja kulttuuriministeriön koollekutsumassa palaverissa.

 

Hyvät ystävät,

 

Myös ulkoasiainministeriö on aktiivinen näissä teemoissa, koska monessa maassa vapaa sana on edelleen uhattuna. Sadat miljoonat ihmiset eivät pääse osallisiksi siitä tietämisen vapaudesta, josta me nautimme. Vapaa pääsy internetiin ei ole itsestäänselvyys, kuten ei ole myöskään pääsy viranomaisten tiedonlähteille. Media voi olla harvojen mediaoligarkkien käsissä tai valtion kontrollissa, joka rajoittaa tiedon saantia ja mielipiteen vapautta ja myös mahdollistaa median käytön disinformaation, vihapuheen tai propagandan levittämiseen. Median avoin kilpailu ja sen monipuolisuuden ja -arvoisuuden turvaaminen on tärkeätä.

 

Pahimmissa tapauksissa mielipiteen esittämisen vapautta käyttäneitä ja avoimuutta vaatineita voidaan uhata ja heidän vapauttaan rajoittaa.

 

Avoimuus ja julkisuusperiaate ovatkin keskeisiä teemoja Suomen kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa. Ihmisoikeusstrategiamme painottaa avoimuutta yhtenä ihmisoikeuspolitiikkamme läpileikkaavana tavoitteena. Taustalla ovat useat Suomeakin velvoittavat YK:n ja esimerkiksi Euroopan Neuvoston sopimukset, jotka vahvistavat, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Itse asiassa myös tietämisen vapauteen, koska YKn yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus vahvisti jo heti toisen maailmansodan jälkeen, että mielipiteen- ja sananvapauteen sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

 

Lehdistön edustajathan ovat usein myös niin kutsuttuja ihmisoikeuspuolustajia. Ulkoministeriö julkaisi viime viikolla ensimmäiset sisäiset ohjeensa ihmisoikeuspuolustajien puolustamisesta, eli siitä, miten me ulkoasiainhallinnossa voimme tukea vaikeassa tilanteessa olevia ihmisoikeusjärjestöjä ja joskus jopa yksittäisiä henkilöitä.

 

Olemme iloisia siitä, että Åbo Akademilta tilaamamme selvitys julkisuusperiaatteen kansainvälisestä tilanteesta niin selkeällä tavalla ilmaisee avoimuuden, sananvapauden ja tietämisen vapauden ankkuroitumisen kansainväliseen oikeuteen. En mene nyt syvemmälle itse selvitykseen, sillä tiedän, että professori Markku Suksi, jota kiitän erinomaisesta selvitystyöstä, valottaa aihetta hetken kuluttua.

 

Avoimuuden, sananvapauden ja julkisuusperiaatteen edistäminen näkyy myös Suomen kehitysyhteistyön kohteena. Arabikevät on ollut näyttö tiedonkulun vapauden merkityksestä yhteiskunnalliselle kehitykselle.

 

Suomi on ollut tukemassa Unescon työtä tietämisen vapauden ja ilmaisunvapauden edistämiseksi Marokossa, Tunisiassa, Libyassa, Egyptissä, Jemenissä, Jordaniassa ja Libanonissa. Tuki on yli 2 miljoonaa euroa vuosina 2013-2016.  Yksi esimerkki Suomen tuella toteutuneista hankkeista kohdistuu toimittajiin: 52 media-alan ihmistä on koulutettu Libyassa ammattimaiseen vaalien uutisointiin.

 

Toinen esimerkki kohdistuu suoraan kansalaisiin: kyseessä on kahden nuorten tiedonsaantia edistävän nuorisotiedotuskeskuksen perustaminen, yksi Jordaniaan ja toinen Libanoniin syyrialaisille pakolaisnuorille. Pääsy tietoon ja koulutukseen ovat avainasemassa Libanonissa syrjäytymisvaarassa olevien pakolaisnuorten, erityisesti nuorten naisten, integroinnissa.

 

Suomi on yksi pitkäaikaisimpia tukijoita Unescon IPDC-ohjelmassa (The International Programme for the Development of Communication), joka on perustettu tukemaan sananvapautta ja riippumatonta mediaa erityisesti kehitysmaissa. Suomi toimi ohjelman puheenjohtajamaana vuosina 2012 – 2014, jolloin ohjelmassa valmisteltiin YK:n toimintasuunnitelmaa journalistien turvallisuusasioista (UN Plan of Action on Safety of Journalists and the Issue of Impunity) sekä laadittiin toiminnalle rahoitussuunnitelma.

 

Hyvät ystävät,

 

Vuonna 2016 vietetään siis pohjoismaisen julkisuusperiaatteen 250-vuotismerkkivuotta. Tämän vuoksi olisi toivottavaa, että merkkivuotta vietettäisiin myös pohjoismaisesti. Olen keskustellut yhteistyöstä jo pariin otteeseen Ruotsin uuden ulkoministerin Margot Wallströmin kanssa.

 

Suomen puheenjohtajuus Pohjoismaiden ministerineuvostossa samana vuonna antaa hyvät mahdollisuudet nostaa avoimuus ja pohjoismainen julkisuusperiaate esille Suomen puheenjohtajuusohjelmassa. Mielenkiintoista on myös todeta, että myös Yhdysvallat viettää samana vuonna oman julkisuuslakinsa (Freedom of Information Act 1966) 50-vuotisjuhlavuotta. Tämä avaa mahdollisuuksia huomioida teema myös Pohjoismaiden ministerineuvoston länsinaapuriyhteistyössä – varsinkin kun moni pohjoismaa, ml Suomi, on mukana Yhdysvaltain käynnistämässä avoimen hallinnon kumppanuudessa (Open Government Partnership).

 

Kiitän Helsingin Sanomain Säätiötä ja Anders Chydenius Säätiötä aloitteellisuudestanne ja toivotan teille kaikille antoisaa seminaaria.