ASUNTOPOLITIIKKA VALINKAUHASSA

Yksi niistä asioista, joissa tyytymättömyys hallituksen toimiin ei ole ihan perusteetonta, on asuntopolitiikka. Kyse ei ole siitä, että hallitus olisi aktiivisesti tehnyt vääriä ratkaisuja, mutta se on oikeiston vastarinnan vuoksi liian passiivisena tyytynyt jättämään asuntopolitiikan markkinavoimien varaan.

Markkinat eivät yksin tuota hyvää asuinympäristöä eivätkä kohtuuhintaisia asuntoja niitä eniten tarvitseville. Sitä varten meillä on ollut kohtuullisen hyvin toimiva aravajärjestelmä. Nyt se uhkaa räytyä siksi, että sen korkotason ei enää tee siitä houkuttelevaa. Tämä voi tyydyttää niitä valtiovarainministeriön virkamiehiä, jotka pitkään ovat halunneet koko järjestelmän alasajoa, mutta se ei vastaa eduskunnan tahtoa.

Kuten aina, asunto-ongelmat ja suoranainen asunnottomuus kärjistyvät erityisesti pääkaupunkiseudulla. Kaupungitkaan eivät itse ole ihan syyttömiä tilanteeseen, koska ne voisivat harjoittaa aktiivisempaa maa- ja kaavoituspolitiikkaa ja satsata enemmän vuokra-asuntotuotantoon. Hallituksen hyvä yritys yhdessä alueen kuntien kanssa tarttua ongelmiin jää puolitiehen.

Sivujuonne asuntopoliittisessa keskustelussa on ollut huomion kiinnittäminen niin sanottuihin hyvätuloisiin asukkaisiin aravavuokra-asunnoissa. Nämä tulorajat ylittävät asukkaat ovat aikanaan asunnon saadessaan mahtuneet tiukkoihin tulorajoihin eikä se, että jotkut heistä jäävät asumaan arava-asuntoon sen jälkeen tulojen noustua ole mikään todellinen ongelma. He ovat kuitenkin pieni vähemmistö eikä arava-asumisen vakautta ja
asumisturvallisuutta tule heidän takiaan heikentää.

Tavoitteenahan päinvastoin tulisi olla, että yhteiskunnan valvoma ja tukema vuokra-asuminen olisi kaikkien kansalaisten tavoitettavissa tulorajoihin katsomatta. Varsinaisesta luksusasumisesta ei arava-asunnossa koskaan ole kyse, ja riittävän laaja ja kaikkien ulottuvilla oleva arava-asuminen on tehokkain slummiutumisen este.

23.12.2002

Anna palautetta!