Kuninkaalliset orangutangien vainoamina
Luin tämän kirjan sen nimen houkuttelemana ilman, että olin tutustunut kirjoittajaan ja hänen aikaisempaan tuotantoonsa. Jos olisin, olisin myös ollut paremmin varautunut siihen miten kohta 85 vuotta täyttävän tekijän aikaisempi Ranskan ja Ruotsin aristokraattien ja monarkistien suhteisiin keskittynyt tuotanto tarjoaa huvitusta lähinnä entisten ja nykyisten kuningashuoneiden tekemisistä kiinnostuneille.
Kirjan ruotsalaiset ovat ennen muuta Axel Fersen ja Erik Stäel von Holstein. Hovimarsalkka ja valtaneuvos Fersen oli giljotiiniin päätyneen kuningas Ludvig XVI ystävä ja miestään vähän myöhemmin mestauslavalla seuranneen kuningatar Marie-Antoinetten rakastaja. Hänkin päätti päivänsä ”roskaväen” – Beckmanin suosikkisana kaikille monarkian vastustajille – käsissä Tukholmassa v 1810. Stäel oli puolestaan kuninkaan erottaman finanssiministeri Neckarin vallankumousta sympatisoineen tyttären Germainen aviomies, joka sai nimityksen Ruotsin Pariisin lähettilääksi täyttääkseen kaikki appiukon vaatimukset avioliiton hyväksymiselle.
Fersenin ja Marie-Antoinetten suhdetta on myös Beckman aiemmassa tuotannossaan käsitellyt. Fersenillä oli keskeinen rooli kuningasparin epäonnistuneen pakoyrityksen järjestämisessä. Toisin kuin Kustaa III:n luottamuksen menettänyt Stäel, Fersen oli kuninkaansa luottomies, sillä vallankumouksellisia ”Euroopan orangutangeiksi” nimittänyt Ruotsin hallitsija suunnitteli jo sotaretkeä Ranskan monarkian pelastamiseksi. Se raukesi kun hän ei onnistunut saamaan Venäjän keisarinna Katariinaa – jota vastaan hän oli vain vähän aikaisemmin Suomessa sotinut – mukaan hankkeeseen.
Näiden aristokraattien ja kuninkaallisten vaiheet Beckman kuvaa jopa piinallisen tarkasti ja joitain yksityiskohtia turhaan toistellen. Ranskalaisten vallankumous sen sijaan jää vain hahmottomaksi möröksi, eikä kirja tarjoa mitään tietoa sen taustalla vaikuttaneista sosiaalisista tai taloudellisista oloista. En jäänyt kaipaamaan tätä siksi, että se toisi mitään oikeutusta vallankumouksen veriselle terrorille, vaan siksi että noiden vallankumousvuosien vaihetta ja tapahtumia on mahdotonta ymmärtää ilman myös tällaista tarkastelua.
Syyskuu 2019
