Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu jatkuvuuteen mutta myös valmiuteen vastata joustavasti turvallisuusympäristömme muutoksiin ja hyödyntää uusia mahdollisuuksia maailmassa, jossa keskinäinen riippuvuus kasvaa.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kantavana ajatuksena on yhteistyö. Vaikka kunkin on hoidettava oma osuutensa, nykyajan turvallisuusuhkiin ei voi vastata uskottavasti yksin.
Yhteistyötä ei ole ilman kumppaneita. Turvallisuuden aktiivinen rakentaminen sekä nousevien uhkien ennakointi ja torjuminen vaativat toimivaa ja laaja-alaista kansainvälistä verkostoitumista ja vaikutuskanavia.
Keskustelu eduskunnalle esitetystä turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta on keskittynyt pitkälti puolustuksen ja sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiseen. Erityisen vilkkaasti on keskusteltu pohjois-maisen puolustusalan yhteistyön kehitysnäkymistä.
Ulkopolitiikan rooli turvallisuuden edistämisessä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ulkopoliittisella toiminnalla osoitetaan sitoutumista turvallisuuden vahvistamiseen. Puolustuspolitiikka tukee ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääriä.
Euroopan unioni on Suomen tavoitteiden edistämisessä keskeinen foorumi ja perustava arvovalinta, jolla on myös vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus.
Yhteisellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla rakennetaan EU:lle turvallisuuskulttuuria, joka lisää jäsenmaiden sitoutumista unionin toiminnan kehittämiseen. Suomi on sitoutunut EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan edistämiseen jo sen alkumetreiltä asti ja osallistunut tähän mennessä lähes kaikkiin EU:n kriisinhallintaoperaatioihin.
Eurokriisin seurauksena ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat jääneet EU:ssa taka-alalle. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitysnäkymät nousevat kuitenkin esille unionin päämiesten kesken joulukuun 2013 huippukokouksessa. Silloin on erinomainen tilaisuus lisätä turvallisuuspoliittisten kysymysten painoarvoa ja ottaa konkreettisia askelia yhteistyön syventämisessä.
Sekä omat kansalaiset että muu maailma odottavat EU:lta vahvaa tarttumista globaaleihin turvallisuus-haasteisiin. Unionilla on siihen merkittäviä välineitä, joiden täysimääräinen käyttö vaatii kuitenkin jäsen-mailta poliittista tahtoa sekä vahvaa visiota EU:n ulko- ja puolustuspolitiikan strategisista tavoitteista.
EU:n vahvuus on sen laaja valikoima poliittisia keinoja, joilla vaikutetaan kriisien ratkaisuun. Sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan kehittäminen vahvistaa EU:n arvoa kansainvälisenä toimijana.
Talouskriisi on vauhdittanut EU-maiden puolustusrakenteiden keventämistä ja virtaviivaistamista. Käytännössä tämä näkyy sotilaallisten suorituskykyjen yhteisenä kehittämisenä, ylläpitämisenä, käyttönä ja jakamisena. Sama hanke on käynnissä Natossa. Suomi on molemmissa aktiivinen toimija: EU:ssa jäsenenä ja Natossa kumppanina.
Sotilaallisia suorituskykyjä tarvitaan kansallisen puolustuksen lisäksi kansainväliseen kriisinhallintaan ja konfliktien ennaltaehkäisyyn. Luonnollisesti etusija on aina ulkopolitiikan keinoilla: kansainvälisellä yh-teistyöllä, neuvotteluilla ja aktiivisella rauhanvälityksellä.
Osallistumalla aktiivisesti kriisinhallintaan Suomi edistää kansainvälistä vakautta ja samalla omaa turvallisuuttaan. Kyse on taakanjaosta ja vaikutusvallastamme – siitä, millaisena toimijana Suomea kansainvälises-sä yhteisössä pidetään.
Pohjoismaat ovat Suomelle läheinen viiteryhmä, jonka kanssa voimme vastata erilaisiin turvallisuushaastei-siin. Huhtikuussa 2011 antamansa solidaarisuusjulistuksen mukaan Pohjoismaat ovat valmiita auttamaan toisiaan katastrofien, terrorismin ja kyberhyökkäysten torjunnassa, jos kohteeksi joutunut maa pyytää apua. Pidän tärkeänä, että näitä valmiuksia kehitetään edelleen.
Sotilaallisten suorituskykyjen kehittämistä koskeva yhteistyö Pohjoismaiden välillä on tiivistymässä. Osallistuminen Islannin ilmatilan valvonnan yhteydessä tapahtuvaan harjoitteluun osoittaa, että myös Suomi on avoin uudenlaiselle yhteistyölle ja sen kehittämiselle.
