EU:n komission varapuheenjohtaja ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan Korkea Edustaja Catherine Ashton, (jota kutsuttaisiin EU:n ulkoministeriksi elleivät britit olisi olleet nimikkeelle allergisia) kävi Suomessa. Kävin ensin hänen kanssaan Helsingissä pitkän keskustelun niistä kaiken maailman asioista, joihin EU:n täytyy kyetä ottamaan kantaa ja vaikuttaa, ja jatkoimme sitten Rovaniemelle arktisten asioiden merkeissä. Lapissa jo ennen uutta tehtäväänsä perheensä kanssa lomaillut Ashton on aidosti kiinnostunut arktisten alueiden asioista. Rovaniemellä hän mm. kuunteli tarkoin kolmen pohjoismaan saamelaisedustajien esittämiä näkemyksiä alkuperäiskansojen tilasta ja toiveista. Suomesta Ashton jatkoi matkaansa Kiirunaan, Tromssaan ja Huippuvuorille. Arktisilla alueilla on meneillään isoja asioita jotka merkitsevät sekä uhkia että avaavat uusia mahdollisuuksia. Ilmastonmuutoksen eteneminen kutistaa jääpeitettä ja uhkaa arktisten alueiden herkästi haavoittuvaa luontoa, samalla kun se avaa uusia kulkureittejä ja eritoten öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntämismahdollisuuksia. Alueen asukkaat ja alkuperäiskansat suhtautuvat tähän kaksijakoisesti. Luvassa olevat investoinnit tuovat rahaa ja vaurautta, mutta uhkaavat sekä luontoa että perinteisiä elämäntapoja ja alkuperäiskansojen elinkeinoja. Suomessakin tämä näkyy siinä miten melkoisen kaivosbuumin synnyttänyt raaka-aineiden kasvava kysyntä on luonut ristiriitoja esim. Talvivaaran kaivoksen toimintaan liittyen.EU on jo nyt monin tavoin mukana pohjoisessa ulottuvuudessa myös arktisilla alueillla ja tulee olemaan vielä enemmän, kun sen hakemus tulla mukaan viiden pohjoismaan sekä Kanadan, Venäjän ja USA:n perustaman Arktisen neuvoston pysyväksi tarkkailijaksi saadaan hyväksyttyä. EU valmistelee myös Arktisen tiedotuskeskuksen perustamista Rovaniemelle. Se vaatii vielä komission toiminta- ja hankintasääntöjen mukaisesti valmistellun päätöksen. Rovaniemellä vallitsi luottavainen tunnelma siihen, että päätös pian syntyy,  eikä Ashton puheillaan tätä luottamusta ainakaan heikentänyt.7.3. 2012

SDP järjestää maanantai-iltapäivällä Paasitornissa seminaarin  otsikolla ”Tavoitteiltaan arvopohjainen ja keinoiltaan realistinen ulkopolitiikka”. En ole otsikkoa keksinyt, mutta voin sen hyvin allekirjoittaa. Yksi maailman hyvistä ja samalla haasteellisista kehityspiirteistä on se, miten aikanaan luotu vastakkainasettelu ns. idealistisen ja realistisen ulkopolitiikan välillä on heikentynyt.

Ns. realistisen ulkopolitiikan yksi perusajatus oli, että on olemassa sellaisia kansallisia etuja, joita valtiot voivat ajaa myös toisten kansallisten etujen kustannuksella. Tässä reaalipolitiikassa nojattiin myös voimapolitiikkaan eli käsitykseen, että sotilaallinen voima, sen kerääminen eli varustautuminen ja sotilaallisella voimalla uhkaaminen ja myös sen käyttäminen on sekä hyväksyttävä että toimiva tapa ajaa valtion kansallista etua. Se istui luontevasti suurvalloille, mutta samaan nojasivat myös pienemmät valtiot, jotka eivät historian valossa ole välttämättä käyttäytyneet sen hyveellisemmin, niillä on vain ollut vähemmän mahdollisuuksia harjoittaa omaa voimapolitiikkaansa.

On monia syitä miksi voimapolitiikan mahdollisuudet ovat maailmassa vähentyneet. Kuuluisa ihmisluonto, johon niin usein vedotaan, ei varmaan ole muuttunut, mutta maailma on. Merkittävin ilmentymä tästä on väestönkasvu, joka on yli kolminkertaistanut maapallon väkiluvun toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Tämä yhdessä sen kanssa, miten ihmisen suhde luonnonympäristöön ja luonnonvarojen käyttöön on ajautunut kriisiin ja pakottaa meidät hyvin nopeasti, parhaassakin tapauksessa enintään muutaman vuosikymmenen sisään siirtymään maailmanlaajuisesti ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään kehitykseen, on luonut aivan uuden keskinäisen riippuvuuden, joka sitoo maailman kansakunnat yhteen sekä hyvässä että pahassa.

Osuutensa on myös teknologian muutoksilla ja sillä, miten ihmisten osaaminen erotuksena raadannan tai raaka-aineiden käytön määrästä nykyisin määrittelee hyvinvoinnin mahdollisuudet. Se tarkoittaa mm. sitä, että voimapolitiikan keinoin hankitut raaka-ainelähteet tai vieraiden kansojen alistaminen orjatyövoimaksi eivät enää tuota kestävää menestystä.

Yhtä välttämätön ehto kuin monenkeskinen ja kattava yhteistyö on ihmiskunnan selvitymiselle, on myös oikeusvaltioperiaatteiden, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vahvistaminen. Elämme maailmassa, jossa kaikki riippuu kaikesta: ei ole kestävää rauhaa ja vakautta ilman ihmisoikeuksien kunnioittamista, ei ole taloudellista kehitystä ilman vakautta, ei ole kestävää ihmisoikeuksia kunnioittavaa demokratiaa ilman ihmisten perusturvan ja toimeentulon varmentavaa kehitystä. Tämä näkyy maailmassa niin myönteistä kehitystä vahvistavissa hyvissä kierteissä kuin hajoavien valtioiden noidankehissä.

Yhteinen nimittäjä näille kaikille on myös sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeuksien ja osallistumisen täysimääräinen toteuttaminen, joka on avaintekijä niin rauhalle ja vakaudelle, kehitykselle kuin ihmisoikeuksien toteutumiselle.

On siten paikallaan, että kaikki nämä asiat ovat keskeisiä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Toiminta naisten aseman ja voimaannuttamisen ja ihmisoikeuksien puolesta, osallistuminen rauhanvälitykseen ja laaja-alaiseen kriisinhallintaan sekä työ demokratiaan ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan paremman globalisaationhallinnan puolesta ovat Suomen hallituksen ohjelmassa erityisen painon saaneita vahvuuksia. Tähän liittyy luontevasti myös säällisen työn nostaminen kansainvälisissä järjestöissä, kehitysyhteistyössä ja kauppapolitiikassa keskeiseen asemaan.

Kaikki tämä ei tietenkään tarkoita etteikö maailmassa edelleen löytyisi voimapolitiikkaan uskovia vallankäyttäjiä, joiden kanssa täytyy toimia realistisen ulkopolitiikan keinoin. Samoin on selvää, että jatkuvasti syntyy tilanteita, joissa arvopohjainen ja realistisen ulkopolitiikka voivat olla vastakkain: myydäkö aseita ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin suomalaisten työpaikkojen vuoksi, vaietaanko poliittisista vangeista kauppasopimusten toivossa ja ollaanko mieluummin kotimaisten säästöpaineiden vuoksi vapaamatkustaja kuin aktiivinen osallistuja kehityspolitiikassa ja kriisinhallinnassa.

4.3. 2012

Hallitus valmistautuu kolmen viikon päästä käytäviin kehysneuvotteluihin. Tiistainen strategiaistunto virkamieskunnan esittämine talouskehitystä koskevine tavanomaisine madonlukuineen ei ollut vielä tarkoitettukaan ratkaisujen tekemiseen, ja on syytä alleviivata, ettei se edes sopinut mistään haarukasta, jossa ratkaisuja tultaisiin tekemään.  Näissä keskusteluissa on aina ongelmana se, että päätöksiä teetetään yhden virallisen virkamiestotuuden kertovien arvioiden ja näkemysten pohjalta. En epäile Suomen Pankin ja ministeröiden vastuullisten virkamiesten rehellistä pyrkimystä todellisuutta väärentämättömiin lukuihin. Yhtä kaikki tosiasia on, että istuntosalin ulkopuolella tutkimuslaitoksissa ja ekonomistikunnassa vallitsee paljon laajempi näkemysten kirjo, johon hallitus ei koskaan kollektiivina pääse tutustumaan. Kukaan ei myöskään kiellä, että jokainen arvio on äärimmäisen herkkä pieniinkin muutoksiin pohja-arvoissa. Siten pienikin ylitys hyvin varovaisiin kasvuennusteisiin voi lähes poistaa koko laskennallisen sopeuttamistarpeen lyhyellä aikavälillä. Vaikeutta lisää myös se, että sopeuttamistoimet – leikkaukset ja veronkorotukset – voivat herkästi edelleen heikentää kasvua ja johtaa kasvua kuihduttavaan ja työttömyyttä kasvattavaan kierteeseen, jossa myöskään alijäämä ei supistu läheskään tavoitellua määrällä. Yksimielisyys ainakin otsikkotasolla vallitsee siitä, että nyt on tehtävä isoja ja kauskantoisia rakenneuudistuksia, jotka vahvistavat talouden ja varmistavat hyvinvointivaltion toiminnan myös tulevaisuudessa. Kun – ja siis samalla iso jos – niissä onnistutaan voidaan välitöntä sopeuttamistoimien tarvetta olennaisesti vähentää. Isoimmat asiat ovat jo työn alla oleva puolustusvoimauudistus, harmaan talouden torjumisohjelma, kaavailtu kuntauudistus ja työurien pidentäminen. Tähän listaan on ehdottomasti lisättävä julkisen terveydenhuollon laadun ja saatavuuden turvaava ja yksityisten terveysmenojen kasvun katkaiseva terveydenhoitouudistus. Puolustusvoimauudistus on ainoa hallituksessa jo selkeästi sovittu asia ja harmaan talouden torjuntaohjelman perustakin on jo hallitusohjelmassa valettu, muut ovat aika alkutekijöissään ja on vaikea uskoa, että niistä muutamassa viikossa saataisiin täsmällisiksi luvuiksi muutettavaa tolkkua.  Yritettävä kuitenkin on, sillä muutoin kamreerikammalla tehty kehyssopeutus voi tuottaa jopa enemmän vahinkoa kuin kestävyyttä taloudenpitoon.   29.2. 2012