Mikko Heikinheimo, Romanit. Mediapinta, 216 s., Tampere 2015

Heinkinheimo

Romanit eurooppalaisena vähemmistönä

Romaneita asuu Euroopassa toistakymmentä miljoonaa ja heitä löytyy myös melkein kaikista muistakin maista. He ovat myös syrjityimpiä ja vainotuimpia vähemmistöjä maailmassa. Suhteessa ryhmän kokoon heitä surmattiin eniten Hitlerin Saksan holokaustissa. Tämän päivän Euroopan Unionissa he kohtaavat monissa maissa edelleen törkeää syrjintää ja heidän elinolosuhteensa ovat usein kurjia.

Valtaväestön tiedot romaneista ovat niukat ja usein väärinkäsitysten ja ennakkoluulojen värittämiä, mikä on hyvä syy siihen, että Mikko Heikinheimo on omalta osaltaan halunnut oikaista näitä.  Ajatuksen Romanit-teoksen kirjoittamisesta hän sai toimiessaan Suomen suurlähettiläänä Romaniassa vuosina 1996–2000, jolloin hän kiinnostui maan suuresta romanivähemmistöstä ja tutustui moniin sen jäseniin.

Romanit-kirjan tekijän kunnianhimoinen tavoite on ollut sijoittaa lyhyeen, tiiviiseen sekä helppotajuiseen teokseen olennaisimmat tiedot romaneista ja heidän historiastaan ja kulttuuristaan. Lähdeluettelo on kunnioitettavan pitkä, mutta lähteiden käyttötapa on enemmän journalistille, tai oikeammin diplomaattiraporttien kirjoittajalle ominainen kuin historiantutkijalle. Monet käytetyt esimerkit vaikuttavat enemmän anekdootillisilta kuin systemaattisen tutkimuksen tuottamilta. Se ei vähennä kirjan arvoa tärkeiden kysymysten esille tuojana, mikä parhaimmillaan toimii herätteenä syvällisempään kohteeseen perehtymiseen.

Suomi on parinkymmenen vuoden ajan Euroopan neuvostossa ja Euroopan Unionin jäsenenä tehnyt työtä romanien aseman parantamiseksi ja sen eteen, että he saisivat tunnustetun äänen ja edustuksen myös kansainvälisillä foorumeilla. Heikinheimo kertoo myös tästä työstä kiitettävän laajasti. Siitä käy myös ilmi miten romaniyhteisöjen hajanaisuus ja keskinäinen kilpailukin on myös yksi voitettava haaste heidän asemansa parantamiseksi ja oikeuksiensa toteuttamiseksi. Se on tärkeätä siksikin, että minkä tahansa syrjityn ryhmän asema ei kestävästi parane vain hyväntahtoisten ulkopuolisten toimesta ellei ryhmä itse ole halukas ja kykenevä tehokkaasti ajamaan oikeuksiaan.

Huhtikuu 2015