Markkinoiden jumalatar
Harva Suomessa on kuullutkaan tämän elämäkerran kohteena olevasta vuonna 1982 kuolleesta Ayn Randista. Venäläissyntyinen Rand oli aikanaan kotimaakseen ottaneessa Yhdysvalloissa lyhyen aikaa jonkinlainen kirjallinen pikkujulkkis. Kaksi hänen romaaneistaan The Fountainhead ja Atlas Shrugged möivät kohtuullisesti ja toivat hänelle sen 15 minuutin kuuluisuuden johon Andy Warholin mukaan jokainen olisi oikeutettu, mutta näiden kriitikoilta heikot arvostelut saaneiden kirjallisten saavutusten perusteella hänestä tuskin olisi elämäkertaa kirjoitettu. Historian alaviitteisiin ja elämäkerran kohteeksi hän on päätynyt amerikkalaisen libertaniaanisen oikeiston kulttihahmona.
Ayn Rand oli alunperin Pietarissa varakkaaseen porvariperheeseen vuonna 1905 syntynyt Alisa Rosenbaum. Vallankumouksen jälkeen perhe menetti arvostetun yhteiskunnallisen aseman ja enimmän osan varallisuudestaan, mikä sai Alisan jo nuorena tyttönä vihaamaan bolshevikkejä. Vallankumous kuitenkin avasi yliopiston ovet naisille ja juutalaisille ja Alisa pääsi Petrogradin valtionyliopistoon ja suoritti siellä sosiaalipedagogisessa tiedekunnassa tutkintonsa pääaineenaan historia. Hänen kiinnostuksensa suuntautui elokuva-alalle, jota pääsi Leningradissa vuoden verran opiskelemaan.
Vuonna 1925 Alisa Rosenbaum sai luvan matkustaa Yhdysvaltoihin sukulaisia tapaamaan. Neuvosto-Venäjän jättäessään hänellä ei ollut aikomustakaan palata. Näihin aikoihin hän otti käyttöön nimen Ayn Rand, Burnsin mukaan jonkun tuntemattomaksi jääneen suomalaisen esikuvan mukaan. Toisissa lähteissä nimen sanotaan kuitenkin juontuneen virolaisesta nimestä tai sitten olleen heprealaisperäinen. USA:ssa Rand hakeutui Hollywoodin tähdäten uran luomiseen elokuvien käsikirjoittajana. Sattumakohtaaminen filmimoguli Cecil B DeMillen kanssa avasi hänelle mahdollisuuden päästä studioon statistiksi ja myöhemmin avustamaan käsikirjoitusten tekemisessä. Studiolla hän myös tapasi tulevan aviomiehensä Frank O’Connorin, joka Burnsin kuvauksen mukaan osoittautui sopivan mukautuvaksi voimakastahtoisen ja syrjähyppyjä tehneen vaimonsa rinnalla.
Ensimmäisen vielä filmaamatta jääneen oman käsikirjoituksensa Rand sai myytyä studiolle vuonna 1932 ja kaksi vuotta myöhemmin toisesta käsikirjoituksesta tehtiin jo elokuva ja näyttämölle päässyt näytelmä. Ensimmäisen romaaninsa hän sai julki myös 30-luvulla, mutta vasta 1942 ilmestynyt Fountainhead nousi bestselleriksi ja vakiinnutti hänen taloudellisen asemansa ja antoi enemmän aikaa hänen filosofisten ja poliittisten ambitioittensa ajamiseen. Hän aloitti jo Hollywood-aikanaan oikeistolaisen ja anti-kommunistisen aktiivisuutensa. Rand kutsui useissa kirjoissa kehittelemäänsä mm. Nietzscheltä ja Ludwig von Misesiltä inspiraatiota saanutta filosofiaansa ”objektivismiksi”, jonka ohjenuorana oli äärimmäinen individualismi ja ”rationaalinen egoismi”.
Ayn Randin poliittista orientoitumista kuvaa hänen suhtatumisensa uusliberalismin suurimpaan guruun F.A. Hayekiin, jonka osoittama ymmärrys sille, että myös valtiovallalla voisi olla jokin positiivinen rooli yhteiskunnalle välttämättömän sosiaaliturvan järjestämisessä, sai Randin pitämään Hayekiä jonkinlaisena ”keskitien kommunistina”. Vastaavasti amerikkalainen kristitty oikeisto saattoi suhtautua Randiin torjuvasti tämän avoimen ateismin vuoksi. Rand osallistui aktiivisesti republikaanisten presidenttiehdokkaiden kampanjoihin, sitä innokkaammin mitä oikeistolaisempia he olivat, mutta mitään poliittista roolia tai suoraa vaikutusvaltaa hän ei koskaan saanut tai edes tavoitellut. Randin arvostus filosofina ja kirjailijana ei ollut koskaan kovin suuri eikä hän kummassakaan roolissa ole jättänyt pysyviä merkkejä. Tästä riippumatta hänen asemansa amerikkalaisen äärilibertaniaanisen liikkeen inspiroijana on hänen kuolemansa jälkeen itse asiassa vain vahvistunut.
Pitkään Randia tutkinut ja hänen henkilökohtaista arkistoaan käyttänyt historian professori Jennifer Burns on solidi ennemminkin kuin sujuva kirjoittaja luottamusta herättävällä tavalla. Hänen elämäkertansa keskittyy ennen kaikkea Randin ajattelun kehitykseen ja hänen asemaansa USA:n oikeiston kulttihahmona. Näin Randin värikäs ja ristiriitainen persoonallisuus ja henkilökohtainen elämä jäävät vähemmälle, mutta kokonaiskuvan saamisen kannalta kuitenkin tulevat riittävästi tarkastelluiksi.
Lokakuu 2011
10.10.2011
