Tsekkoslovakia
Joku on joskus todennut, että tänä syksynä repeää. Ja toden totta, ensimmäisenä ehti hienoisella varaslähdöllä
repäisemään Neuvostoliiton revisionistinen luopioklikki lähettämällä neljän muun Varsovan liiton maan tukemana
panssareitaan ja joukkojaan suorittamaan Tsekkoslovakian sosialistisen tasavallan julkean miehityksen 21.
päivä viime kuuta — vain muutamia tunteja sen jälkeen kun neuvostolähettiläs Dobrynin oli ensin käynyt
informoimassa presidentti Johnsonia Washingtonissa.
Varsinainen miehitys suoritettiin kirurgisen tehokkaasti; ei kestänyt pitkään, kun panssarit seisoivat Prahan
keskustassa. Sen jälkeen alkoivat vaikeudet potilaan kieltäytyessä alistumasta panssarihoitoon. Jättäen
noudattamatta esim. Suomen pääesikunnan vastaavaa tilannetta varten laatimia suunnitelmia tsekit ja slovakit
pidättäytyivät aseellisesta vastarinnasta, joka olisikin suoraan merkinnyt kollektiivista itsemurhaa. Sitä vastoin
he ryhtyivät harjoittamaan varsin tehokkaan tuntuista passiivista vastarintaa vaikeuttaen miehittäjien asemaa ja
tehden koko maailmalle selväksi, kuinka täydellisesti koko sankarillinen maailma vastusti miehitystä.
Pahimman järkytyksen miehityksen alkupäivinä neuvostohyökkääjille aiheutti varmasti Tsekkoslovakian
kommunistisen puolueen yli tuhatpäisen puoluekokouksen kokoontuminen salaiseen istuntoon maan miehitetyssä
pääkaupungissa. Tämä kokous antoi lähes yksimielisen tukensa puoluejohtaja Alexander Dubcekille sekä
presidentti Svobodalle ja pääministeri Cernikin johtamalle hallitukselle. Uudesta keskuskomiteasta poistettiin
loputkin novotnylaiset konservatiivit.
Viimeistään tämä kokous, todennäköisesti jo itse miehitys, teki tyhjäksi Neuvostoliiton toiveet löytää
viitisentoista novotnylaista muodostamaan miehityksen hyväksyvää hallitusta. Näin neuvostoliiton
pomoklikin ja heidän lakeijoidensa suorittama häpeämätön rangaistusretki jäin vaille tällaistakaan
kyseenalaista laillisuuden luteittensyömää viikunanlehteä.
Raa’an voiman tukemana on Varsovan liiton johto kuitenkin pystynyt uhkauksillaan painostamaan Dubcekin
ja Svobodan hallituksen ”kompromissiin”, jonka tavoitteena on kaikin mahdollisin keinoin tehdä tyhjäksi
Tsekkoslovakian kommunistisen puolueen johtama toiveita herättänyt demokraattinen uudistuslinja. Peliä ei
kuitenkaan ole vielä pelatti loppuun asti — Tsekkoslovakian kansa luottaa Dubcekiin. Tilapäinen
takaisku on kohdannut demokratisoimiseen tähtääviä voimia. Mutta kaikki imperialistit ja taantumukselliset
ovat vain paperitiikereitä, eivätkä Neuvostoliiton johtajat tule muodostamaan poikkeusta tähän sääntöön.
Pelko on ollut Neuvostoliitonkin aggression taustalla. Saa tulla tuhat kapitalistia, kiesingeriä,
johnsonia, kekkosta, shaahia ym. — näitä ystäviään ja hengenheimolaisiaan eivät neuvostojohtajat
pelkää lainkaan. Mutta yksikin Dubcek muodostaa jo suuren uhan Ulbrichtin, Gomulkan ja Brezhnevin
kaltaisille autoritaaristen hierarkioiden epämiellyttävän terävillä huipuilla istuville.
Vapaus on tarttuva tauti. Epäilemättä on perää myös yrityksissä selittää neuvostoimperialismi
geopolititisin turvallisuusnäkökohdin. Länsi-Saksan vaikutus olisi todella voinut Tsekkoslovakian
puuhevosen kautta levitä Itä-Eurooppaan. Yksikään tsekki ei ole koskaan huutanut ”Viva Kiesinger”,
mutta ”Viva Dutschke” -huudot kaikuivat mm. festivaaleilla tsekkien suusta. Kumpaa te Aleksei Kosyginina
enemmän pelkäisitte?
Tietenkään Tsekkoslovakian tapahtumia ei voi tarkastella irrallaan koko kansainvälisestä tilanteesta
— jossa imperialistiset menettelytavat ovat edelleen käytettyjä. Samoin kuin kaksitoista vuotta
sitten Suez ja Unkari tukivat toinen toisiaan, samoin tänään liittyvät Vietnamin ja Tsekkoslovakiankin
miehitykset yhteen. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton erittäin pitkälle menevän yhteistyön luonne on nyt
selvästi paljastunut maailman pienten kansojen ja erityisesti kolmannen maailman itsenäistymispyrkimysten vastaiseksi.
Kaikessa järkyttävyydessäänkään eivät viimeiset maailmantapahtumat voi merkitä muuta kuin uuden
aikakauden alkau. Maailmaa hallitsevat elämänkielteiset voimat — Pentagon, Vatikaani ja viimeksi
Kreml — ovat toinen toisensa jälkeen kärsineet pahoja kolauksia.
Kolmekymmentä vuotta sitten eräs A. Hitler -niminen miekkonen marssitti robottinsa Tsekkoslovakiaan.
Me kaikki tiedämme hyvin miten hän ja hänen ystävänsä päättivät päivänsä. Minun puolestani
saavat Brezhnev ja kumppanit saada paremmankin lopun: viljelkööt he elämänsä ehtoolla puutarhojaan
kansaneläkkeen turvin. Vihannekset viihtyvät vihannesten seurassa. Mutta maailman nuorison
vallankumouksellinen myrsky tulee pyyhkäisemään heidät pois vallasta historian roskapönttöön.
Tämä on myös ihmiskunnan elinehto.
Ydin 8/89
Kirjoitus julkaistiin Teinilehdessä 12/1968.
