Läpivalaiseva elämäkerta 50-luvun älymystötähdestä
U nkarilaissyntyinen Arthur Koestler oli nuoruudessaan innokas sionisti ja kommunisti joka tuli tunnetuksi toimittajana ja myöhemmin kirjailijana. Hänen tunnetuin ja vaikutusvaltaisin teoksensa on vuonna 1940 julkaistu Darkness at Noon (ilmestynyt suomeksi v. 1958), vaikuttava psykolooginen romaani Stalinin puhdistuksista joka pyrkii selittämään miksi monet vanhat bolshevikit usein ilman varsinaista kidutustakin näytösoikeudenkäynneissä tunnustivat mitä mielikuvituksellisempia rikoksia. Tällöin Koestler oli jo jättänyt puolueen, mutta ei vielä koko vasemmistoa, jonka riveihin hän muodollisesti lukeutui vaikka oli 50-luvulla jo CIA:n rahoittaman anti-kommunistisen toiminnan keulakuvia ja ennen kuolemaansa v. 1983 jo Margaret Thatcherinkin (poliittisen) lähentelyn kohteeksi päässyt vaikuttaja.
Koestler oli todellinen kosmopoliitti. Unkarin hän jätti jo 20-luvulla, oli Saksan kommunistisen puolueen jäsen, Ullmanin lehtikonsernin kirjeenvaihtaja Palestiinassa, pakolainen Moskovassa ja Pariisissa, francolaisten vangitsema ja kuolemantuomiolla uhattu sotakirjeenvaihtaja Espanjan sisällissodassa, ranskalaisen internointileirin vanki ja lopulta pakolainen Englannissa, jonka kansalaisuuden hän 40-luvun lopulla sai, vaikka asui ajoittain sekä Yhdysvalloissa että Ranskassa.
Koestlerin lähes viisikymmentä teosta käsittävä kirjallinen tuotanto heijastaa hänen laaja-alaisuuttaan. Joukossa on romaaneja, reportaaseja, esseekokoelmia, pamfletteja, omaelämäkertoja, näytelmiä ja tieteenfilosofisia teoksia. Viimemainittujen maine on kestänyt heikoimmin, sillä Koestlerin taipumus kvasitieteelliseen spekulointiin, flirttailu hallusinogeenien kanssa – LSD:n keksijä Timothy Leary kuului hänen tuttavapiiriinsä – ja mieltymys parapsykologiaan (hän mm otti todesta huijari Uri Gellerin lusikantaivutustemput) johti siihen, että tiedeyhteisö ei häntä koskaan aidosti joukkoonsa kelpuuttanut. Politiikassakaan kaikki nekään, jotka hänen kommunisminvastaisuutensa ihastuivat eivät voineet ymmärtää hänen toimintaansa Beginin Irgun-organisaation juutalaisterrorismin apologistina.
Yksityishenkilönä Koestler oli vähintään yhtä värikäs ja kiistanalainen henkilö, jonka misogynistinen suhtautuminen naisiin saa Dominique Strauss-Kahninkin tuntumaan lähes viattomalta viettelijältä. Koestlerin rinnakkaisten ja samanaikaisten, virallistettujen ja virallistamattomien valloitukseen ja alistamiseen perustuvien naissuhteiden selvittäminen on vaatinut elämänkerran tekijältä paljon työtä ja vaivaa. Näitä Scammel on kohtuuulisen avoimesti mutta moralisoimattoman etäisyyden säilyttäen käsitellyt, kenties kohdehenkilöä liiallisestikin ymmärtäen mistä käy esimerkiksi tapa jolla hän sivuuttaa Michael Footin vaimon Jill Craigin kertomuksen raiskauksen uhriksi joutumisesta.
Nykymaailman silmin tarkasteltuna Koestler ei ole jättänyt mitään kovin merkittävää tai ainakaan pysyvää jälkeä. Politiikassa hän oli kylmän sodan lännen sankari, mutta myös merkittävä kampanjoija kuolemanrangaistusta vastaan myös länsimaissa. Koestlerin maine kirjailijana lepää tasan yhden kirjan, Darkness at Noonin varassa ja enin osa hänen tieteenfilosofisesta kirjoittelustaan ansaitsee armeliaan unohduksen. Tästä huolimatta voi katsoa, että hän on tällaisen perusteellisen elämäkerran ansainnut. Siitä historian harrastajat voivat löytää mielenkiintoisia, joskin enemmän taustoittavia kuin uutta ymmärrystä antavia tietoja asioista, tapahtumista ja henkilöistä.
Kesäkuu 2011
