JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori esittää toimeentulotuen perusosan siirtoa Kansaneläkelaitokseen ja tuen rahoitusta valtion vastuulle. Ajatus ei ole uusi, vaan yksi niistä monista, jotka voitaisiin ja pitäisi suuremmitta ongelmitta toteuttaa sosiaaliturvan yksinkertaistamiseksi. Kuten Santamäki-Vuori toteaa, työttömyysturvaa saavat joutuvat usein turvautumaan toimeentulotukeen ja siirto vähentäisi ihmisten nöyryyttämistä ja turhaa byrokratiaa, jolloin kuntien resursseja vapautuisi sosiaalityöhön sekä ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen käyttöön sitä todella tarvitseville.

On hyvä, että tällä kertaa esitys tulee ay-liikkeen suunnalta, sillä monet demarit ovat edelleen vanhan kela-kammonsa vankeja missä on kenties mukana myös ripaus perustulopelkoa. On toki totta, kuten vastustajat huomauttavat, ettei siirto sellaisenaan ratkaise toimeentulotuen ongelmia. Se että nämä ongelmat ovat kärjistyneet ei johdu yksinomaan lamasta ja työttömyydestä. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että erimuotoinen perustoimeentuloturva on vuosien varrella koko ajan heikentynyt. Tällaisen perusturvan tulisi olla sellaisella tasolla, että se normaalitapauksessa riittää elämiseen ilman, että sen varaan joutuvan täytyy myös turvautua toimeentulotukeen. Työmarkkinatuen jälkeenjääneisyys on tässä suurin epäkohta, joka tulisi välittömästi korjata sillä että tukea nostetaan 120 euroa kuukaudessa.

Kallista? Ei ainakaan verrattuna hallituksen toteuttamaan kela-maksun poistoon, joka maksoi kolme kertaa enemmän. Mutta mitä sitten tehdä ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle? Se olkoon eri asia, eikä tämän epäkohdan välitön korjaaminen saa jäädä odottamaan sitä, mitä työmarkkinajärjestöt ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle ovat valmiita tekemään.

23.8. 2009

Vanhasen hallitus, joka suruttomasti heittää satoja miljoonia erilaisiin tulonjaon kannalta huonoihin ja työllisyyden kannalta parhaimmillaankin vain heikkotehoisiin kohteisiin, etsii samanaikaisesti säästöjä leikkaamalla jälleen kerran kehitysyhteistyöstä. Tavoitteena on saada kokoon suurinpiirtein se summa, jota hallitus esittää uutena korotuksena puolustusvoimien varustelurahoihin. Valtiovarainministeriö löytää tälle oikeutuksen siitä, että BKT:n tänä vuonna laskiessa kehitysyhteistyövarojen BKT-osuus kasvaisi muutoin ajateltua enemmän. Toisena innovaationa on, että osa Suomessa käytettävistä turvapaikanhakijoiden kustannuksista luettaisiin jatkossa kehitysyhteistyöksi, jolloin tilastot näyttävät samaa lukua kuin ennen vaikka todellisia kehy-hankkeita leikataan. Hallituksen kehityspolitiikan täydellisestä konkurssijulistuksesta puuttuu enää se, että esimerkiksi Afganistanin kriisinhallintamenot saataisiin kokoomuksen haluamalla tavalla myös kehitysyhteistyöksi.

Oikea menettely olisi tietenkin jättää kehitysyhteistyövarat ennalleen ja olla tyytyväinen siihen, että jatkossa se 0,7 prosentin BKT-osuus johon Suomi lukemattomia kertoja ja tämäkin hallitus on sitoutunut, käy vähän realistisemmaksi ja helpommin saavutettavaksi. VM:n kehyleikkuri on tähän asti toiminut vain yhteen suuntaan eli oikeuttanut leikkauksiin silloin kun BKT:n kasvu jää ennakoitua heikommaksi, ei koskaan korotuksiin silloin jos se on ennakoitua vahvempaa.

Kokoomukselta ja kepulta ei tällainen nihkeys kehitysyhteistyön suhteen ole uutta tai odottamatonta, mutta joillekin voi olla yllätys se, että vihreätkin ovat osallistumassa leikkauskampanjaan omantuntonsa hinnalla.

20.8. 2009

Suomestako veroparatiisi ja harmaan talouden kotipesä? Näin käy jos valtiovarainministeriön kaavailut sijoitusrahastolain muutoksesta hyväksytään. Se antaisi suomalaisille rahastoyhtiöille mahdollisuuden markkinoida rahasto-osuuksia tehokkaammin ulkomaisille sijoittajille. Houkutuskeinona on hallintarekisterin tarjoama veronkierron ja rahanpesun mahdollistava anonymiteetti.   Valtiovarainministeriössä puolustelut toisten, harmaata taloutta vastaan taistelevien viranomaisten kritiikin edessä eivät ole vakuuttavia. Pääkysymys ei suinkaan ole se, kuinka paljon samassa yhteydessä koetetaan tehostaa muuta rahamarkkinoiden valvontaa ja estää ainakin suomalaisten veronkiertomahdollisuuksien laajentaminen. Oikea kysymys on, miksi Suomessa halutaan luoda lisää mahdollisuuksia anonyymirahan sijoituksille tilanteessa, jossa G 20, EU ja muutkin haluavat veroparatiisien sulkemista ja rahamarkkinoiden avoimuuden laajentamista? 17.8. 2009