Introduction

Honourable Parliamentarians, our International Guests,
Ambassadors, Ladies and Gentlemen, Friends of Cyprus

The United Nations and
Mediation

The United Nations was born from the ashes of the
Second World War. It was designed as an improved successor to the League of
Nations, which had been incapable of preventing the war. The United Nations
embodied the widely shared desire to create a more positive future for
humankind, a vision of humanity living in peace, freedom, and prosperity. The
maintenance of international peace and security was, and remains, the primary
task of the UN in realizing this dream. The Charter of the UN was to guide the
orderly conduct of international affairs and provide the instruments for
implementing the tasks of the new world organisation.

Unfortunately, the UN Security Council became an early
hostage to the Cold War confrontation, and proved unable to fulfill its mandate
properly due to a deadlock between its permanent members. Direct policing of
international conflicts by the Security Council through enforcement measures
was therefore not realistic, and the UN had to rely on more subtle measures.
This was essential for both UN peacekeeping
and mediation efforts.

The Charter mandates the UN Secretary-General to
inform the Security Council on any potential threats to the maintenance of
international peace and security. The Secretary-General may also perform such
functions that are entrusted to him or her by the UN primary organs. These may
include prevention and peaceful settlement of disputes.

The Charter lists mediation among instruments to
settle disputes by peaceful means. Peacekeeping is not mentioned in the
Charter, and peacekeeping operations evolved partly through creative action by
the UN. Also the UN mediation activities developed during the Cold War years
primarily through practice, with the Secretary-General playing an important
role. Sometimes he was engaged personally, in other cases appointing a Special
Envoy to represent him in peace efforts.

The case of Cyprus is an example of an evolving
practice both in peacekeeping and in mediation. After the intercommunal
fighting had broken out on the island in 1963, the UN Security Council was able
in 1964 to agree on a peacekeeping operation, the United Nations Force in
Cyprus (UNFICYP). Secretary-General U Thant, on recommendation by the Council,
decided to appoint a Mediator to lead efforts in solving the conflict. After
his first nominee, Jose Rolz-Bennet, was rejected by Turkey, the choice fell
upon Sakari Tuomioja.

Sakari
Tuomioja

Sakari Tuomioja had been as the budget director in the
Ministry of Finance a member of the so-called peace opposition during the war
and he was 33 years old when he entered the first post-war Paasikivi cabinet in
1944 as Minister of Finance. Next year he was appointed Governor of the Bank of
Finland, by the was also frequently called to join the government as Minister
of Trade and Industry, Foreign Minister and then as Prime Minister. The formation
of this government broke up the close friendship and cooperation between
Tuomioja and Urho Kekkonen, to the extent that in 1956 they both stood for
president in the elections. Kekkonen was elected and Tuomioja, standing as the
candidate of the Conservative and Liberal parties, became third.

By this time Tuomioja had left Finland and was the
Finnish Ambassador in London. In 1957 he followed Gunnar Myrdal as the Executive
Secretary of the Economic Commission for Europe for a three-year term in
Geneva. Already during this period he had called to act as the UNSGs special
representative in Laos by his friend Dag Hammarskjöld. He was the Finnish
Ambassador in Stockholm when he was called by SG U Thant to act as the Mediator
in Cyprus.

Notwithstanding Sakari Tuomioja’s membership in the
small Liberal party and his standing for president – which he later regretted –
he was not primarily a politician but an independent civil servant and a
conciliator and consensus builder, something which at times the rather
confrontational practices of Finnish politics and labour market relations had
trained him for. He is known to have said that there were no disagreements to
which rational men could not find a solution.

But that was before he had been introduced to the
Cyprus question. The less than five months that Tuomioja was able to work as
the mediator before falling fatally ill, was a period of intense activity under
the constant threat of renewed violence and military intervention. Initially,
before Galo Plaza was appointed UN Special Representative with responsibility
for the Peace-keeping operation, Tuomioja had to fill that role as well, a job
that is not necessarily helpful for the task of mediation.

Today it is established wisdom, that for mediation to
succeed, the mediator has to have, i.a., the confidence and trust of all
parties and to have a clear and uncontested mandate from the international
community. Tuomioja’s endeavours met the first requirement, but the second one
was not filled. The mandate came from the SC resolution, but not all permanent
members on the Council were prepared to let him do the job. I am referring to
the role of the United States, which at one point deliberately aimed at by-passing
the UN mediator, causing some tensions between the SG and the US. On the other
hand it was probably US intervention which prevented a Turkish military
invasion from taking place already in the summer of 1964.

Tuomioja suffered a fatal brain stroke just as he was
leaving on another tour of the capitals of all the countries involved. He had
no formal proposal with him, but certain ideas for a solution he wanted to put
to the principals. It is an intriguing question did his stroke also kill the prospect
for a solution for the next 50 years? We cannot know, and perhaps the only
thing that can be said is that there was a certain momentum at the time, which
may, or may not have led to a solution, was lost.

After Tuomioja many other Finns have been called to
act as mediators in many disputes and conflicts, including Martti Ahtisaari,
Harri Holkeri, Elisabeth Rehn, just to mention the most prominent names.

Cyprus

The UN Peace-keeping operation in Cyprus became one of
the longest in UN history, vestiges of which still remain on the island. As has
been previously mentioned today, among the first UN troops to arrive on Cyprus
were the Finns. The main body of the Finnish Contingent began to arrive to
Nicosia on April 25th in 1964, exactly one month after my father had
been appointed as the Cyprus mediator. By May 1st almost 1000
Finnish soldiers had touched down in Cyprus.

Finland kept its full contingent for 13 years, until
1977. This made Cyprus a very well-known topic in Finnish media and Finnish
families. UN Secretary General Kurt Waldheim praised the Finns high
professionalism and commitment to peace. He especially praised the success in
winning the trust and respect of both communities, something that has
proven to be a challenge to anybody involved in the Cyprus question.

The Cypriots themselves seem to remember the Finns
quite fondly, often referring to two obsessions of these exotic peacekeepers:
their saunas and their frequent use of bicycles as a means of transportation.
Maybe the latter made the Finns easily approachable, easier to trust, when
passing through villages.

A small number of Finnish senior officers remained
with UNFICYP until 2005, when the last Finnish peacekeeper left Cyprus. But
Cyprus was not forgotten in Finland. The year after, during the Finnish EU
Presidency, we really wanted to contribute to this issue in a pragmatic way, as
Ambassador Torstila mentioned.

Finland made a deliberate choice to slightly link the
EU- and UN-tracks, in order to find some steps that could be commonly agreed
upon between the two communities, and by Turkey. The red thread was the
economy, improving trade possibilities for all the parties involved. This
“Finnish proposal” from 2006 is still something we hear as a reference for
first steps and confidence building measures.

We still follow the same red thread: we have
confidence in that there would be major economic benefits to both communities,
in addition to all the other positive consequences one can imagine, when a
long-standing conflict comes to an end. The Nordic countries have together
emphasized these benefits, and have contributed in bringing the business
communities hopes and needs to the awareness of the main negotiators, for
example through a successful seminar in Brussels in March this year.

The business community is, however, only one part of
the civil society that needs to cooperate across the two sides. Religious
communities, sporting communities, youth organisations, women’s groups… all
need to be more and more frequent in their contacts and more and more vocal
about their common needs. I do think that if there is no strong demand from the
society, there is less movement on the top-level towards a just and fair
settlement.

And let me remind you, that the UN resolutions
extending the UNFICYP mandate from last years put responsibility on the two
sides and their leaders in relation to this. They are strongly urged to promote
the active engagement of the civil society and to remove all obstacles to such
contacts.

Dear friends of Cyprus,

The UN lead negotiations are again ongoing. There is a
new Special Advisor, Espen Barth Eide, a former colleague personally known to
me and I trust him to do everything in his powers to find concrete steps
towards a solution. There are elements that have surrounded the current
negotiations with hope and optimism, that for very long were missing. My father
was the first UN mediator on Cyprus. I do hope that Espen Barth Eide will
complete this mission.

The bottom line of diplomacy is that a peaceful
solution is always an option, always a possibility, if both parties really want
it. “I get everything I want, they get what I’m ready to give” seldom works
when trying to reach an agreement, and even more rarely does it work as a solid
base for a peaceful society, that is considered fair and just by all of its
citizens.

It is a painful fact that during these fifty years
there have been numerous events and injustices that make it tempting to only
look back, and they do make a very solid foundation for mistrust.

We do not want to commemorate 60 years of UNFICYP
after ten years. Cypriots should not want it. 
Therefore the focus needs to be in the benefits of a common road ahead,
not at everything that has happened in the past. The biggest responsibility in
starting to do so lies with the leaders, the politicians and the media.

It is easy to be frustrated and cynical when a
conflict has been going on for so long. The negotiations do not appear to be
easy, but I do think the two sides deserve all our encouragement and support in
order to take historical steps towards peace and prosperity.

On Mediation

Ladies and Gentlemen,

Our long experience in Cyprus informs
the active engagement of Finland in the field of mediation. Against the
extensive track record of UN mediation, it is surprising that there has been
relatively little systematic development of its normative and institutional
basis. The constrained role of the UN in maintaining international peace and
security during its first decades partly explains this.

There is a clear need, and strong demand, for more
systematic development of international mediation. Finland has endeavoured to
contribute to this development. In 2010 Finland and Turkey convened the Group
of Friends of Mediation at the United Nations.

We have since then acted as a convener of interested
parties, and we have worked hard to mobilise international support for
mediation. We have helped to produce new political momentum and new instruments
to make mediation more effective.

The UN Group of Friends currently brings together 40
countries active in mediation, seven regional organizations and the United
Nations. Later this month, during the high level week of the UN General
Assembly, I will co-host with my Turkish colleague the fifth ministerial meeting
of the Group of Friends. The meeting will discuss the role of regional
organisations in mediation, considering especially the cases of the OSCE in
Ukraine and IGAD in South Sudan.

’The Friends of Mediation’ concept has proved to be a
fruitful format for political mobilization. Finland has recently launched the
OSCE Group of Friends of Mediation, together with Turkey and Switzerland, and
the European Union Friends of Mediation, together with Spain.

In July, the General Assembly approved unanimously the
third UN resolution on mediation. It was initiated by Finland and Turkey, who
also chaired negotiations on the text. The new resolution calls for more
systematic cooperation and partnerships in mediation, especially between and
among the UN and the regional and sub-regional organisations. It is a
substantial new contribution to follow the first-ever UN resolution on
mediation that was adopted in 2011.

The three resolutions help mediators in the field
especially by reinforcing their mandate to act. I am fully convinced that more
effective mediation is still needed in today’s world.  This is most recently demonstrated by the
crisis in Ukraine. There is no substitute for dialogue and diplomatic efforts
in that crisis.

Effective mediation must be based on the consent of
the parties and on inclusivity, national ownership, and the equal participation
of women in peace efforts. These are reflected in the fundamental principles of
the UN Guidance for Effective Mediation, which was produced as a follow-up to our first resolution.

I would like to underline that especially women’s full
participation is an urgent priority in any mediation effort or inclusive peace process. Lack of it is a major obstacle to peace. Currently, very few peace agreements address gender-related
issues. I am pleased that the new UN resolution contains positive new elements
also on women’s participation.

Finally

In conclusion, and referring to the topic of this
event:

What really would have made Sakari Tuomioja happy
would have been a successful outcome of all the UN efforts, an island filled
with non-biased interpretations of todays’ and yesterdays’ events, leaders
shaking hands and doing what is historically correct: a united island, a unique
blend of cultures, one Cyprus.

Thank you.

Distinguished participants, arvoisat kuulijat,

On ilo olla Kuopiossa osallistumassa Eurooppaa, oikeutta
ja solidaarisuutta käsittelevään symposiumiin. Omassa puheessani pohdin
demokratian ja oikeusvaltion käsitteitä eurooppalaisessa kontekstissa ja
erityisesti ihmisoikeuksien näkökulmasta. Kuopio sopii erinomaisesti
tilaisuuden pitopaikaksi. Täällä ovat vaikuttaneet esimerkiksi sellaiset Suomen
historian merkkihenkilöt ja eurooppalaisten arvojen ja ajatusvirtausten
välittäjät kuin Johan Vilhelm Snellman ja Minna Canth. Monet heidän ajamistaan
asioista, kuten koulutuksellinen tasa-arvo ja kansalaisyhteiskunnan
kehittäminen, ovat edelleen polttavan ajankohtaisia niin kansallisesti kuin
eurooppalaisellakin tasolla.

Ladies
and Gentlemen, it is a great pleasure to be here with you today, and I very
much welcome the focus of this conference on Europe, justice and solidarity. I
would now like to make a few comments on these questions, with a special
emphasis on the rule of law and human rights issues. It can be asked whether
these are just lofty ideals that are highlighted as common European heritage,
but compromised in times of political and economic crises. Or are there solid
and shared basic values that serve to uphold the rule of law and human rights
even when resources are strained or political crises dominate the landscape?

It
is of importance that both the Council of Europe and the European Union share
the same fundamental values – human rights, democracy and the rule of law –
even though they are separate entities which perform different roles. While the
EU’s approach has historically been more on the economic cooperation of its
Member States, the Council of Europe has from the beginning focused on
democratic institutions, helping e.g. to draft legislation. Strengthening
national democratic structures and decision-making has been viewed as the best
way to further also European security and good relations between States.

However,
in spite of the current economic challenges facing the European Union, we must
not forget either that the Union does not exist for economic purposes alone. The
primary purpose of the original Single market was to create a new Europe that
“is indispensable for the preservation of peace”. The EU can indeed be
described as perhaps the most successful peace project in world history. This
is also due to European integration being founded on a common value base which
cannot be compromised. The Union’s foundational values are reflected in Article
2 of the Treaty on European Union: respect for human dignity, freedom,
democracy, equality, the Rule of Law and respect for human rights, including
the rights of persons belonging to minorities.

Kuten juuri totesin, Euroopan unionin perustana olevat
arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo,
oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien
henkilöiden oikeudet mukaan luettuina. Näiden arvojen joukossa
oikeusvaltioperiaate on kaikkien muiden mainittujen arvojen lähtökohta.
Oikeusvaltion idea kehitettiin aikanaan vastaamaan mielivaltaiseen ja
ennustamattomaan hallintoon ja lainkäyttöön, ja myös nykyisen perustuslakimme
perusoikeussäännökset ilmentävät oikeusvaltioperiaatetta. Tarkastelen
seuraavaksi oikeusvaltion keskeisiä elementtejä ennen kuin otan perus- ja
ihmisoikeudet lähempään tarkasteluun.

***

Puheeni otsikossa on mainittu samalla kertaa oikeusvaltio
ja yksi sen perustavista instituutioista, demokratia. Demokratian eli
kansanvallan ohella oikeusvaltion keskeisiin elementteihin on luettu valtion
organisointi oikeussäännöin ja valtioelinten, viranomaisten ja kansalaisten
toimiminen näiden oikeussääntöjen mukaisesti, siis laillisuusperiaate. Lisäksi
yksilön oikeusaseman turvaa lainsäädäntö, hallinnon lainalaisuus, riippumaton
tuomioistuinlaitos ja perusoikeuksien kunnioittaminen. Perustuslaissa säädetyt
perusoikeudet suojaavat yksilön asemaa sekä suhteessa valtioon että muihin
yksityisiin.

Suomen korkeimman hallinto-oikeuden entinen presidentti
ja arvostettu oikeusvaltiokysymysten asiantuntija Pekka Hallberg on jäsentänyt
oikeusvaltion perusteita neljän kokonaisuuden kautta:

1.       Vallankäytön
sitominen lakiin eli julkinen valta perustuu lainsäädäntöön ja lakia
kunnioitetaan.

2.       Vallanjaon
pitäminen tasapainoisena: perinteisen vallan kolmijako-opin mukaisesti
lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettu toisistaan.

3.       Perus- ja
ihmisoikeuksien kunnioittaminen siten, että lainsäädännössä määritellyt
oikeudet tosiasiassa toteutuvat.

4.       Järjestelmän
toimivuus kokonaisuutena: oikeusvaltiossa on kyse laajasta kokonaisuudesta,
johon liittyvät demokratia, hyvä hallinto, ihmisoikeuksien kunnioitus,
tasa-arvo ja turvallisuus.

Oikeusvaltion ideaan kuuluu siis suuri määrä käsitteitä,
joiden sisältö on väistämättä jossain määrin tulkinnanvarainen ja voi vaihdella
kulloisenkin asiayhteyden mukaan. En kuitenkaan voi tässä puheenvuorossa
käsitellä kaikkia niitä syvemmin, vaan keskityn seuraavassa perus- ja
ihmisoikeuksiin.

Kuten tunnettua, ihmisoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia,
jotka kuuluvat yhtäläisesti ja poikkeuksetta jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle.
Ihmisoikeudet perustuvat ajatukseen ihmisestä moraalisena ja eettisenä olentona
sekä jokaiselle kuuluvasta ihmisarvosta. Ihmisoikeuksien tärkeitä
ominaispiirteitä ovatkin yleismaailmallisuus, luovuttamattomuus, jakamattomuus
ja perustavanlaatuisuus. Kansallisesti taas puhumme perusoikeuksista eli
perustuslaissa kaikille turvatuista oikeuksista. Sisällöllisesti perus- ja
ihmisoikeudet vastaavat pitkälti toisiaan, oli sitten kyse ns. ensimmäisen
sukupolven ihmisoikeuksista eli kansalais- ja poliittisista oikeuksista tai ns.
toisen sukupolven taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä
oikeuksista.

Ihmisoikeuksien painoarvo ja ihmisoikeusnormien
kehittäminen sai voimakkaan sysäyksen toisen maailmansodan julmuuksista. Vaikka
keskitynkin puheenvuorossani Eurooppaan, on tässä yhteydessä todettava se
perustavanlaatuinen merkitys, joka Yhdistyneiden kansakuntien yleisistunnossa
vuonna 1948 hyväksytyllä ihmisoikeuksien yleismaailmallisella julistuksella on.
Julistuksella on ollut merkittävä rooli kansainvälisten ihmisoikeusnormien
kehittämisessä ja se on saanut lähes kaikkien valtioiden hyväksynnän. Siinä
mainitut oikeudet ovat antaneet pohjan yli 90 kansainväliselle sopimukselle,
julistukselle ja muille asiakirjoille pelkästään YK-järjestelmässä.

Totean vielä kuvaavana piirteenä Euroopassa vallitsevan
monenlaisen päällekkäisyyden ihmis- ja perusoikeuksien sääntelyssä ja
suojelussa: meillä on YK:n sopimusvalvontajärjestelmä, Euroopan neuvoston
puitteissa Euroopan ihmisoikeussopimus ja ihmisoikeustuomioistuin,
viimeisimpänä tulokkaana Euroopan unionin perusoikeuskirja, johon
EU-tuomioistuin nykyään myös säännönmukaisesti viittaa, sekä kansalliset
perustuslait ja tuomioistuimet. Lisäksi valmisteilla on EU:n liittyminen
Euroopan ihmisoikeussopimukseen, mikä on ollut Suomen pitkäaikainen tavoite.
Olemmekin hyvin tyytyväisiä siihen, että neuvotteluprosessi on nyt saatettu
päätökseen ja liittyminen näyttäisi olevan lähellä. Suomi on toiminut
liittymisen puolesta pitkään ja aktiivisesti, ja liittyminen on mielestämme
tärkeää sekä symbolisesti että yksilön kannalta.

Unionin toimielinten saattamista ensi kertaa ulkopuolisen
perus- ja ihmisoikeusvalvonnan piiriin on pidettävä monella tapaa merkittävänä
edistysaskeleena. Liittyminen tulee vahvistamaan perus- ja ihmisoikeuksien
suojaa Euroopassa saattamalla EU:n oikeusjärjestelmän ulkopuolisen ihmis- ja
perusoikeuksien kontrollin piiriin. Se on nähtävä Euroopan unionin
perusoikeuskirjaa täydentävänä perusoikeuksien suojan takeena. Liittymisellä
täydennetään toisaalta myös unionin jäsenvaltioiden kansallisten
perusoikeusnormistojen muodostamaa suojaa.

***

When
having a closer look at the European human rights system, the European
Convention on Human Rights stands out. The treaty, inspired by the 1948
Universal Declaration of Human Rights, was designed to protect human rights,
democracy and the rule of law. The Convention was carefully crafted by experts
of those 10 countries from Western Europe who founded the Council of Europe in
1949. Today the convention is a landmark instrument to which all 47 Council of
Europe member states are parties.

The
European Convention on Human Rights was the Council of Europe’s first legal
treaty to protect human rights. Its preamble provides for ”the maintenance
and further realization of human rights and fundamental freedoms,” which
”are the foundation of justice and peace in the world and are best
maintained on the one hand by an effective political democracy and on the other
by a common understanding and observance of the human rights upon which they depend.”

The
Convention, signed in 1950, entered into force in 1953. At the same time was
established the European Commission of Human Rights and the European Court of
Human Rights. On the 1st of November 1998 the new European Court of Human
Rights was established to be the only control organ, ”the single
court”, and the Commission ended its work at the end of October 1999.

The
Court’s rulings are binding. The Convention has proved to be both flexible and
innovative. It is called a living instrument that must be interpreted according
to present-day conditions. I would argue that the evolutive interpretation on
one hand and the national margin of appreciation on the other have laid the
best possible foundation for a widely shared European human rights system. In
order to be effective, the system has to be perceived as legitimate and based
on shared values in all countries that are parties to the Convention. 

***

Käsittelen vielä Euroopan ihmisoikeussopimusta
konkreettisemmalla tasolla. Koska sopimus on itsessään suhteellisen suppea ja
yleisluontoinen, se edellyttää jatkuvaa uutta pohdintaa
ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan kautta. Sopimus koskee lähinnä perinteisiä
vapausoikeuksia, mutta sopimuksella on turvattu myös esimerkiksi oikeus
koulutukseen ja ammattiyhdistystoiminnan vapaus. Vapausoikeuksista mainittakoon
kidutuksen kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, oikeus nauttia
yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, ajatuksen- omantunnon ja uskonnonvapaus
sekä sananvapaus.

Otan kuitenkin lähempään tarkasteluun sopimuksen 6
artiklan, joka koskee oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja on tärkeä
osa oikeusvaltioperiaatetta. Tähän artiklaan liittyvät tapaukset ovat
korostuneet viime vuosina sopimuksen valvontakäytännössä ja sopimusmääräys on
osoittautunut ehkä vaikeimmin tulkittavaksi ja myös sopimusvaltioiden kannalta
yhdeksi haastavimmista artikloista. Keskeistä on, että artikla on sopimuksen
laajin ja sen vuoksi sitä koskevia tulkintoja on eniten.

Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on monitahoinen
kysymys. Arvioitaessa oikeudenmukaisuuden kriteerien täyttymistä kiinnitetään
huomiota ainakin tuomioistuimen riippumattomuuteen, viivytyksettömän
oikeudenkäynnin vaatimukseen ja oikeuteen käyttää avustajaa jo esitutkinnassa.
Muita merkityksellisiä seikkoja ovat sopimuksen lisäpöytäkirjassa oleva ne bis
idem –kielto ja itsekriminointisuoja. Ensiksi mainittu kielto syyttää tai
tuomita kahdesti samassa asiassa samoin kuin syytetyn oikeus pysyä vaiti ja
olla esittämättä todisteita itseään vastaan ovat meillä Suomessakin pitkälti
toteutuneet juuri ihmisoikeustuomioistuimen tulkintojen kautta.

***

Haluaisin vielä korostaa ihmis- ja perusoikeuksien
perustavanlaatuisuutta. Tässä yhteydessä varsin mielenkiintoinen kysymys on
kansallinen harkintamarginaali, joka Euroopan ihmisoikeussopimukseen
liittyneillä valtioilla on. Sopimusmääräyksiä voidaan kansallisesti tulkita
jossain määrin, mutta marginaali on hyvin vähäinen ihmisoikeuksien kovan ytimen
alueella kuten vapauteen ja koskemattomuuteen tai sananvapauteen liittyvissä
kysymyksissä. Se kuitenkin laajenee lähestyttäessä esimerkiksi omistusoikeuteen
ja uskontoon liittyviä kysymyksiä. Ratkaisut eivät silti aina ole helppoja tai
yksiselitteisiä.

Esimerkistä käy muutaman vuoden takainen niin sanottu
krusifiksi-päätös, jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto kumosi
aiemman jaostotuomion koulujen krusifikseista. Tapauksessa Italiassa asuva
suomalainen nainen oli valittanut lastensa luokissa olevista krusifikseista.
Ensi vaiheessa tuomioistuin katsoi, että koululuokissa olevat krusifiksit
vahingoittavat vanhempien oikeutta kasvattaa lapsiaan omien vakaumustensa
mukaisesti. Ratkaisusta syntyi suuri kohu ja jatkokäsittelyssä tuomioistuimen
suuri jaosto totesi, että vaikka krusifiksi on uskonnollinen symboli, ei ollut
näyttöä, että koulujen seinällä olevat krusifiksit vaikuttaisivat oppilaisiin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut heijastavat
omalta osaltaan sitä tosiasiaa, että Eurooppa on kansallisvaltioiden
monikulttuurinen kokonaisuus. Euroopan ihmisoikeussopimus on elävä
instrumentti, jota tavallisen ja evolutiivisen tulkinnan kautta kehitetään
vastaamaan muuttuvaa yhteiskunnallista todellisuutta ja arvoja. Vaikka
alkuperäiset sopimusmääräykset eivät esimerkiksi annakaan samaa sukupuolta
olevien välisille perhesuhteille yhtä pitkälle menevää suojaa kuin eri
sukupuolta oleville, linjasi tuomioistuin vuonna 2010 tapauksessa Schalk ja
Kopf vastaan Itävalta, että perhe-elämän – eikä vain yksityisyyden – suoja
ulottuu myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden vakiintuneisiin
parisuhteisiin.

***

In
addition, I would also like to make some comments on topical issues relating to
the rule of law, justice and Europe.

Earlier
this year the Secretary General of the Council of Europe launched a report on
the state of democracy, human rights and the rule of law in Europe. The report
provides quite alarming information on the situation in Europe:  discrimination, racism, conditions of
detention, corruption, just to mention few, are wide-spread problems on our continent.

According
to the report, the set-up and functioning of the judiciary is also among the
most frequent challenges in Europe – which obviously has direct implications to
the access to justice and protection of human rights.

The
report very effectively helps us to focus our attention to the key human rights
challenges in Europe and provides a set of recommendations how to tackle these
challenges. To prepare the report the Secretary General sent a request of
information to each Member State on three particular challenges identified on
the basis of recommendations of the monitoring bodies. Regarding Finland, the
three identified questions included: situation of the Sami; detention
conditions; and violence against women.

Clearly,
the process is very useful in terms of the support it renders to the effective
functioning of the independent monitoring mechanisms. It also supports more
systematic use of the findings of the monitoring mechanisms and helps to focus
our attention on the key human rights challenges in Europe.

We
all have our challenges when it comes to human rights. Discussing these
challenges openly, sharing good practices and learning from each other it
therefore most useful for all of us.

***

The
current crisis in Ukraine has shown that the Council of Europe and its
instruments can have a central part to play solving the situation. The role of
the Council of Europe is mainly to build and restore confidence, protect human
rights and support the development of legislation and justice systems.

Secretary
General, Commissioner for Human Rights, Venice Commission and different
monitoring bodies have been providing their expertise in the situation in
Ukraine. One of the initiatives includes International Advisory Panel to
support the investigation of human rights violations that have taken place.
Furthermore, the Venice Commission provides its expertise to drafting of the
new Constitution. The Council of Europe also has a programme to support
immediate measures related to the constitutional process, renewal of
legislation, strengthening of human rights including minority rights etc.

To
come back to the report on the state of democracy, the rule of law and human
rights in Europe, one of the conclusions was that in the situations of crisis
or conflict the Council of Europe monitoring mechanisms should be able to
respond even more effectively and quickly.

A
good example is the very quickly launched visit of the experts of the Framework
Convention for the Protection of National Minorities to Ukraine last spring
(March 2014). In a crisis situation, a visit by an independent mechanism and
the information collected as well as conclusions made by it are vital.

***

Lopuksi vielä muutama sana ajankohtaisista poliittisista
kysymyksistä: Mitä tulee Ukrainan kriisiin, Suomi painottaa EU:n yhtenäisyyttä
samalla kun pyrkii vaikuttamaan Venäjään korkean tason kahdenvälisten
keskustelujen kautta. Suomi myös tukee Ukrainaa kehitysyhteistyövaroin Euroopan
neuvoston ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kautta. Lisäksi Suomi
on tukenut Etyjin monitorointimissiota Ukrainassa rahallisesti ja lähettämällä
henkilökuntaa. Tavoitteena on päästä kestävään poliittiseen sopuun ja
tilanteeseen, jossa oikeusvaltion eri ulottuvuudet toteutuvat.

Yleisellä tasolla korostan, että yksilön ihmisoikeuksia
ja perusvapauksia sääntelevät sopimukset ovat eurooppalaisen oikeusvaltion
kivijalka. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten antaman suojan tasoa on
alueellisesti kehitetty yksityiskohtaisemmaksi. Eurooppalaisella tasolla päästään
suojelun tasossa kattamaan myös sellaisia kysymyksiä, joiden kansainvälinen
sääntely on erinäisistä syistä ja herkkyyksistä johtuen vaikeaa. Tästä
esimerkkeinä ovat muun muassa vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät eurooppalaiset
sopimukset, joista toisella suojellaan kansallisia vähemmistöjä ja toisella
kieliä, joita käytetään alueellisesti tai vähemmistöryhmissä.

Oikeudellisen sääntelyn, sopimusverkoston ja muiden
standardien kattavuus ei kuitenkaan kerro koko totuutta oikeusvaltion
tilanteesta. Poliittinen tahto voi riittää normiston luomiseen, usein
vertaispaineen vaikutuksesta. Oikeusvaltion todellinen tilanne punnitaan vasta
normien ja eriasteisten standardien täytäntöönpanon kautta. Tässä
eurooppalainen kivijalkamme säröilee – perusta ei ole niin vahva kuin 65
vuodessa luotu sopimusjärjestelmä antaisi olettaa.

Ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanon valvontaan
perustettu alueellinen järjestelmä pohjautuu varsinkin uusien sopimusten osalta
määräaikaisraportoinnille ja sen pohjalta avautuvaan rakentavaan vuoropuheluun
viranomaisten ja myös kansalaisyhteiskunnan kanssa. Täytäntöönpanoa valvovat
elimet ovat itsenäisiä ja riippumattomia. Olemme sopimusmääräyksiä hyväksymällä
antaneet niille toimivallan.

Pidän erittäin huolestuttavana suuntausta, jossa näiden
valvontaelinten näkemyksiä, päätelmiä ja suosituksia kyseenalaistetaan täysin
poliittisin perustein. Avoimuutta rajoitetaan ja raportoinnin kautta saatuja
tietoja ja päätelmiä halutaan pitää pois julkisuudesta. Pahimmillaan päätelmät
ja suositukset lukkiutuvat Euroopan neuvoston ministerikomiteaan poliittisten
erimielisyyksien takia. Itsenäisten ja riippumattomien sopimusvalvontaelinten
päätelmien sisältöä pyritään muuttamaan kyseenalaistamalla niiden sisältöä.
Samalla kyseenalaistetaan sopimusvalvontajärjestelmän tarkoitus ja sitoutuminen
oikeudellisiin velvoitteisiin.

Ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanon osalta
peräänkuulutan ajattelumallin muutosta. Pidän jokseenkin kummallisina
toteamuksia, että hallitus menee puolustamaan määräaikaisraporttiaan sopimusvalvontaelimeen.
Kyseessä ei ole sopimusvaltion tuomitseminen. Kyseessä on jatkuva rakentava
vuoropuhelu ja riippumattoman tahon antama kannustus nostavat täytäntöönpanon
tasoa entistä korkeammalle kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen.
Täytäntöönpanon kehittämistä voidaan tehdä monin eri tavoin ja välinein.
Kärjistäen voisikin sanoa, ettei tule katsoa asioita mustavalkoisesta, vaan
edistää ihmisoikeusmyönteistä kehitystä.

Tulee myös muistaa, että ensisijainen ja viimekätinenkin
vastuu Euroopan ihmisoikeusjärjestelmän toimivuudesta on sopimusvaltioilla
itsellään, erikseen ja yhdessä, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen
johdannosta ilmenee. Toimiva oikeusvaltio, jossa perus- ja ihmisoikeudet
toteutuvat, vaatii työtä ja sitoutuneisuutta joka päivä.

Kiitän kaikkia kuulijoita huomiostanne ja toivon
keskustelun jatkuvan vilkkaana.