Pörssi ei mittaa kestävää kehitystä Demari 23.12.1999

Erkki Tuomioja

EHRNROOTH JA WÄLLÄRI

Demari 23.12.1999, kolumni

Markkinat ovat tehokas tapa järjestää taloudellinen vaihto ja määrittää hinnat. Markkinatalouteen kuuluu myös pörssi. Arvopaperipörssi on paikka jossa vaihdetaan osakeyhtiöiden omistukseen oikeuttavia todistuksia ja jossa niiden hinta määräytyy.

Omistusvastuun jakava ja pääomien keräämisen mahdollistanut osakeyhtiö sekä pörssi näiden osakkeiden markkinapaikkana ovat myös nerokkaita keksintöjä. Pörssi antaa tarpeellisia signaaleja talouden yleiskehityksestä sekä yritysten kannattavuudesta ja kilpailukyvystä ja auttaa siten suuntaamaan pääomat ja investoinnit tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Näin siis teoriassa. Käytännössäkin voi pörssi riittävän pitkällä aikavälillä antaa oikeita signaaleja pääomien käytön tehostamiseksi tavalla, joka edistää talouden kasvua ja yhteiskuntien vaurastumista. Sen ohella että pitkällä aikavälillä olemme kaikki kuolleet, kuten Keynes muistutti, on ongelma siinä että se mitä lyhyemmällä aikavälillä ehtii tapahtua voi tehdä tyhjäksi toiveet pitkän aikavälin päässä odottavista reaalitaloutta hyödyttävistä eduista.

Kun pörssin arvo voi ääritilanteissa päivässäkin heitellä jopa kymmeniä prosentteja ei tällä ole enää tekemistä reaalitalouden vaihtelujen kanssa, vaan kyse on joukkopsykoosista.

Pörssikurssit ovat kaikkialla olleet viime vuosina huikeassa nousussa. Kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen nähden New Yorkin kurssitaso on noussut nelinkertaiseksi, Helsingin kuusinkertaiseksi. Pelkästään päättyvän vuoden aikana kurssinousu on ollut 100 prosentin luokkaa Helsingissä. Suomen osalta kaikkea värittää Nokia-ilmiö, mutta ilman sitäkin on nousu ollut vauhdikasta.

Tällaisella kurssitasolla ei enää ole aikoihin ollut tekemistä osakkeiden tuottoarvon kanssa, vaan korkeat hinnat perustuvat vielä korkeampien tulevien hintojen odotuksiin.

Koska ikiliikkujaa ei vieläkään ole keksitty ei tämänkaltainen näennäinen vaurastuminen eivätkä vielä vähemmän jatkuvan vaurastumisen odotukset voi olla kestävällä pohjalla.

x x x

Luulisi että Lauri Helve talouselämän ns. realiteetteja kiitettävästi saarnaavaan Kauppalehden päätoimittajana ymmmärtäisi tämän erityisen hyvin, mutta ei. Sama vauhtisokeus näyttää iskeneen häneenkin kun hän jokin aika sitten kirjoitti ihaillen siitä miten Jorma Ollilan yksi puhe saattoi yhdessä yössä nostaa Nokian pörssiarvoa 90 miljardilla markalla. Samassa yhteydessä hän kaipaa kauppa- ja teollisuusministeriltä samanlaisia markkina-arvoja nostavia puheita.

Näitä puheita hän saa vastaisuudessakin jäädä odottamaan. Olisi vastuutonta tietoisesti osallistua puhepohjaisten markkina-arvojen kohottamiseen. Vastuullista politiikkaa on tänä päivänä varautua siihen miten reaalitalouden vahingot minimoidaan silloin kun pörssikurssit taas palaavat lähemmäksi maan pintaa.

Suomen talouden menestyksen avainasiat ovat osaaminen, yrittäminen ja yhteistyö. Näiden ja näiden kautta elinkeinoelämän reaalisen kilpailukyvyn ja menestysedellytysten edistäminen on hallitusohjelman mukainen tehtäväni. Siinä onnistuminen epäilemättä nostaa suomalaisyritysten arvoa, mutta sitä arvoa ei voi mitata vain ja yksinomaan pörssikurssien kehityksestä.