Arvoisat seminaarin osallistujat,

Maailma vietti viime vuonna osuustoiminnan juhlavuotta. Sain silloin kunnian olla juhlapuhujana Suomen pääjuhlassa. Aloitin puheen palauttamalla mieliin, miten ”Osuustoiminnalla on ollut tärkeä rooli luotaessa edellytyksiä Suomen nousulle itsenäiseksi kansakunnaksi. Osuustoiminta oli yksi niistä merkittävistä kansanliikkeistä, jotka 1900-luvun alussa loivat Suomen kansallisen, sivistyksellisen ja taloudellisen nousun. Sen avulla on helpotettu niin maaseudun kuin kaupunkien vähävaraisten oloja jo yli sata vuotta. Tänään yhteiskunnan muutoksen ja vaurastumisen myötä osuustoiminta on monessa mielessä koko kansan liikettä.”

Tätä taustaa vasten otsikkoni, ”osuuskunnat ja kansalaisyhteiskunta” on siinä suhteessa ongelmallinen, että sen voi tulkita niinkin että kyse olisi kahdesta eri asiasta, kun osuustoiminta on monen mielestä jo määritelmällisesti aina osa kansalaisyhteiskuntaa. Historiallisesti se ainakin on kiistattomasti sitä, mutta voi olla terveellistä tarkastella sitäkin, missä määrin tämä koetaan edelleen paikkansapitäväksi. Tunnustan, että en ole vieläkään oikein sisäistänyt käsitettä asiakasomistajuus, johon kuluttajaosuustoiminta tänään Suomessa nojaa, ehkäpä siksi että sen enempää asiakas- kuin omistajasuhdekaan ei ole ollut ihan luontevasti yhdistettävissä kansalaisyhteiskuntaan. Toisaalta molemmat suhteet ovat keskeisiä silloin kun pohdimme kestävän kehityksen edellytyksiä.

Tämän reunahuomautuksen voi jättää jatkossa sivuun. Osuustoiminnan juhlavuoden jälkeen voimme todeta osuustoiminnan maailmanlaajuisesti olevan monessa suhteessa vahvemmassa asemassa kuin koskaan aikaisemmin. Osuustoiminnan merkitys yhteiskunnalle ja liiketoiminnan kehittämiselle tunnustetaan laajasti – osuuskuntien rooli sosiaalisen osallisuuden edistäjänä ja köyhyyden vähentäjänä on hyvin perustellusti mukana mm. YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen Rio+20 loppuasiakirjassa.

Eri asia on, toiko Rio+20 -kokous kestävän kehityksen aikaisempaa lähemmäksi. Loppuasiakirja on toki luettuna vaikuttava ja sisältää melkein kaikki ne asiat, joita tarvitaan kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Tehoa ja uskottavuutta heikentää kuitenkin se, että teksti on täynnä viittauksia jo aikaisempien sitoumusten uusimiseen, mikä ei herätä luottamusta kun tiedetään miten ne ovat jääneet täyttämättä. Nyt olemme tilanteessa jossa meillä parhaimmassakin tapauksessa voi olla enintään muutama vuosikymmen aikaa sopeuttaa kaikki ihmisen toiminnot maapallolla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen vaatimuksiin.

Kukaan ei voi varmuudella tietää, vieläkö tämä on mahdollista. Itse näen kuitenkin niin, että ainakin yksi edellytys sille että se olisi mahdollista, on osuustoiminnan täysimääräinen hyväksikäyttö.

Osuuskunnat ovat yksi vaikutuskanava kansalaisyhteiskunnalle. Yhteiskuntaa kohtaavat nyt uudenlaiset sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristölliset haasteet, joihin vastaamiseen osuuskunnilla on tilausta. Kansalaisten yhteisöllisyys, luovuus ja yritteliäisyys saavat uudenlaisia mahdollisuuksia osuuskuntien kautta niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa.

Osuuskuntien merkitys yhtiömuotona EU:n taloudessa on huomattava. Ne työllistävät yli 5 miljoonaa ihmistä ja noin yksi kolmesta EU-kansalaisesta on osuuskunnan jäsen. Osuustoiminnan arvot – omatoimisuus, yhteistoiminta, demokratia, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus – ovat kestäviä ja toimivia, kun haetaan ratkaisuja kestämättömään kehitykseen, työttömyyteen ja alueellisiin ongelmiin.

Osuuskuntalainsäädäntö vaihtelee EU-maiden välillä, mikä vaikeuttaa sekä yhteistyötä, hyvien käytäntöjen vaihtamista että EU:n laajuisen imagon rakentamista. Tutkimuksen ja yhteistyön kautta käytäntöjen ja lainsäädännön eroja eri maiden välillä on hyvä selvittää. Parhaillaan on Suomessakin meneillään osuuskuntalain kokonaisuudistus, uuden lain on määrä tulla voimaan ensi vuoden alkupuolella.

Osuustoimintamuotoinen yritystoiminta on laajentunut EU:ssa monille uusille aloille, erityisesti kuljetus-, energia- ja palvelusektoreille. Perinteinen osuustoiminta painottui aikanaan alkutuotannon yritystoimintaan, markkinointiin, kauppaan ja rahoitukseen. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Suomessakin on nähty osuustoimintamuotoisen yritystoiminnan laajentuminen monille uusille aloille. Näitä hankkeita löytyy terveydenhoidon ja hyvinvoinnin, koulutuksen, rahoituksen ja myös erilaisen muun palvelutuotannon aloilta. Alue, jossa toivoisi uusosuustoiminnalle menestystä niin Suomessa kuin erityisesti maailmalla, voisi olla uusiutuvan energian ja materiaalien kierrätyksen aloilla. Juuri niillä aloilla on ratkaiseva merkitys, kun tavoitellaan kestävää kehitystä.

Osuuskunnat voivat olla erityisen hyödyllisiä alueilla, jonne voittoa tavoittelevat yritykset tai julkiset palvelut eivät yllä. Osuuskunnat luovat työtä usein syrjäisille alueille samalla tuottaen tarvittavia peruspalveluja kuten terveydenhuoltoa, koulutusta tai infrastruktuuria, ollen usein ainoat palveluntarjoajat tietyllä alueella. Useimmiten osuuskunnan jäsenet asuvat lähiseudulla, mikä vahvistaa alueellista yhteisöllisyyttä. Tämän voi ajatella tukevan valintoja, jotka edistävät paikallisesti kestäviä ratkaisuja, kun niistä riippuvat kaikkien yhteinen tulevaisuus. Kestävä kehitys tähtää nimenomaan tulevaisuuden ratkaisuihin, jotka ovat taloudellisen kannattavuuden ohella ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestäviä, ympäristön ja yhteisön säilymistä tukevia.

Osuuskuntamuotoisen liiketoiminnan kehittäminen on yksi mahdollisuus nykyiseen vaihtuvaan työ- ja elinkeinoympäristöön. Osuustoiminnallisten yritysten päämäärä ja tavoitteet lähtevät toiminnasta itsestään. Toiminnan tarkoitus, oli sitten kyse tuotannosta, jakelusta, palveluista, on päämäärä sinänsä, ei niinkään taloudellisen tuloksen maksimointi. Ollakseen elinvoimaista toimintaa, myös osuustoiminnallisten yritysten on kuitenkin oltava taloudellisesti kannattavia.

Osuustoimintamalli antaa mahdollisuuden yritystoimintaan myös silloin, kun toimijoiden varat ja muut resurssit ovat vähäiset – osuustoimintamalli voi olla siis pienituloistenkin yritysmuoto. Yhteistoiminnalla ja voimia, myös taloudellisia resursseja, yhdistämällä pystytään käynnistämään yrityksiä ja hankkeita.  Osuuskuntalain uudistuksella autetaan juuri pienten osuuskuntien perustamista ja toimintaa. 

Osuuskuntien tärkein tehtävä on tuottaa palveluja jäsenilleen, mutta niillä on myös tärkeä merkitys yhteiskuntaan laajemminkin. Ne perustuvat arvoihin ja periaatteisiin, jotka ovat usein samankaltaisia kuin kansalaisjärjestöillä ja muilla kansalaisyhteiskunnan toimijoilla. Yksi osuustoiminnan periaatteista on toimia yhteisöjensä kestävän kehityksen hyväksi jäsenten päättämällä tavalla. Tukemalla jäseniensä etuja, osuuskunnat tukevat myös tietyn ryhmittymän etuja esimerkiksi pienviljelijöiden ja kuluttajien etuja laajemminkin. Kumppanuudet muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa ovat tärkeässä roolissa.

Vahvalla osuustoimintaliikkeellä on mahdollisuuksia vaikuttaa maan lakeihin ja säädöksiin osallistumalla aktiivisesti näihin prosesseihin. Esimerkiksi jos osuuskunnat tuottavat suuren osan jostain tietystä esim. maataloustuotteesta niin on niillä mahdollisuus vaikuttaa laajemmin kauppa- ja hintapolitiikkoihin.

Osuustoiminta on juuriltaan liike, joka toteuttaa periaatetta ”ajattele maailmanlaajuisesti, toimi paikallisesti”. Siten osuustoiminnalla on myös tärkeä rooli globaalin talouden tasapainoisessa ja oikeudenmukaisessa kehittämisessä. Siitä myös seuraa, että kansainvälisessä yhteistyössä ja järjestöissä on turvattava osuustoiminnan edellytykset.

Viittaan tällä myös siihen, että EU:n sisämarkkinaperiaatteita on sovellettava tavalla, joka ei johda osuustoiminnan aseman tietoiseen tai tahattomaan heikentämiseen. Tämä tulee ottaa huomioon sekä Suomessa että Euroopan unionissa elinkeinoelämää ohjaavassa lainsäädännössä ja kilpailupolitiikan soveltamisessa. Yltiöliberalistisen markkinalogiikan vierastamien osuustoimintaperiaatteiden soveltamiselle on oltava tunnustettu asema. Aito vapaaehtoinen yhteistyö ja siihen perustuva keskinäisyys ei voi olla kiellettyä.

Hyvät kuulijat,

Ihmisoikeusperustaisuus on kehityspolitiikkamme lähtökohta.  Osuuskuntatoiminta on yksi keino soveltaa ihmisoikeusperustaisuutta käytännössä. Antamalla kaikille ihmisille mahdollisuuden osallistua ja muodostaa erilaisia ryhmiä yhteisten asioiden edistämiseksi vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa. Osuuskunnat ovat ”demokratiakouluja” – niillä on tärkeä rooli luoda tilaa organisoitua, ja usein ne mahdollistavat heikompiosaisille saada äänensä kuuluviin heitä koskevassa päätöksenteossa. Osuuskunnat edistävät dialogia ja demokraattista päätöksentekoa.

Osuuskunnat voivat osaltaan edistää kaikkia kehityspolitiikan painopisteitä eli 1) ihmisoikeuksia kunnioittavaa, demokraattista ja vastuullista yhteiskuntaa, 2) osallistavaa ja työllistävää vihreää taloutta, 3) luonnonvarojen kestävää hallintaa ja ympäristönsuojelua sekä 4) inhimillisiä voimavaroja.

Suomella on osuustoimintaa kehittävää yhteistyötä erityisesti Afrikassa osana kansalaisjärjestöjen ja kahdenvälisten, kehitysyhteistyövaroin tuettavia maaseutukehityksen, metsäsektorin ja vesialan hankkeita. Kauppaa tukevan kehitysyhteistyön kautta voidaan myös vahvistaa osuuskuntamallista yritystoimintaa. 

Osuuskunnat ovat osoitetusti parantaneet naisten osallistumismahdollisuuksia yhteiskunnassa, ja ne voivat tukea naisten yrittäjyyttä, osallistumista ja taloudellista voimaannuttamista. Tämä on erityisen tärkeää huomioiden monet haasteet, joita naiset erityisesti kehitysmaissa kohtaavat liittyen maanomistukseen sekä luoton, koulutuksen ja maatalousneuvonnan saantiin. Osuustoiminnan keinoin tuetaan siis sukupuolten tasa-arvoa, mikä on olennainen osa sosiaalisesti kestävää kehitystä.

Osuustoiminta on tukenut YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamista, varsinkin köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämistä ja kestävää kehitystä. Nyt valmistellaan uusia globaaleja tavoitteita vuoden 2015 jälkeiselle ajalle. Niitä laadittaessa tulisi huolellisesti eri tahoilla miettiä, mitä keinoja osuustoiminta tarjoaa tulevien Post-2015 -tavoitteiden saavuttamiseksi. Yritystoiminta on välttämätön edellytys tavoitteisiin pääsemiseksi. Tuntuisi luonnolliselta, että osuustoiminnalla on oma panoksensa, koska antaahan se mallin yritystoimintaan myös hyvinkin erilaisille ihmisille ja  erilaisissa olosuhteissa.

Osuustoiminnallisella yritysmuodolla voidaan vastata ihmiskunnan suuriin haasteisiin. Hyvä esimerkki on aliravitsemuksen ja siihen kytkeytyen äärimmäisen köyhyyden poistaminen. Tällä ongelma-alueella ovat aivan keskeisessä asemassa köyhien maiden pienviljelijät ja maaseudun yrittäjät. Arviolta 400 miljoonaa kehitysmaissa asuvaa pienviljelijää ratkaisevat suurelta osin sen, miten maailman köyhyys- ja nälkäongelma ratkaistaan.  Osuustoiminnan kautta pienviljelijät voivat saada neuvottelu- ja markkinavoimaa sekä markkinoilla toimiviin välittäjiin että oman maan valtiovaltaan nähden. Järjestäytyminen osuustoiminnan piirissä helpottaa myös informaation ulottamista kestävän maatalouden tuotantotavoista viljelijöille saakka.

Hyvät kuulijat,

Haluaisin lopuksi vielä korostaa nuorten ja osuuskuntien yhteisten mahdollisuuksien löytämistä – osuuskunnat voivat toisaalta edistää nuorten työllistämisestä ja yritystoiminnan aloittamista, nuoret puolestaan tarjoavat uutta energiaa, luovuutta ja dynamiikkaa osuustoimintaliikkeelle. Osuustoiminta-aate istuu hyvin nuorten kasvavaan tarpeeseen toimia demokraattisesti, vastuullisesti ja eettisten liiketoimintaperiaatteiden mukaan.  Tämä vaatii kuitenkin tietoa osuuskunnista eri koulutustasoilla, mutta luotan siihen, että tiedotuksen ja koulutuksen kautta innovatiivinen kansalaisyhteiskunta löytää osuuskuntatoiminnan erilaiset mahdollisuudet.