Baijerin pyhimysperheen läpivalaisu
Franz-Josef Strauss oli Saksan sodanjälkeisen ajan värikkäin ja kiistellyin poliitikko, CDU:n Baijerilaisen sisarpuolueen kristillis-sosiaalisen unionin CSU:n suveereeni ja itsevaltias johtaja kolmen vuosikymmenen ajan. Hän pääsi Adenauerin hallitukseen ensimmäisen kerran vuonna 1953 ja toimi vuosina 1956-62 puolustusministerinä, mutta joutui lopulta eroamaan lukuisten skandaalien ja hämäräperäisten liikeyhteyksien seurauksena järjestettyään toimiansa voimakkaasti arvostelleen Spiegel-lehden toimituksen poliisimiehityksen ja kahden toimittajan pidättämisen. Muodollisena eron syynä oli se, että hän oli valehdellut liittopäivillä osuudestaan tapahtumiin.
Neljä vuotta myöhemmin Strauss kuitenkin onnistui tekemään paluun Kiesingerin suuren koalitiohallituksen finanssiministeriksi kolmeksi vuodeksi ennen kuin sosialidemokraatit ottivat hallitusjohdon. Kun kristillisdemokraattien oppositiokausi venyi siirtyi Strauss vuonna 1978 Baijerin pääministeriksi. Hän oli CDU/CSU:n liittokansleriehdokas vuoden 1980 vaaleissa mutta joutui jäämään Baijeriin aina kuolemaansa saakka vuonna 1988.
Kortteliteurastamon omistajan poikana vuonna 1915 syntynyt Strauss eli lapsuutensa natsien valtakunnallisen päämajan naapurissa Münchenissä, mutta ei katolisen paikallispuolueen kannattajana kuitenkaan hurahtanut liikkeeseen mukaan, mutta sopeutui natsikomentoon ja oli mukana natsien ammattikorporaatioissa. Sodan jälkeen amerikkalaiset nostivat kielitaitoisen Straussin sopivan komprettoitumattomana Schongaun paikallishallinnon johtoon. Siitä alkoi kunnianhimoisen Straussin jo vuonna 1949 CSU:n pääsihteeriksi ja liittopäiville vienyt poliittinen ura.
Strauss profiloitui vasemmistoa vastaan kovasanaisesti hyökkänneenä ja Neuvostoliittoa ydinaseilla uhanneena oikeistopoliitikkona sekä Willy Brandtin uuden idänpolitiikan vastustajana. Hänessä oli kuitenkin enemmän populismia ja pragmaatikkoa kuin ideologia, ja myöhemmin hän Baijerin pääministerinä ällistytti kannattajiaan kaveeraamalla jopa DDR:n Honeckerin kanssa. Straussin urasta ja politiikasta on julkaistu kymmenittäin kirjoja, mukaanlukien hänen postuumisti julkaistut muistelmansa. Hänen toiveensa mukaisesti ne julkaistiin ensin sarjana miljoonan DM:n tarjouksen niistä tehneessä Spigelissä.
Itävaltalaisen Thomas Schulerin kirja ei ole täydellinen Strauss elämäkerta vaan jättää hänen politiikkansa, aatemaailmansa ja vaikutuksensa esittelyn ja arvioinnin lähes kokonaan sivuun. Kirja pyrkii nimensä mukaisesti olemaan jonkinlainen perhe-elämäkerta, joka viimeisellä sadalla sivulla käy läpi Straussin lesken ja hänen kahden poikansa ja yhden tyttärensä vaiheet Franz-Josef Straussin kuoleman jälkeen.
Straussin lapset olivat halukkaita jatkamaan isänsä politiikan ja henkilökohtaisen taloudellisen aseman varmistamisen menestyksekkäästi yhdistänyttä uraa, mutta heiltä se ei onnistunut yhtä hyvin. Isä selvisi skandaaleista ilman oikeudenkäyntejä ja onnistui vielä Spiegel-jupakan pakkoeron jälkeenkin palaamaan huipulle. Voi olla, että hänenkin olisi ollut vaikeampi selvitä hänen kuolemansa jälkeen esiintulleista kompromettoivista uusista hänen liiketoimiaan koskeneista tiedoista. Vanhempi poika Max tuomittiin jopa vankilaan veronkierrosta pimitettyään asekauppapalkkioita, mutta ylempi tuomioistuin vapautti hänet näytön puutteessa. Tytär Monika Hohlmeier eteni aina Baijerin opetusministeriksi saakka ja havitteli osavaltion pääministeriyttä, mutta joutui eromaan osallistuttuaan puolueensa sisäisen vaalivilpin peittelyyn. Mutta hänkin on tehnyt paluun politiikkaan ja istuu nyt CSU:n mandaatilla europarlamentissa.
Nykyinen paavi Josef Ratzinger kuului kardinaaliaikoinaan Straussin perheystäviin. Hän ei tietenkään ole raottanut rippisalaisuutta Straussin useiden naisystävien tai hämärien bisnesten suhteen, mutta Schulerin kirjassa nekin tulevat valotetuksi.
Saksassa Straussin perheen pimeään puoleen keskittyvä Schulerin kirja on saanut aika kriittisen vastaanoton, paitsi tietysti ikoninvartijoilta, myös historian ja politiikan asiantuntijoilta. Vähemmän vaativille muille kuin saksalaislukijoille kirja käy kuitenkin kohtuullisen kelvollisesta johdatuksesta edelleenkin intohimoja herättävän miehen ja perheen värikkäisiin vaiheisiin.
Huhtikuu 2010
