Jenny Erpenbeck, Mennä, meni, mennyt. Tammi, ei painopaikkaa 2019

Tulla, tuli, palautettu

Kesällä 2015 Eurooppa heräsi pakolaiskriisiin, kun sadat tuhannet sotaa ja kurjuutta pakenevat ihmiset lähtivät turvallisen ja paremman elämän toivossa liikkeelle. Se saattoi ei vain Saksan vaan monen muunkin Euroopan maan kyvyn ja halun auttaa turvapaikan tarpeessa olevia kovalle koetukselle. Jenny Erpenbeckin kirja julkaistiin sattumoisin samaan aikaan, kun ns. pakolaiskriisi nousi otsikoihin, ja käsittelee siten haastetta joka jo ennen kriisin kärjistymistä oli olemassa.

Romaanissa on oikeastaan kaksi kertomusta yhteen nivottuna: entisen DDR:n kansalaisen, leskenä elävän filosofian professori Richardin sopeutumisesta eläkkeelle yhdistyneessä Saksassa ja Berliinissä, jossa hän edelleen kokee vierautta käynneillään kaupungin aikanaan jakaneen muurin läntisellä puolella. Erpenbeck on itsekin DDR:n kasvatti, ja vaikka hän ei tunne minkäänlaista nostalgiaa kaatuneen diktatuurin perään, hän osaa hienovaraisesti kuvata sitä vierauden tunnetta, jota monet entisen itäpuolen asukkaat jälleenyhdistyneessä Saksassa kokevat.

Useimmille lukijoille ja arvostelijoille voi Richardin rooli jäädä hämäräksi ja vain kehyskertomukseksi sille, miten kirjassa käsitellään lähes sattumalta Richardin kanssa yhteyteen ajautuneiden afrikkalaisten paperittomien turvapaikanhakijoiden tilaa ja historiaa. Kirjan saama kiittävä vastaanotto perustuu epäilemättä siihen, miten ansiokkaasti ja puhuttelevasti se antaa kasvottomana ja usein uhkaava joukkona koetuille paperittomille ihmisille yksilölliset piirteet ja kertoo hyvin realistisesti heidän jokseenkin toivottomasta asemastaan.

Se inhorealistinen kuva jonka Erpenbeck välittää paperittomien asemasta ja kohtelusta saksalaisen – joka varmaan ei edes ole pahin Euroopassa – byrokratian kourissa on leimattu jopa jahkailevan tendenssiromaanin genreen kuuluvaksi, mutta se on kohtuutonta. Erpenbeck ei saarnaa, esitä syytöksiä tai hae syyllisiä. Kirjan teho perustuu pitkälti juuri tähän lakoniseen käsittelytapaan.

Jenny Erpenbeckin Mennä, meni mennyt palauttaa uskon siihen, että oma aikamme ja sen ilmiöt voivat tuottaa myös hyvää kirjallisuutta, kiitos Tammen keltaiselle kirjastolle ja kirjan sujuvalle kääntäjälle Jukka-Pekka Pajuselle.

Heinäkuu 2019