– Puhe Vantaan kaupunkin ja Korson ty:n itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.1999

82-vuotias Suomi on tänään nuorekas vanhus, jolla on melkoinen meno päällä. Suomen talous on raskaiden lamavuosien jälkeen paremmassa kunnossa kuin koskaan. Talouskasvu jatkuu edelleen Euroopan kärkivauhtia ja Suomen taloudenpitoon ja vakauteen tunnetaan laajaa luottamusta. Maamme on kansainvälisen kilpailukykyvertailujen kärkipäässä. Suomi tunnetaan maana jossa kannattaa tehdä työtä, jossa kannattaa yrittää ja jonne kannattaa sijoittaa.

Haasteita ja ongelmia on silti riittävästi. Niistä välittömin on edelleen aivan liian suuri työttömyys. Sekin on kuitenkin laskenut alle EUn keskitason. Vallitsevan suotuisan kehityksen jatkuessa on työllisyysaste mahdollista onstaa hallitusohjelman tavoitteen mukaisesti 70 prosenttiin. Siitä ei enää ole pitkä askel tosiasialliseen täystyöllisyyteen.

Jos Suomen menestyksen avaintekijät tulisi kiteyttää kolmeen sanaan ne olisivat osaaminen, yrittäjyys ja yhteistyö.

Osaamisen korostamista tuskin enää tarvitsee erityisemmin perustella Suomessa, jossa kaikki voivat nähdä miten juuri korkealaatuiseen osaamiseen perustuvat yritykset ovat olleet Suomen viimevuosien menestyksen vetureita.

Osaamisen ei kuitenkaan tule tulkita tarkoittavan vain muutamiin high tech-yrityksiin tai informaatioteknologiaan keskittyvää osaamista. Tämä osaaminen ei ole sekään vain näiden alojen yritysten asia vaan taloutemme vahvuus ja yritysten tuottavuus ja kilpailukyvy riippuvat siitä miten hyvin uuden informaatio- ja viestintäteknologian käyttö leviää kaikille muillekin niin teollisuus- ja palvelualoille.

Osaaminen on yhtä lailla myös käden taitoja, muotoilua, markkinoiden tuntemusta, uusiutumiskykyä, joustavuutta ja työmiesten ja -naisten ammattitaitoa.

Uuden teknologian menestykset ja kaikki huippuosaaminen kuihtuisivat myös nopeasti elleivät ne perustuisi hyvään ja korkeatasoiseen yleistä koulutus- ja osaamistasoa jatkuvasti nostavaan kattavaan perusopetusjärjestelmään.

Osaaminen ei myöskään säily ellei siihen panosteta. Kun olemme 80-luvulta alkaen tehneet töitä nostaaksemme Suomen aikanaan vaatimattoman TK-panoksen n. kolmeen prosenttiin kansantulosta sitä ei nyt saa päästää laskemaan. Olisi kohtalokasta jos näin kävisi nyt kun talouden vaikeimpinakin kriisivuosina uskalsimme kasvattaa TK-panostusta.

Erityisenä TK-politiikan kohteena on nyt oltava TK-osaamispanostuksen leventäminen ja laajentaminen sekä alue- että alakohtaisesti.

Yrittämisen korostaminen on myös luonnollinen ja ymmärrettävä asia. Suomen talouden voima on siinä että olemme sillä tavoin menestyvä sekatalous, että täällä toimivat markkinaehtoisesti niin pienet ja isot, pörssi- ja perhe-, kuin myös valtion ja osuustoiminnalliset yritykset. Tarvitsemme koko ajan uusia yrittäjiä ja yrityksiä, mutta myös pitkäjänteistä sitoutumista edustavia vanhoja ja uusiutumiskykyisiä yrityksiä.

Vaikka suurten yritysten ja perinteisen teollisuuden menestys on edelleen maallemme tärkeä tiedämme kuitenkin etteivät nykyiset suuryrityksemme ehkä Nokian poikkeusta lukuunottamatta tule tarjoamaan lisää uusi työpaikkoja. Tarvitsemamme uudet työpaikat syntyvät etupäässä pienissä- ja keskisuurissa yrityksissä joista suurin osa suomalaisista ei todennäköisesti tänään ole kuullutkaan, ehkä siitäkään syystä ettei näitä yrityksiä ole vielä tänään olemassa.

Yrittäminen painottuu hallitusohjelmassa eräänlaisella läpäisyperiaatteella, sen ohella että ohjelmassa on myös sovittu KTMn vastuulla toteutettavasta erillisestä yrittäjyysprojektista.

Lähtökohta työn jatkamiselle on sillä tavoin hyvä, että yleisesti tunnustetaan että Suomessa on tuskin koskaan ollut niin hyvät edellytykset yrittämiselle kuin tänään.

Parantamisen varaa löytyy kuitenkin aina. Suomen hyvät näytöt innovatiivisuudessa eivät tuota vielä toivottuja kansantaloudellisia tuloksia siksi että emme osaa riittävästi muuttaa keksintöjä ja innovaatioita markkinakelpoisiksi tuotteiksi ja palveluiksi.

Usein katsotaan että Suomen rahoitusmarkkinat toimisivat jo niin hyvin ettei se enää ole ongelma. Yrittäjäkentän palaute kertoo kuitenkin siitä, että oman pääoman ehtoisen riski- ja siemenrahoituksen saatavuus on vakava pullonkaula. Tämän lieventämiseksi on Suomen teollisuussijoitus oytä koskeva lainsäädäntö uudistettavana samalla kun yhtiön rahoituspohjaa vahvistetaan huomattavasti.

Kolmas menestyksemme avaintekijä on yhteistyö. Käytössämme on Suomessa voimavara, jota kovin monella maalla ei koskaan ole ollut tai ainakaan enää ole käytössään, eli vahvoihin työmarkkinaosapuoliin nojautuva työmarkkinayhteistyö ja sopimusjärjestelmä.

Se on tuottanut erityisen hyviä tuloksia viime vuosina vakautta ja paranevaa työllisyyttä tukeneiden tulosopimusten muodossa, eikä lähtökohtaisesti kannata pelätä etteikö myös liittokohtainen sopimuskierros toimisi samoin.

Sopimusyhteiskunnan vahvuus näkyy järjestöjen yhdessä valtiovallan kanssa tekemänä työnä työelämän uudistamiseksi ja yritysten kilpailukyvyn kehittämiseksi. Työelämän välttämätön uudistaminen onnistuu parhaiten järjestöjen yhteisen yleissitovaa työehtosopimusjärjestelmää kehittämällä.

Itsenäisen Suomen on pidettävä omat asiansa kunnossa ja huolehdittava menestyksensä edellytyksistä ja suomalaisten hyvinvoinnista. Jos itse emme sitä osaa, ei sitä kukaan muukaan puolestamme tee. Mutta tämäkään ei vielä riitä menestyksen turvaamiseen.

Emme ole Suomessa vielä keksineet jotain ikiliikkujaa jolla suotuisa kehitys olisi tästä eteenpäin ilman erityisempiä ponnistuksia turvattu. Se ei myöskään ole turvattu vaikka oma työmme onnistuisikin sillä luonnollisesti epävarmuus- ja uhkatekijät maailmantaloudessa voivat katkaista meidänkin suotuisan kehityksemme. Siten itsenäisyys ymmärrettynä mahdollisimman suurena sananvaltana omiin asioihimme ja omaan kehitykseemme edellyttää kasvavan keskinäisen riippuvuuden leimaamassa maailmassa aktiivista osallistumista ja vaikuttamista ylikansallisessa yhteistyössä Euroopan unionin ja maailmanlaajuisten järjestöjen puitteissa.

Myös Suomen tulevaisuus on entistä vahvemmin sidoksissa siihen miten ihmiskunta osaa hallita kansainvälistä yhteisöä kohtaavat taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset haasteet. Seuraavaksi käsittelen erityisesti viimemainittuja.

Maapallon iäksi arviodaan n. 4,5 mrd vuotta. Elollisen elämän arvellaan alkaneen maapallolla n. kaksi miljardia vuotta sitten. Ihminen on nelisen miljoonaa lajia tuottaneessa luonnon evoluutiossa todella nuori, vain runsas 100 000-vuotias tulokas.

Enimmän osan ajastaan ihminen on elänyt jättämättä pysyviä jälkiä muuhun luontoon ja ympäristöönsä. Ihmisen elämä on ollut kovaa vaellusta luonnon armoilla ja ehdoilla. Pysyvään maanviljelyyn siirtyminen ja keinokastelujärjestelmien rakentaminen 10 000 vuotta sitten oli ihmisen ensimmäinen ympäristöä laajemmin muokkaava muutos. Toinen oli laajojen metsäalueiden hakkaaminen ja aavikoitumisen alullepano. Globaaliseti näiden merkitys jäi vielä rajalliseksi. Jo se ettei ihmisiä ajanlaskumme alussa ollut paria sataa miljoonaa enempää piti vaikutukset kohtuullisena.

1900-luku on ollut kiihtyvän väestökasvun aikaa. Vuodesta 1950, jolloin ihmisiä oli jo 2,5 miljradia, on luku noussut jo kuuteen miljardiin ja nousee parhaimmassakin tapauksessa ainakin 10 miljardiin ennen kuin kasvu voi pysähtyä.

Samanaikaisesti kun maailman väestö on räjähdyksenomaisesti kasvanut, ovat myös ihmisten käytössä olevat tiedot ja taidot moninkertaistuneet. Teollisen vallankumouksen alettua on ihminen saanut käyttöönsä yhä tehokkaammat keinot muokat ympäristöään, ammentaan siitä ravintonsa, energiansa ja raaka-aineensa sekä valmistaa yhä monimutkaisempia ja tehokkaampia tavaroita, koneita ja laitteita.

Vaikka tämä modernisaatioprosessi on voinut tuoda myös menetyksiä esiteollisen ajan yksinkertaisempaan elämäntapaan nähden, on ihmisten elämä kaiken kaikkiaan toki helpottunut, monipuolistunut ja pidentynyt. Yhä useampi meistä voi elää jo lähes koko biologisen elämänkaarensa loppuun saakka. Uuteen teknologiaan ja innovaatioihin perustuva aineellisen elintason parantuminen on ollut edellytys kaikenpuoliselle inhimillisen vapauden kasvulle ja kulttuurin kehitykselle.

Tämän kehityksen tarkoittamattomista seurauksista olemme vasta hyvin myöhään tulleet tietoisiksi. Siihen liittyvä luonnonvarojen käyttö on suurelta osin osoittautunut kestämättömäksi ryöstöviljelyksi, jossa uusiutuvien varojen uusiutumiskykyyn tai uusiutumattomien varojen ehtymiseen ei pitkällä aikavälillä ole kiinnitetty juurikaan huomiota. Tehomaatalous, teolliset prosessit ja kasvava kulutus ovat työntäneet ympäristöön jatkuvasti lisääntyvän määrän myrkkyjä, jätteitä ja päästöjä.

Suhteutettuna elollisen luonnon parin miljardin vuoden ikään näyttäytyvät kaikki ihmisen toiminnan vaikutukset aikajanalla äkillisinä kohtasuoraan ylöspäin kohoavina piikkeinä, vielä jyrkempinä kuin maailman väestökehitystä kuvaava käyrä. Näin ilmaistuna ymmärrämme paremmin sen, ettei meillä voi olla luon-nonhistoriallista kokemusta siitä, miten ihminen hallitsee toimintansa kaikkia ympäristövaikutuksia. Pelaamme omalla ja muiden lajien tulevaisuudella jättiläismäistä uhkapeliä.

Sellaiset asiat kuten otsonikato, happosateet, geenimanipulaatio tai kasvihuoneilmiö olivat vain neljännesvuosisata sitten osin asiantuntijoillekin tuntemattomia käsitteitä. Kuinka voisimme siis tietää vielä mitään varmaa siitä, mitä vaikutuksia ja seurauksia tällä kaikella on ihmisen ja muiden lajien tuleviin elinmahdollisuuksiin ja olosuhteisiin?

On mahdollista, että laajat ympäristömuutokset ovat jo luonnossa kumuloituneet sillä tavoin, että ne ovat peruuttamattomia. En itse jaa linkolaista käsitystä ihmisestä jo tuhoon tuomittuna lajina, mutta sitäkään ei voi varmuudella vääräksi osoittaa.

Tästä kaikesta ei ole seurauksia vain ekologialle. Yhtä suuressa määrin se muuttaa myös olosuhteita ja edellytyksiä, joiden vallitessa ihmisten ja yhteisöjen keskinäinen vuorovaikutus maailmassa rakentuu. Enemmän kuin puhetta corporate governance-käsitteestä tarvitsemme toimivaa global governance-ajattelua.

Valtiolliset rajat eivät ole ylittämättömiä. Enemmän tai vähemmän asevaraiset pyrkimykset niiden siirtämiseen ovat usein olleet kohtalokkaita. Nyt täytyy toivoa ja toimia sen puolesta että globalisoituminen ja pyrkimykset rajojen madaltamiseen johtavat päinvastaiseen tulokseen, rauhanrakenteiden vahvistamiseen.

Ekologiset rajat ovat toisenlaisia. Niitä ei voi asevoimin ylittää eikä neuvotellen kumota. Edistysuskoinen kuvitelma siitä, että tiede ja teknologia mahdollistaisivat niiden siirtämisen, on sekin joutunut ekologisten realiteettien edessä väistymään.

Toisin kuin ensiaallon ”kasvun rajat”-kirjallisuus oletti ei luonnonvarojen ehtyminen ole ensimmäisenä eteen tuleva raja. Itse asiassa toimivassa markkinataloudessa ei tällaisia rajoja lainkaan ole, sillä kysynnän ja tarjonnan laki pitää huolen siitä, että esimerkiksi viimeinen öljybarreli on niin huikean kallis, ettei kenelläkään enää ole varaa ottaa sitä käyttöön.

Onkin selvää että muut raaka-ainevarojen käyttöön ja muihin ihmisen toimintoihin perustuvat luonnonympäristön kuormittamiseen ja muutoksiin johtavat seuraukset tuovat jatkuvan aineellisen kasvun ekologiset rajat eteemme jo paljon ennen kuin itse raaka-aineiden fyysinen niukkuus.

Nämä haasteet konkretisoituvat ehkä keskeisimmin ilmastomuutoksen torjumiseksi tehdyn Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttämisessä. Turvallisuuttamme 2000-luvulla uhkaavat haasteet ovat jo maailmanlaajuisia ja kaikille maille ja kansoille pitkälti yhteisiä.

Suomea eivät enää uhkaa samanlaiset vaarat joihin 30-luvulla varauduimme. Perinteisen sodankäynnin mahdollisuus on Euroopassa vähäinen – Balkanin kriisit eivät tätä perinteistä sodankäynnin mallia enää edusta. Kansakunnat jotka perustavat turvallisuuspolitiikkansa vanhentuneiden ja epätodennäköisten uhkakuvien varaan ovat huonosti varautuneet kohtaamaan ympäristökriisien, pakolaisuuden, järjestäytyneen rikollisuuden, tai huumeiden kaltaisia uudenlaisia turvallisuushaasteita. Näille on ominaista se että ne huonosti jos lainkaan ovat estettävissä sen enempää kansallisin kuin perinteisin sotilaallisin keinoin vaan edellyttävät laaja-alaista kansainvälistä yhteistyötä.

Euroopan unioni on nyt vahvistamassa kriisinhallintavalmiuksiaan. Viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet, että maailmassa tarvitaan valmiutta ajoissa puuttua räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja etnisiin puhdistuksiin jotka muutoin voivat laajentua suoranaisiksi kansanmurhiksi.

On kuitenkin tärkeätä huolehtia siitä, että hyvää tarkoittava asioihin puuttuminen myös vahvistaa eikä heikennä yhteisiä ja kaikkia sitovia kansainvälisiä turvallisuusyteistyön rakenteita. Siksi kriisinhallintatoimet ja ns. humanitääriset interventiot eivät voi kuin tarkoin harkituissa poikkeustapauksissa perustua yhden omaan sotilaalliseen ylivoimaansa luottavan osapuolen yksipuoliseen YKn, ETY-järjestön ja muut kattavasti kansainvälistä yhteisöä edustavat järjestöt sivuuttavaan oma-aloitteisuuteen.

Tässä suhteessa EUn kriisihallintayhteistyö on vielä kirjoittamaton lehti. Me Suomessa edellytämme että osallistumisemme rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan on mahdollista vain milloin tehtävään on selvä YKn tai ETY-järjestön mandaatti. Me olemme myös halunneet että sotilaallisen kriisihallinan rinnalla on yhtä tärkeät kehittää unionin valmiuksia kohdata erilaisia siviilikriisejä. Huolestuttavaa on ettei tämä ole lainkaan samassa määrin kiinnostanut suuria NATOon kuuluvia EU-maita.

Suomen ja koko EUn kannalta on tärkeätä että EUn kriisihallintayhteistyö suuntautuu nimenomaan uusien laaja-alaisten turvallisuusuhkien torjuntaan eikä toteudu perinteistä voimapolitiikkaa edustavan sotilaallisen yhteistyön alkiona. Tämänkin vuoksi sotilaallinen liittoutumattomuus on edelleen kestävä linjaus uuden vuosituhannen alkaessa.

Herra Suurlähettiläs,
Arvoisat konferenssin osanottajat,
Hyvät Naiset ja Herrat,

Mieluisa tehtäväni on tuoda Suomen hallituksen tervehdys tähän konferenssiin, jonka Suomen keskuskauppakamari on järjestänyt edistääkseen ja monipuolistaakseen suomalaisten ja luoteisvenäläisten kauppakamarien välistä yhteistyötä ja tietojen vaihtoa. Tavoitteena on – näin olen ymmärtänyt – luoda yhteistyölle säännölliset puitteet ja sitä tietä vahvistaa suomalaisten ja luoteisvenäläisten yritysten välisen kaupan ja taloudellisen yhteistyön edellytyksiä Pohjoisen ulottuvuuden toimintakonseption mukaisesti. Näin tehdessään Keskuskauppakamari toimii roolinsa ja kauppakamarijärjestön globaalin luonteen mukaisesti, sillä jo asetuksenkin perusteella sen tehtävä on edistää ulkomaankauppaa ja hoitaa yhteyksiä muiden maiden kauppakamareihin.

Kansallisesta näkökulmasta tarkasteltuna kauppakamarilaitoksen voima on sen riippumattomuudessa valtiovaltaan päin. Se edustaa yrityksiä , toimii niiden äänitorvena ja saattaa niiden näkemykset poliittisten päättäjien ja yhteiskunnan ja talouspolitiikan kannalta tärkeitä ratkaisuja valmistelevien virkamiesten tietoon. Toimivassa kansalaisyhteiskunnassa itsenäinen talouselämää edustava järjestö on välttämätön. Toivon, että tämän konferenssin myötä ainakin osa siitä osaamispääomasta , joka kauppakamareille on kertynyt niiden suorittamasta kansallisesta edun valvonnasta saadaan yhteiseen käyttöön. Uskon, että kauppakamarit myös Venäjällä voivat antaa panoksensa sekä alueilla että federaation tasolla toimintaympäristönsä muokkaamiseksi yritystoimintaa ja investointeja suosivaksi. Samalla ne edistäisivät kansalaisyhteiskunnan syntyä ja kehitystä Venäjällä.

WTO, Suomi ja Venäjä

Kansainvälisen kaupan ja taloudellisen yhteistyön puitteet määrittelee WTO, jonka jäsenyyttä Venäjä haki joulukuussa 1994. Jäsenyys edellyttää Venäjän harmonisoivan lainsäädäntönsä kauppajärjestön säädösten kanssa. Euroopan Unioni ja sen mukana Suomi tukevat Venäjän liittymistä ja Komissiolla on käynnissä teknisen avun ohjelmia WTO-jäsenyyden edistämiseksi. Neuvottelut ovat edistyneet vitkaan eikä oikeastaan millään sektorilla olla vielä päästy tyydyttäviin tuloksiin. Lainsäädännön uudistamisessa on ongelmia edelleen standardeissa ja sertifioinneissa sekä tullilaissa, investoinnissa ja verotuksessa. Nämä tullien ulkopuoliset kaupan esteet haittaavat myös suomalaisten yritysten kaupankäyntiä venäläisten yritysten kanssa. Venäjän WTO-jäsenyys on sekä EU;n että Suomen prioriteetteja, samoin Venäjän hallitus on toistuvasti ilmoittanut pitävänsä sitä omana prioriteettinaan. Venäjän liittyminen on kaikkien kannalta toivottavaa ja olemme valmiita tukemaan Venäjää sen pyrkimyksissä täyttää liittymisen edellytykset. Kyseessä on pitkä prosessi, joka käynnissä ollessaan toivottavasti tukee ulkomaankaupan avautumista ja kehitystä Venäjällä.

Euroopan Unioni, Suomi ja Venäjä

Euroopan Unionin ja Venäjän välisen yhteistyön perussopimus on PCA , sopimus kumppanuudesta ja yhteistyöstä. Se, samoin kuin WTO-jäsenyys, edellyttää Venäjältä soveltuvin osin lainsäädännön harmonisointia EY:n kanssa, joten nämä prosessit ovat samansuuntaisia ja toisiaan tukevia. Sekä Euroopan Unioni että Venäjä panevat paljon painoa keskinäisen yhteistyön edistämiselle. Siitä ovat ilmauksina EU:n Venäjä-strategia, joka hyväksyttiin kesällä Kölnin Eurooppa-neuvostossa ja Venäjän EU-strategia, jonka pääministeri Putin luovutti pääministeri Lipposelle lokakuun tapaamisessa. EU:n Venäjä-strategian päätavoitteena on oikeusvaltion periaatteiden juurruttaminen Venäjälle ja sen integroiminen eurooppalaiseen sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteistyöhön. Merkittäviä yhteisiä asioita ovat ympäristön suojelu, ydinturvallisuuden edistäminen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta. EU pyrkii aikaansaamaan EU:n ja Venäjän välisen korkean tason poliittiseen ja taloudelliseen vuoropuheluun tarvittavan mekanismin. Suomen puheenjohtajakaudella on tämän tavoitteen mukaisesti järjestetty ministeri Niinistön johdolla valtiovarainministeritason tapaaminen Moskovassa. Myös oikeusasioissa on tapahtunut edistystä. Venäjän EU-strategialla on pitkälti samat tavoitteet. Se on suunnattu EU:n ja Venäjän välisen kumppanuuden kehittämiseen ja lujittamiseen. Pyrkimyksenä on luoda luotettava yleiseurooppalainen kollektiivisen turvallisuuden järjestelmä. Unionin taloudellisia mahdollisuuksia ja hallinnollista kokemusta on tarkoitus hyödyntää sosiaalisesti suuntautuneen, oikeudenmukaisen kilpailun periaatteille perustuvan markkinatalouden ja demokraattisen oikeusvaltion rakentamisessa Venäjällä. Strategia edellyttää yhtenäisen Euroopan luomista ilman jakolinjoja sekä toimintaa, jonka tähtäimenä on Euroopan Unionin ja Venäjän aseman tasapainoinen ja toisiinsa sidottu lujittaminen 2000-luvun maailmanyhteisössä.

Molemmat strategiat sisältävät ajatuksia ja periaatteita , jotka käyvät yksiin pääministeri Paavo Lipposen syyskuussa 1997 Rovaniemellä , Suomen Lapissa, esittelemän pohjoisen ulottuvuuden aloitteen kanssa. Runsaan kahden vuoden kuluessa siitä on tullut kiinteä osa Euroopan Unionin ulkosuhdepolitiikkaa, Venäjän hallitus on antanut sille tukensa ja määritellyt pohjoisen ulottuvuuden kohdealueeksi Luoteis-Venäjän. Helsingin ulkoministerikonferenssissa 12.11. 1999 puheenjohtajamaa Suomen valmistelemat päätelmät saivat kaikkien tuen. Konferenssi loi Unionille ja partnerimaille yhteisen poliittisen jalustan jatkoyhteistyötä silmälläpitäen. Venäjän hallitus oli aktiivisesti mukana sekä konferenssin valmistelussa että toteutuksessa. Se katsoi, että konferenssin päätösasiakirjan eli puheenjohtajan päätelmien valmistelu sopii esikuvaksi Unionin ja partnerimaiden yhteistyölle. Komissio sitoutui keskeiseen rooliin toimintasuunnitelman valmisteluissa puheenjohtajamaiden kanssa, jotka vastaavat yhteistyöprosessin jatkuvuudesta.

Ruotsi järjestää omalla kaudellaan vuoden 2001 alkupuoliskolla korkean tason seurantakokouksen.

Konferenssin puheenjohtajan päätelmät annettiin tiedoksi Helsingin Eurooppa-neuvostolle, joka kokouksessaan 10.-12. 12. 1999 antoi komissiolle tehtäväksi laatia yhteistyössä neuvoston kanssa ja kumppanuusmaita kuullen Euroopan Unionin pohjoista ulottuvuutta koskevan toimintasuunnitelman, joka annetaan hyväksyttäväksi Feiran Eurooppa-neuvostolle kesäkuussa 2000.

Pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelman prioriteetit kauppa-ja teollisuusministeriön ja yritysten kannalta

Se vauhti ja intensiteetti, jolla Suomen hallitus on vienyt pohjoisen ulottuvuuden tavoitteita eteenpäin ja ennen kaikkea saavutetut tulokset, ovat aiheuttaneet lievää hämmästelyä Euroopan Unionin vanhoissa jäsenmaissa. Nopea edistys on perustunut siihen tietoon, kokemukseen ja asiantuntemukseen, jota suomalaiset viranomaiset ja yritykset ovat generoineet pitkäaikaisessa yhteistyössään venäläisten kumppaniensa kanssa. Kauppa- ja teollisuusministeriön vetämissä Suomalais-venäläisen talouskomission sekä tiede- ja teknologiakomission alaisissa yhteistyöryhmissä on vuosikausia selvitetty Luoteis-Venäjän ja sen arktisen merialueen infrastruktuurin kehittämismahdollisuuksia ja sen luonnonvarojen hyödyntämistä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tämän tietämyksen pohjalta kauppa- ja teollisuusministeriö voi keskittyä pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelman valmistelussa ja toimeenpanossa kolmeen klusteriin: energiaan, metsään ja rakentamiseen.

Energiaklusterissa yhteistyö kattaa kaikki alat: raaka-aineiden etsinnän ja tuotannon, kuljetukset, energian siirtojärjestelmät ja markkinoinnin. Euroopan, Pohjoismaiden ja Pohjois-Euroopan energiamarkkinat ovat perusteellisten muutosten kohteena. Energian ja energiatuotteiden markkinat, tuotannon, kuljetusten ja kaupan mekanismit ovat avautumassa tehokkaalle kilpailulle koko Euroopassa. EU:n säädökset sähkö- ja kaasumarkkinoiden avaamisesta on vahvistettu. Raakaöljy- ja öljytuotemarkkinat ovat olleet avoimia ja tehokkaan kilpailun alaisena jo pitemmän aikaa. Pohjoisen ulottuvuuden instrumentteja hyväksikäyttäen tulisi avoimien energiamarkkinoiden myönteiset vaikutukset saattaa myös partnerimaiden hyödyksi.

Itämeren maiden yhteistyössä on energia-alalla päästy eteenpäin. Lokakuun 24. -25. päivinä 1999 Helsingissä kokoontunut Itämeren neuvoston energiaministereiden konferenssi vahvisti osanottajiensa tahdon tehdä yhteistyötä tehokkaiden, taloudellisesti ja ympäristöllisesti terveiden, integroitujen energiajärjestelmien edistämiseksi Itämeren alueella. Konferenssi päätyi yhteisiin johtopäätöksiin alueen energiamarkkinoiden kehittämisestä, investoinneista ja rahoituksesta; ilmastopolitiikasta, energiatehokkuudesta ja uusiutuvien energiavarojen käytön edistämisestä. Sähkömarkkinoiden verkostoinfrastruktuurin vahvistamisen yhteydessä kiinnitettiin huomiota ydinturvallisuuteen, jätteiden huoltoon sekä vaarallisten reaktoreiden alasajoon, jotka kaikki ovat tärkeimpiä yhteistyön kohteita alueella. Yhteistyö jatkuu, sillä konferenssi sopi asioiden seurannasta ja sen organisoinnista.

Suomalais-venäläisen tiede- ja teknologiakomission alainen mannerjalustatyöryhmä, jota kauppa- ja teollisuusministeriö rahoittaa, on 1970-luvulta lähtien tehnyt yhdessä venäläisten asiantuntijoiden kanssa selvityksiä Barentsin, Petshoran, ja Karan meren mannerjalustan raakaöljy- ja maakaasuesiintymistä, alueen arktisen luonnon edellyttämistä erityisvaatimuksista merenkululle, porauslautoille ja muulle off-shore rakentamiselle. Lehtitietojen mukaan Venäjän maakaasujätti Gazprom aikoo siirtää tulevaisuuden investointiensa pääpainon Jamalin alueelta Pohjois-Siberiasta Barentsin merellä sijaitsevalle Shtokmanovskojen kaasukentälle. Lehtitiedon mukaan kaasukentältä vedettäisiin putki Muurmanskin läänin ja Karjalan tasavallan kautta Pietariin, josta kaasu syötettäisiin Itämeren pohjaa pitkin kulkevaa putkea pitkin Keski-Euroopan markkinoille. Gazpromin suunnitelmissa on aloittaa tuotanto jo vuonna 2006, jolloin tuotanto olisi 90 mrd kuutiometriä vuodessa. Projektin käynnistäminen edellyttää tuotannonjakosopimuksen mukaista myönteistä päätöstä Venäjän duumalta ennen kuin se hajoaa 19.12. pidettävien vaalien johdosta. Saatuaan myönteisen päätöksen Gazprom voisi aloittaa neuvottelut Fortumin ja muiden länsipartnereidensa kanssa. Mikäli hanke toteutuu, mahdollisesti hieman pidemmän aikataulun mukaisesti, suomalaisilla suunnittelijoilla, arktisen off-shore rakentamisen osaajilla, jäävahvisteisen huoltoalusten rakentajilla, sekä koneiden ja laitteiden toimittajilla tulee olemaan ainutkertainen mahdollisuus osoittaa kilpailukykyisyytensä ja sen, että mannerjalustatyöryhmässä kertynyt paikallistuntemus ei ole valunut hukkaan. Kansainvälisten arvioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä EU:n kaasun kokonaiskysyntä ja oman tuotannon aleneminen ovat luoneet 234 mrd:n kuutiometrin kysynnän venäläiselle kaasulle. Nykyisiä putkia myöten voidaan kuljettaa kaasua 85 mrd kuutiometriä, joten Shtokmanovskojen kentän tuotannon lisäksi tarvittaisiin vielä noin 60 mrd kuutiometriä vuodessa. Tämä osoittaa, että Euroopan Unionin ja Venäjän välinen maakaasuyhteistyö on pohjoisen ulottuvuuden taloudellisesti merkittävin painopiste.

Venäjän metsävarat ovat maailman suurimmat. Niiden arvioidaan olevan kokonaisvolyymiltään 80 mrd kuutiometriä, joka vastaa noin neljännestä maailman metsävaroista ja ylittää huomattavasti Kanadan (22.2 mrd kuutiometriä) ja Yhdysvaltain (24.7 mrd kuutiometriä) yhteiset metsävarat. Tämä on syytä pitää mielessä, kun seuraa Suomessa käytävää julkista keskustelua Venäjän metsistä. Sen perusteella voisi näet helposti saada harhakäsityksen, jonka mukaan Venäjällä on metsää vain Karjalan tasavallassa. Suomen metsävarojen arvioidaan olevan n.1.8 mrd kuutiometriä ja tänä vuonna niistä hakattaneen puutavaraa noin 58 milj. kuutiometriä. Venäjän hakkuusuunnite on vain vähän korkeampi eli 70 milj. kuutiometriä. Tämän vertailun perusteella Venäjän metsät näyttäisivät olevan vajaakäytössä ja puuta lahoaa metsiin joka vuosi. Suomen viranomaiset ja metsäteollisuuden edustajat ovat yhdessä Venäjän metsäviranomaisten kanssa käynnistäneet Luoteis-Venäjän metsätalouden kokonaisselvityksen. Hanke liittyy Maailmanpankin aloitteisiin, jotka se on käynnistänyt sen jälkeen kun pääjohtaja James Wolfenson uudisti vuonna 1997 pankin sitoumuksen estää metsien globaalia vähenemistä ja häviämistä . Pääjohtajan koolle kutsumasta globaalista forumista suomalaisia kiinnostaa erityisesti sen yhteyteen perustettu Venäjän metsiä käsittelevä työryhmä, joka piti viimeisimmän kokouksensa 2.11. 1999. Sen teemana oli vastuullisten investointien edistäminen ja investointien esteet. Maailmanpankin johtokuntakäsittelyyn lähiaikoina tuleva Venäjän kestävän metsätalouden pilottihanke (MUSD 60) ja Venäjän metsäsektorin osittainen riskien takuujärjestelmä täydentävät forumin aloitteita. Valtion hallinnossa ulkoasiainministeriö koordinoi Venäjälle suunnattuja metsäalan projekteja, maa- ja metsätalousministeriö keskittyy yhteistyössään federaation metsäviranomaisten kanssa metsänhoidon peruskysymyksiin, ympäristöministeriö huolehtii ympäristönäkökohtien ja kestävän metsätalouden periaatteiden huomioonottamisesta toiminnoissa ja kauppa- teollisuusministeriö toimii klusterin yläpäässä eli edistää Luoteis-Venäjän metsäalan yritysten tuotannon kasvua ja monipuolistumista, investointeja ja viennin edellytyksiä.

Vuodesta 1998 kauppa- ja teollisuusministeriö on rahoittanut yhdessä alan teollisuuden kanssa Komin tasavallassa mekaanisen metsäteollisuuden ja puurakentamisen teknologian kehittämisprojektia. Hankkeen tavoitteena on suomalaiseen teknologiaan perustuen kehittää komilaisille toimiva puutalotuotanto. Hanke on määrä saada kaupalliseen toteutukseen vuoden 2000 lopulla. Maailmanpankkiryhmän yrityspuolen investoinneista vastaava IFC (International Finance Corporation) on jo pitkään tutkinut mahdollisuuksia edistää investointeja Venäjän metsäsektorin pk-yrityksiin. Koska kauppa-ja teollisuusministeriöllä on samansuuntaisia intressejä , IFC ja KTM käynnistivät yhteisen metsäprojektin viime keväänä Leningradin alueella.. Sen kohteena ovat alueen metsäalan yrityksistä valitut keskisuuret yhtiöt, joilla on arvioitu olevan potentiaalia kehittyä kaupallisesti kannattaviksi ja investointikelpoisiksi yrityksiksi yksilöllisesti räätälöidyn neuvonnan ja koulutuksen avulla. Projektin johto on suomalaisissa käsissä, mutta se käyttää hyväkseen myös paikallista asiantuntemusta. Projektitulokset ovat käytettävä ensi vuoden maaliskuussa.

Ensi vuonna kauppa- ja teollisuusministeriö käynnistää Tverin alueella puun korjuun, kuljetusten ja markkinoinnin kehittämistä koskevan projektin. Sillä pyritään tehostamaan metsien käyttöä ja vauhdittamaan maaseudun taloudellista kehittymistä. Hanke oli esillä maaherra Platovin Suomen vierailulla viime huhtikuussa. Tarkoituksena on saada aikaan teknisesti toimiva puunkorjuuketju ja metsäautoteiden rakennusmenetelmä sekä kouluttaa näihin tehtäviin tarvittava henkilöstö. Markkinoinnin puolella keskitytään asiakaslähtöiseen, laatutekijöitä korostavaan tuotantoon ja toimituksiin. Tveriläiset kattavat oman osuutensa projektin kustannuksista raakapuun toimituksilla Suomeen. Venäjän metsäsektori on kehittynyt suotuisasti kuluvan vuoden aikana. Vuoden 1998 elokuun talouskriisin ja ruplan devalvoitumisen johdosta sekä vienti että kotimainen kulutus ovat kasvaneet monen vuoden taantuman jälkeen. Metsäsektorin tuotanto on kasvanut viimeisten 12 kuukauden aikana 14.3. % ja samalla vientiyritysten taloudellinen tulos on parantunut. Kasvun seurauksena myös investoinnit ovat lähteneet nousuun ensimmäistä kertaa tällä vuosikymmenellä, verotulot ovat lähes kaksinkertaistuneet ja palkkarästit vähentyneet. Metsien hyödyntämisessä on siirrytty kohti markkinavetoista metsän vuokrausta ja huutokauppaa, jotka uusi metsälaki vuodelta 1997 teki mahdollisiksi. Kauppa- ja teollisuusministeriö haluaa omilla metsäalan projekteillaan vauhdittaa metsästä ja puusta elantonsa saavan venäläisen kansanosan vaurastumista. Samalla teemme suomalaista metsäteknologiaa tunnetuksi ja edistämme suomalaisten metsänkorjuukoneiden vientiä. Unohtaa ei saa myöskään sitä, että raakapuun tuonti Suomeen noussee kuluvana vuonna 13 miljoonaan kuutiometriin. Siitä yli 90% tulee Venäjältä. Parin vuoden sisällä määrä saattaa nousta 15 miljoonaan kuutiometriin. On sekä myyjän että ostajan etu, että toimitettu tavara on korkealaatuista ja toimitukset tapahtuvat ajallaan.

Rakentamista ei ole toistaiseksi mainittu erillisenä taloudellisen toiminnan lohkona missään pohjoista ulottuvuutta koskevassa asiakirjassa. On ajateltu, että rakentaminen liittyy luonnollisena , horisontaalisena toimintona kaikkiin pohjoisen ulottuvuuden aktiviteetteihin, joten sen merkitystä ei ole syytä erikseen korostaa. Toisaalta rakentamisen viennin edistäminen Venäjälle on ollut koko 1990-luvun mittaan hallitusten huomion kohteena ja siihen on satsattu taloudellisia resursseja. Rakentamisella ei tarkoiteta pelkästään urakointia, vaan tässä yhteydessä se pitää sisällään koko klusterin: suunnittelun, konsultoinnin, rakennusaine- ja rakennustuoteteollisuuden ja teknologian. Suomalais-venäläisen tiede- ja teknologiakomission rakentamisen työryhmä on vuodesta 1992 yhdessä venäläisen partnerinsa, valtionkomitea Gosstroin kanssa pyrkinyt edistämään yritysten markkinoille pääsyä sellaisilla osa-alueilla , joilla yritysten on vaikea toimia itsenäisesti. Näitä ovat mm. rakennusalan sertifiointi, lisensiointi, maankäyttö, aluesuunnittelu, kiinteistönpito ja korjausrakentaminen. Jos ja kun Venäjän talous lähtee nousuun, kasvun vauhti kumuloituu rakentamisessa, jolloin suomalaisten rakentajien tulee olla valmiusasemissa. Tämän johdosta on tarpeen sisällyttää rakentamisen klusteri pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelmaan. Erityistä painoa tulee panna betonielementtisten kerrostalojen korjausrakentamiseen sekä arktiseen rakentamiseen, joihin on hyvät mahdollisuudet saada Maailmanpankkiryhmän luottoja.

Edellä käsittelemistäni kauppa- ja teollisuusministeriön prioriteeteista kaksi ensimmäistä: energia ja metsä ovat sellaisia, joissa tapahtuvat läpimurrot voivat ratkaisevasti sysätä Venäjän talouden uuteen nousuun. Niissä molemmissa eteenpäin pääsy on myös tärkeätä EU:lle ja muille Venäjän läntisille partnereille eli niissä toteutuu pohjoisen ulottuvuuden myönteisen keskinäisen riippuvuuden periaate. Laadukkaalla rakentamisella madallamme Euroopan Unionin ja Venäjän välistä elintasokuilua ja luomme arkielämän mukavuuksia tavallisten venäläisten elämään.

Hyvät naiset ja herrat,

Lopuksi pari sanaa Suomen ja Venäjän välisen kaupan tämän hetkisestä tilanteesta. Suomen ja Venäjän välinen kauppa lähti Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttamien alkutakeltelujen jälkeen dynaamiseen kasvuun, joka jatkui aina vuoden 1998 elokuuhun saakka, jolloin ruplan arvon romahtamisesta alkunsa saanut Venäjän talouskriisi tyrehdytti Suomen viennin kasvun. Vuosina 1995-1997 vienti Venäjälle kasvoi yli 30% vuodessa ja vuonna 1997 ylitettiin markkamääräisesti laskien Neuvostokaupan huippuvuosien viennin taso. Vuoden 1998 loppukuukausina viennin arvo romahti noin puoleen edellisvuoden lukemista eivätkä kuluvan vuoden ulkomaankaupan tilastot viittaa kovin paljon parempaan suuntaan. Tammi-elokuussa vienti jäi 47% jälkeen viimevuoden luvuista. Eniten pudotusta on tapahtunut elintarvikkeiden sekä poltto- ja voiteluaineiden viennissä. Tuonti Venäjältä on sen sijaan kasvanut 6%. Huolimatta siitä, että Venäjän talouden näkymät ja viennin kasvumahdollisuudet ovat edelleen epävarmoja, suomalaiset yritykset haluavat edelleen pysyä Venäjän markkinoilla. Moskovaan on etabloitunut noin 250 suomalaisyritystä eikä merkkejä vetäytymisestä markkinoilta ole juurikaan näkynyt.

Kun Finpro viime keväänä järjesti Finnish Business Days- tapahtuman Jekaterinburgissa, siihen osallistui 75 suomalalaisyritystä ja noin 250 suomalaista liikemiestä oli paikalla. Ilmeisesti yritykset saivat tapahtumasta hyviä taloudellisia tuloksia, sillä seuraavaan tapahtumaan, joka järjestetään ensi toukokuussa Kazanissa Tatarstanin pääkaupungissa on jo nyt ilmoittautunut kiitettävä määrä yrityksiä. Positiivista on että suomalaisyritykset haluavat nähdä Venäjän markkinoiden mahdollisuudet ajankohtaisten kriisien yli.

Palveluiden vienti Venäjälle on kehittynyt suotuisasti; sen arvo nousee jo 30 %:iin tavaraviennin arvosta. Venäläisten ulkomaan matkailussa Suomi on parantanut asemiaan. Sen volyymiksi tänä vuonna arvioidaan noin 2 mrd markkaa. Kauppa- ja teollisuusministeriö on vuodesta 1994 lähtien tukenut suomalaisten yritysten vienti- ja yhteistyöpyrkimyksiä Venäjän taloudelliselta potentiaaliltaan ja/tai luonnonvaroiltaan merkittävillä alueilla ja tasavalloissa. Tätä varten ministeriö on perustanut Suomalais-venäläisen talouskomission alaisia ad hoc-työryhmiä kahdeksan eri alueen ja tasavallan kanssa. Viimeisin työryhmä on perustettu Tatarstanin tasavallan kanssa. Toiminta koordinoidaan Finpron Venäjälle suunnattuun kampanjatoimintaan. Ministeriön merkitys ovien avaajana korostuu nähdäkseni sitä enemmän mitä kauemmas Moskovasta mennään ja mitä vieraammista ja vaikeammista markkinoista on kyse.