Legendaarinen Aatos Erkko
Heikki Brotherukselta ilmestyi jo 1973 WSOY:n silloisessa Legenda jo eläessään- kirjasarjassa myötäsukainen henkilökuva Helsingin Sanomien pääomistajasta ja päätoimittajasta Eljas Erkosta. Helsingin Sanomien toimittajan ja ulkomaankirjeenvaihtajan Lauri Karenin 13 vuotta hänen kuolemansa jälkeen postuumisti julkaistu kirja Eljaksen manttelinperijästä Aatos Erkosta olisi sopinut hyvin tähän legendasarjaan. Julkaisemista saatiin odottaa sen vuoksi, että kirjan tekemiseen haastateltavana osallistunut Aatos Erkko asetti ehdoksi, ettei sitä hänen elinaikanaan saisi julkaista. Kun Erkko 2012 kuoli jatkoi hänen leskensä Jane julkaisukieltoa vielä pari vuotta omaan kuolemaansa saakka.
Näiden vuosien aikana on Aatoksesta ja muistakin Erkoista ehditty julkaista jo useita muitakin kirjoja, kuten Ohto Mannisen ja Raimo Salokankaan Eljas Erkko (2009), Leena Liukkosen Aatos (2014), Antti Blåfieldin Loistavat Erkot (2014) ja Aleksi Mainion Erkon kylmä sota (2018). Näiden ilmestymisen jälkeen ei Karenin kirja tuo enää juurikaan uutta tietoa eikä varsinkaan analyysia tekijän ylistämän suurmiehen ja globaalin taustavaikuttajan todellisesta merkityksestä. Aatos Erkon kontaktiverkosto oli epäilemättä suomalaisittain jopa ainulaatuisen laaja, mutta nimien ja tapaamisten luettelointi ei vielä verkoston laadusta ja vaikutuksesta kaikkea kerro.
Sukusuhteiden osalta Karenin kertomus Aatos Erkon kompleksikkaasta suhteesta Eljas isään ja isän poikaansa kohdistamiin vaateisiin ja odotuksiin ei sekään ole enää uudemman Erkko-kirjallisuuden valossa uutta. Aikaisempaa selvemmin tuodaan kuitenkin esiin, joskin lyhyesti, Aatoksen kireä suhde isosiskonsa Patrician kanssa. Tämä oli sukupuolensa vuoksi Eljaksen silmissä kelpaamaton lehtikuninkaan seuraajaksi, mikä katkeroitti sisarusten välit.
Muutama pikkuvirhekin on jäänyt Karenin kirjaan. Historiallisten tapahtumien kuvauksessa sellaiset jäävät aina kalvamaan muunkin tarinan uskottavuutta.
Tammikuu 2019
