Kaupankäynnin eettisyys kansainvälisen huomion kohteeksi, kolumni, Uutispäivä Demari, 25.10.2001

Erkki Tuomioja

KAUPANKÄYNNIN EETTISYYS KANSAINVÄLISEN HUOMION
KOHTEEKSI

Uutispäivä Demari

Ympäristö- ja laatuasiat nousivat suomalaistenkin kuluttajien tietoisuuteen
viimeistään 1990-luvun alussa. Muutamia vuosia sen jälkeen niiden rinnalle
tulivat sosiaalisen vastuun kysymykset. Erityisesti huomiota saivat paljastukset,
joiden mukaan ylikansallisten yritysten alihankkijat kehitysmaissa olivat
käyttäneet lapsityövoimaa. Keskustelu on 2000-luvulle tultaessa laajentunut
kattamaan työntekijöiden oikeudet yleensä.

Tämä on tervetullutta. Mikäli esimerkiksi yritys haluaa olla ’eettisesti
vastuullinen’, sen pitää ottaa huomioon sekä ympäristö- että sosiaalinen vastuu
ihmisoikeuskysymykset mukaan lukien. Kuluttajaliikkeiden vaatimukset ja
mediakohu ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, että yritykset ovat ryhtyneet
kehittämään omia käyttäytymisohjeistojaan (codes of conduct). Samaan aikaan
kehitysmaaliikkeen ja järjestöjen reilun kaupan aloitteet ovat yleistyneet.

Katse maailmankaupan rakenteisiin

Suomessa on tehty alustavia tutkimuksia kuluttajien suhtautumisesta eettiseen
kaupankäyntiin ja/tai yritystoimintaan. Niiden mukaan suomalaiset ovat melko
hyvin selvillä kaupan eettisyyden ongelmista. Esimerkiksi Marketing Radarin
tutkimuksessa vuodelta 2001 kaksi kolmesta haastatellusta on sitä mieltä, että
eettisiä ongelmia on. Useimmille tutuin ongelma on lapsityövoiman
hyväksikäyttö.

On tärkeää, että myös muut työntekijöiden oikeuksien loukkaukset ja
ympäristöongelmat saavat samalla tavoin huomiota. Lapsityövoima on vain pieni
osa kokonaisongelmaa, vaikkakin vakava ja mediaa kiinnostavin. Vähemmän
ehkä huomataan maailmankaupan rakenteita ja vääristymiä. Esimerkiksi monet
eettisesti suuntautuneet kuluttajat miettivät, pitäisikö jättää ostamatta
kehitysmaissa tuotettuja tuotteita. Kehitysmaiden köyhyyden vähentämisen
kannalta tämä on huonoa. Monelle kehitysmaalle vientitulot ovat välttämättömiä
ja kansainvälinen kauppa on niille vaurastumisen väylä. Siksi on tärkeää
vaikuttaa nimenomaan maailmankaupan rakenteisiin.

Ongelma on usein kaupan ehdoissa: Koska kehitysmaissa – joskus rikkaissakin
maissa – tuottajat saavat usein mitättömän korvauksen ja hyvin pienen osan
tuotteen loppuhinnasta, he joutuvat polkemaan tuotantokustannuksia, usein
työntekijöiden ja ympäristön kustannuksella. Tarkoituksena tulee siis viime
kädessä olla maailmankaupan rakenteiden muuttaminen siten, että voitot
jakautuvat tasaisemmin tuotanto- ja kauppaketjujen sisällä, ja että erityisesti
alimman portaan työntekijät vaikkapa puuvilla- tai tupakkaviljelmillä saavat
työstään kunnon palkan.

Kuluttajille yksi helpoimpia ja konkrettisimpia tapoja vaikuttaa on ostaa Reilun
kaupan tai kehitysmaakauppojen ja vastaavien tuotteita. Kuluttajakampanjat ja
-vaikuttaminen ovat kehittyneet siinä missä yritysten pyrkimykset vastata
eettisyyden vaatimuksiin. Enää ei ole näkynyt huonosti suunniteltuja
kampanjoita, joista kärsisivät ne, joita on lähdetty auttamaan. Onkin tärkeää
miettiä, keitä kuluttajatoiminnalla on tarkoitus auttaa. Tärkeintä ei ole kuluttajan
hyvä omantunto, vaan köyhimpien ihmisten auttaminen.

Vaikutukset yritysten toimintaan

Reilun kaupan menettelyt ovat hyviä tuomaan näkyviin epäkohtia. Jos
suomalaisen kaupan hyllyssä on erityistä ’reilun kaupan kahvia’, niin miten
yritys/kauppa suhtautuu muuhun myymäänsä kahviin? Pitkän aikavälin
tavoitteena tulee olla, että erityisjärjestelyjä ei tarvita, vaan kaikki tuotteet ovat
’reiluja’.

Yritykset ovat ilahduttavasti aktivoituneet esimerkiksi työntekijöiden oikeuksissa
tai ympäristökysymyksissä. Niiden omien eettisten ohjeistojen tulisi kuitenkin
olla tilapäisiä, sillä ensisijaisesti on saatava kaikki toimijat noudattamaan (ja
tarvittaessa kehittämään) kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia.

Kuluttajakampanjat voivat edeltää ja täydentää valtioiden toimia, eivät korvata
niitä. Yritysten luomien omien ohjeiden valvonnan ja monitoroinnin on oltava
riippumatonta. Kuluttajilla ja järjestöillä voi olla merkittävä rooli yritysten
omaehtoisten ohjeiden monitoroijana, niin sanottuna vahtikoirana.

Vaikka on tärkeää, että kuluttajat saavat ja voivat vaikuttaa, ei heidän
tehtäväkseen kuitenkaan pidä sysätä vastuuta jonkinlaisesta hyvä/paha
valintojen tekemisestä. Kuluttajien täytyy voida luottaa kaikkiin tarjolla oleviin
tuotteisiin. On lainsäätäjien sekä tuotteiden valmistajien ja toimittajien tehtävä
pitää huolta eettisyydestä.

Suomessa yritykset ja järjestöt ovat aktivoituneet tänä ja viime vuonna. On
perustettu Eettinen foorumi (yritykset, kansalaisjärjestöt ja ammattijärjestöt), ja
marraskuussa 2001 yritysten ryhmä julkistaa eettisen kehitysmaatuonnin ohjeet.
Ulkoministeriö on mukana molemmissa järjestelyissä viranomaisten edustajana.
Myös viranomaisten on lisättävä yhteistyötä ja määriteltävä oma paikkansa,
lisäarvonsa sekä mahdollista valvontarooliaan tässä keskustelussa.

26.10.