Kustannustoimittajana ja kirjailijana
Paitsi että Hannu Mäkelä on Suomen ahkerimpia ja tuotteliaimpia kirjailijoita – tähänastinen julkaisuluettelo käsittää yli sata nimikettä runoista muistelmiin ja elämäkerroista lastenkirjoihin – on hän myös ollut kustannusosakeyhtiön Otavan palveluksessa melkein kaksikymmentä vuotta vuosina 1967–1986. Hän aloittaa kustannustoimittajana, jonka tehtävänä on lukea niitä tuhansia käsikirjoituksia joita kustantajille vuosittain lähetetään ja koettaa löytää niistä ne muutamat, jotka voisivat mahtua kustantajan julkaisuohjelmaan. Pian hän etenee osastopäälliköksi, tosin ilman alaisia, ja lopulta apulaisjohtajaksi. Siinä vaiheessa hän on päättänyt lähteä ja ryhtyä vapaaksi kirjailijaksi.
Kahdenkymmen vuoden aikana Mäkelä voi tarkkailla suurta joukkoa kustantajan omaa väkeä, vähän kilpailijoiden väkeä ja ennen kaikkea hänen työhuoneeseensa hakeutuvia kirjailijoita ja sellaiseksi pyrkiviä. ”Ihmisten väliset suhteet ovat yksityisiä asioita ja on aivan sama kenen kanssa kulkee ja on”, kirjoittaa Mäkelä, mutta avaa tätä suhdetta pitkään sillä perusteella että kyseinen suhde vaikuttaa koko työyhteisöön ja sen ilmapiiriin. Tässä Mäkelä viittaa Paavo Haavikon suhteeseen toisen samassa talossa työskentelevään nuorempaan naiseen, jonka aviomies on myös läheisessä suhteessa taloon. Haavikon kykyjä Mäkelä arvostaa, vaikka näkee hänen lähtönsä talosta välttämättömänä. Sen uskovat lopulta Reenpäätkin ja ottavat taloon Antti Tuurin johtajaksi korvaamaan Haavikon, mutta lähtee Reenpäitten uskon horjuttua talosta ennen Haavikkoa, jonka lähtö kuitenkin lopulta toteutuu.
Otava on Reenpäitten perheyritys, perheyrityksen heikkouksineen ja vahvuuksineen. Reenpäitä riittää moneen lähtöön, toiset ovat menestyksekkääämpiä kuin toiset. Pitkäaikainen Reenpää Otavan johdossa on diplomi-insinööri Olli. Herkullinen on Mäkelän kuvaus toimitusjohtajan kanssa irtisanoutumisestaan käymästään keskustelusta. Mäkelä on nykyisin Tammen kirjailija.