Se mitä Mannerheimista on tarpeen tietää
Jo aiemmin runsas Mannerheim-kirjallisuus on itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuoden innoittamana kasvanut koko ajan kovin eri tasoisilla ja eri asioihin keskittyvillä uutuuksilla. Yhtä kattavaa ja monumentaalista Mannerheim-teosta kuin Stig Jägerskiöldin kahdeksanosainen, jo 36 vuotta sitten viimeisenkin osan osalta valmiiksi tullut elämäkertasarja ei ole kuitenkaan näköpiirissä. Jägerskiöldillä Mannerheimin Ruotsissa asuvaan sukuhaaraan kuuluvana oli ainutlaatuinen mahdollisuus hyödyntää yksityisiä kokoelmia ja siihen saakka muiden ulottumattomissa ollutta Mannerheimin kirjeenvaihtoa.
Jägerskiöldin elämäkerta on, kuten Meinander toteaa, ”monessa suhteessa kritiikitön tai suorastaan ylistävä” ja toiseksi käytetyimmän Mannerheim-teoksen eli marsalkan omien 50-luvun alussa julkaistujen muistelmien antama hyvin valikoitu kuva omasta elämäntyöstään on vielä epäluotettavampi. Mannerheimia puolustusvoimien komentajana 1945 seuranneen kenraali Erik Heinrichsin 60-luvun alussa ilmestynyt kaksiosainen teos on jo korrektien riviensä välissä dialektisempi, kun tekijällä oli omakohtaista kokemusta Mannerheimista ja hänen heikkouksistaan sotilasjohtajana.
Sittemmin on julkaistu suuri määrä muutakin niin Mannerheimin sankarikuvaa pönkittävää kuin hänen sädekehäänsä riisuvaa kuin hänen eri elämänvaiheisiinsa keskittyvää kirjallisuutta. Meinanderin kirjan Helsingin Sanomissa esitellyt Unto Hämäläinen on osuvasti luonnehtinut Mannerheim-kirjojen perustyylilajeiksi pateettisen ylistyksen, liiallisen silottelun tai vaivoin peitellyn inhon.
Henrik Meinanderin tuore teos on puolestaan monipuolisesti ja tasapainoisesti kohdettaan tarkasteleva kokoava katsaus Mannerheimin elämään. Työssään Meinander on onnistunut niin hyvin, että jos olisi marsalkan elämänvaiheisiin aikaisemmin tutustumattomalle lukijalle suositeltava vain yhtä Mannerheimia käsittelevää teosta niin olisi helppo päätyä Meinanderiin.
Meinander on toiminut 90-luvulla Mannerheim-museon intendenttinä, mutta mikään varsinainen Mannerheim tutkija hän ei kuitenkaan ole, mutta sitäkin laajemmin perehtynyt Suomen historiaan ja kykenee valtavasta julkaistusta aineistosta tekemään erittäin osuvan ja oleelliseen keskittyvän yhteenvedon. Mannerheim-kirjan erityinen ansio on Meinanderin laaja katsaus Mannerheim-kirjallisuuteen ja hänen rooliinsa suomalaisessa historiapolitiikassa.
Kesäkuu 2017
