Kun kiireettömät britit Suomeen ihastuivat
No Particular Hurry on keskimmäinen Oxfordissa väitelleen ja siellä ja Yhdysvalloissa yliopisto-opettajana toimineen Tony Lurcockin brittimatkailijoiden Suomi-kokemuksia esitelleestä ja analysoineesta teossarjasta. Lurcock itse on tutustunut Suomeen jo 60-luvulla, jolloin hän toimi Helsingin yliopiston englanninkielen lehtorina ja myöhemmin vastaavassa tehtävässä Åbo Akademissa. Sarjan ensimmäinen teos, Not so barren or uncultivated: British travellers in Finland 1760-1830 julkaistiin jo 2010 ja kolmas, A Life of Extremes; The British discover modern Finland 1917-1941 viime vuonna. Matkailutavat ja -kokemukset muuttuivat näiden ajanjaksojen välillä siten, että varhaisimmat brittimatkailijat olivat lähes löytöretkeilijöitä oudossa terra incognitossa kun taas itsenäiseen Suomeen matkaajat saattoivat olla jo järjestetyistä palveluista nauttivia turisteja.
Tämän toisen kauden matkaajat eivät vielä olleet lomailevia turisteja, vaikka rautatiet ja höyrylaivat avasivat kärrypompottelua ja patikointia helpompia liikkumismahdollisuuksia ja keskuksiin saatiin myös hyvin järjestettyjä matkailupalveluja. Jotkut olivat vielä seikkailumielellä liikkuvia uteliaita ja elämyksiä etsiviä imperiumistaan ylpeitä brittejä, toiset jo mukavimmista tarjolla olevista palveluista nauttivia verkkaiseen liikkumiseen tottuneita matkaajia. Kaikki olivat tietysti yläluokkais- vaikkeivat välttämättä aristokraattistaustaisia, keskiluokalla avoimien kohtuuhintaisten matkailumahdollisuuksien aika oli vasta edessä.
Kirja koostuu liki kolmenkymmenen britin julkaisemista, useimmiten kirjoina julkaistujen matkakertomusten otteista ja referoinnista. Kokemusten ja kuvausten valtavirta on hämmentävän myönteistä Suomelle ja suomalaisille. Runebergin köyhä Suomi näyttäytyi useimmille brittimatkailijoille alkukantaisuudestaan huolimatta paitsi ainutlaatuista rauhaa ja luonnonkauneutta tarjoavana maisemana myös siistinä ja toimivana yhteiskuntana, jossa niin säätyläiset kuin rahvas kielimuurin takaakin ottivat britit vieraanvaraisesti ja ystävällisesti vastaan. Majoituksen taso saa jatkuvasti kiitoksia ja 1800-luvulla Seurahuone -hotellin taso saatetaan sekä ruuan että mukavuuden suhteen arvioida Pariisin loistohotelleja paremmaksi.
Jotkin vielä tänään Suomeen liitetyt ominaisuudet kirjautuivat jo varhain brittien kertomuksiin. Korkea koulutustaso, opettajien arvostettu asema ja toimivana puhelinverkkona ilmennyt tekninen osaaminen saivat useimmilta kiitosta. Aivan erityisesti kiinnitti huomiota naisten vahva asema ja töihin osallistuminen, etenkin sen jälkeen kun naiset Suomessa ensimmäisenä maailmassa saivat ääni- ja vaalioikeuden. Minna Canth oli kaikkien Kuopiossa käyneiden tapaamislistalla.
Ajanjaksoon sattuu myös Krimin sota 1854-55, joka Suomessa tunnettiin Oolannin sotana. Monille kokemuksesta kirjoittaneille briteille se oli jopa huonon omantunnon aiheuttaja kun se häiritsi suomalaisten ja brittien hyviä välejä, suomalaiset kun saivat osansa venäläisiin kohdistetuista vihollisuuksista. Muutoinkin suomalaisten arvoa brittien silmissä kohotti juuri se, että he eivät olleet venäläisiä. Sen sijaan suomenruotsalaisten ja suomenkielisten välillä britit eivät erityisemmin eroja rekisteröineet.
Useampiin painoksiin briteissä yltäneet Lurcockin kirjat ovat toistaiseksi jääneet suomeksi kääntämättä. Se on outoa ajatellen, että suomalaisten sanotaan olevan niin äärimmäisen kiinnostuneita siitä mitä muut meistä ajattelevat.
Elokuu 2016
