Amerikan federalismin kantaisä
Yhdysvalloissa juhlitaan liki palvonnan muotoja saavin menoin Yhdysvaltain itsenäisyystaistelun sankareita ja tasavallan perustajaisiä. Listan tunnetuimmat nimet: Washington, Jefferson, Adams, Madison ja Monroe olivat kukin vuorollaan presidenttejä. Niistä jotka eivät presidentiksi asti yltäneet tunnetuin on Benjamin Franklin, mutta vaikutusvallaltaan ja merkitykseltään vähintään näiden veroinen on ainakin Suomessa vähiten tunnettu Alexander Hamilton.
Hamilton syntyi Karibian pienellä Nevis saarella avioliiton ulkopuolisena lapsena, mutta hänen skottilaiseen aatelissukuun kuulunut isänsä James Hamilton on tiedossa, vaikka satunnaista kirjeenvaihtoa lukuun ottamatta Alexander ei ollut koskaan yhteydessä isäänsä. Äitinsä kuoltua orvoksi jäänyt lahjakas poika pääsi sukulaisten ja paikallisten liikemiesten tuella New Yorkiin opiskelemaan ja luomaan nopeasti häikäisevän uran.
Hamilton oli noin kaksikymmenvuotias kun Yhdysvaltain vapaussota alkoi. Liityttyään kapinallisten riveihin hän kohosi pian kokoamansa paikallisen tykistökomppanian kapteeniksi josta amerikkalaisjoukkojen ylipäällikkö George Washington löysi hänet poliittiseksi adjuntantikseen. Everstiluutantiksi ylennetty Washingtonin luottomies ohjeisti itsevarmasti paljon vanhempia vapausarmeijan kenraaleja.
Vapaussodan aikana ja sen 1783 päätyttyä Yhdysvallat oli löyhä 13 entisen siirtokunnan muodostama valtioliitto ilman pysyvää armeijaa tai muitakaan yhteisiä instituutioita. Vasta 1787 Philadelphian kongressiin kokoontuneet edustajat päättivät hyväksyä maalleen siitä liittovaltion tehneen perustuslain.
Itsenäisyystaistelun aikana amerikkalaiset jakaantuivat ”patriootteihin” ja ”lojalisteihin”, mutta puolueista ei ollut kyse. Vasta perustuslakiprosessi käynnisti puoluemuodostuksen jossa vastakkain olivat vahvaa liittovaltiota vierastaneet Thomas Jeffersonin johtamat ”republikaanit” – tosiasiassa nykyisen demokraattisen puolueen edeltäjät – ja sen vahvistamista vaatineet ”federalistit”.
Federalistien kirkkain tähti oli Alexander Hamilton joka vaikutti sekä perustuslain sisältöön että sen voimaantuloon, jossa hänen kotivaltionsa New York oli ratkaisevassa asemassa. Erittäin suuri merkitys on hänen Federalist Papers nimellä vuonna 1787 julkaistulla esseekokoelmallaan. Alun perin nimimerkillä Publius julkaistuista 85 artikkelista muutama oli lähtöisin John Jayn ja alle 30 James Madisonin kynästä, mutta Hamiltonin osuus on se, josta jälkimaailma teoksen tuntee ja sitä edelleen lukee. Ironiaa on, että Madison muutti vähitellen käsityksiään ja kääntyi tiukaksi republikaaniksi ja Hamiltonin vastustajaksi.
Uuden perustuslain mukaan valittu ensimmäinen presidentti George Washington ei tunnustautunut kumpaankaan puolueeseen ja nimitti Jeffersonin maan ensimmäiseksi ulkoministeriksi (secretary of state) ja Hamiltonin valtiovarainministeriksi (secretary of the Treasury). Tosiasiassa Jefferson oli hallituksessa lähes toimeton, kun Washington tuki Hamiltonia ja hänen kunnianhimoisia uudistuksiaan, jotka perustuslain hyväksymisen jälkeen muokkasivat edelleen voimassa olevia USA:n institutionaalisia rakenteita.
Voimakastahtoinen ja poleeminen Hamilton keräsi viiden ministerivuotensa aikana myös paljon vihamiehiä. Hamilton suosi teollisuutta, vastusti orjuutta kun republikaanit olivat vahvimmillaan orjavaltioissa ja suosivat (valkoisiin omistavan luokan miehiin) perustuvaa agraariyhteiskuntaa. Republikaanit ihastelivat Ranskan vallankumousta ja epäilivät joukkoliikkeitä vieroksunutta ja vahvaa liittovaltiota kannattanutta Hamiltonia kaappimonarkistiksi, jota häväistyskirjoituksissa syytettiin suorastaan juonittelusta brittivallan palauttamiseksi.
Hamiltonin kohtaloksi muodostui vastakkainasettelu samanikäisen alun perin federalisteihin kuuluneen newyorkilaisen Aaron Burrin kanssa. Burr valittiin varapresidentiksi kun Jefferson vuonna 1800 nousi presidentiksi. Burrin ja Hamiltonin henkilökohtaisuuksia viljellyt nokittelu johti Burrin haastamaan Hamiltonin kaksintaisteluun jossa surmasi pistoolilla oman laukauksensa tahallaan ohi ampuneen Hamiltonin. Kaksintaistelut olivat laissa kiellettyjä, mutta Burr ei kuitenkaan koskaan joutunut murhasta vastuuseen ja eli vielä yli 30 vuotta, kunniansa ja asemansa kuitenkin menettäneenä.
Ron Chernow on kirjoittanut elämäkerrat mm. Washingtonista ja John D. Rockefellerista ja on arvostettu historioitsija. Tämä tiiliskiviteos ei ole mikään yhden perustajaisän ylistyslaulu, vaikka kohteelleen myötämielinen ja arvostava onkin. Siitä käyvät ilmi niin Hamiltonin, Jeffersonin kuin muidenkin aikalaisten henkilökohtaiset vähemmän mairittelevat piirteet ja heidän aikansa amerikkalaisen yhteiskunnan erikoisuudet alkaen siitä, että kymmenen maan ensimmäisistä presidenteistä oli itse orjanomistajia.
Kesäkuu 2017
