Risto Isomäki, Viiden meren kansa. Into, 333 s., Helsinki 2018

Esihistoriallinen novellikokoelma vai tietokirja?

Risto Isomäen parikymmentä teosta käsittävä kirjallinen tuotanto jakaantuu melko tasan ympäristökysymyksiä käsitteleviin tietokirjoihin ja pamfletteihin ja tietopohjaltaan varsin vankkoihin, joskin myös teorioilla spekuloiviin (jännitys)romaaneihin. Tuntuu siltä, että Isomäki itse ja luultavasti myös hänen ensi sijassa myyntiluvuista kiinnostuneet kustantajansa preferoivat ja arvostavat jälkimmäisiä enemmän.

Tieteisromaanejaan Isomäki ei kirjoita tavoitellakseen kirjallisia ansioita – joskin Con Rit nostettiin peräti Finlandia-palkintoehdokkaaksi  –  vaan se on hänelle tapa esittää ekologisia uhkia koskevia varoituksia ja tuoda esiin vielä kiistanalaisia näkemyksiä erilaisten luonnonympäristön ilmiöiden syistä ja seurauksista. Raja kauno- ja tietokirjallisuuden välillä on hänelle vain veteen piirretty viiva, jonka ylittäminen antaa mahdollisuuden romaanimuotoa käyttäen herättää ihmisiä tiedostamaan ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristötuhojen kirjaimellisesti katastrofaaliset seuraukset.

Arvostan Isomäen aktiivista omistautumista elintärkeiden asioiden ajamiseen. Pidän myös hänen joskus spekulatiivisesta tavastaan pohtia maailman tulevaisuutta. Hän tekee sen faktoja kunnioittaen mutta myös piittaamatta tieteenalojen rajoista, mikä antaa monia mahdollisuuksia myös vaihtoehtoisiin tulkintoihin.

Tämä koskee myös Isomäen uusinta Viiden meren kansa-teosta ja nimenomaan sen viittäkymmentä viimeistä sivua, joilla hän selittää edeltävien kahdeksan kaunokirjallisen novellin takana olevia faktoja ja teorioita. Ne ulottuvat kauas Suomen esihistoriaan ja koskevat mm. sitä, milloin ensimmäiset asukkaat saapuivat Suomenniemelle jäätiköiden ollessa vasta  vetäytymässä, Suomen kielen alkujuuria, muinaisen Kierikin tuhoutumisen mahdollisesti aiheuttanutta tsunamia, Suomen muinaislinnojen tarkoitusta, Saarenmaan kraatterin syntyhistoriaa ja merkitystä – mm. liittymistä Kalevalan taruihin – miksi esi-isämme lähtivät Volgan mutkasta pohjoiseen ja Suomeen tehtyjen ristiretkien luonnetta.

Kaikki ovat mielenkiintoisia aiheita, joista lukisin enemmänkin, mutta en kuitenkaan juonenkehittelyn ja ihmiskuvauksen osalta vielä varsin alkeellisten novellien muodossa, jossa Isomäki niitä tarjoaa. Tästä voi toki olla toistakin mieltä, ja jos Isomäen esihistorialliset novellit ja scifi-muotoinen ekologinen herätyskirjallisuus lisää ymmärrystä ja kiinnostusta näihin asioihin sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka eivät samoista asioista kertoviin tietokirjoihin koskaan tarttuisi, niin hyvä niin.

Elokuu 2018